virtuaalitalli / a SIM-game stable
suomalainen puoliverinen, ori
ruunikonkimo, 163 cm
s. 19.10.2015
Kasvattaja
Hukkapuro
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757
KRJ-I
virtuaalihevonen / a sim-game horse
Kuvat © Roshoeve,
Topi on luonteeltaan samanlainen viekas kettu kuin emänsä. Se osaa kyllä näyttää mitä hurmaavimmalta enkeliltä, mutta heti kun silmä välttää, on ori varmasti pahanteossa, mikäli vain saa siihen tilaisuuden. Topin kanssa tuntuukin siltä, että hoitajalla saisi olla silmät selässäkin, jotta ori ei pääsisi tekemään kolttosiaan. Kunhan Topin ei anna päästä yllättämään, on ori kuitenkin ihan käsiteltävissä oleva hevonen, vaikkei mistään helpoimmasta päästä. Niinpä se tarvitseekin tarkan, kokeneen ja itsevarman käsittelijän, joka ei vähästä säikähdä.
Hoidettaessa Topi osaa olla erityisen pirullinen ja sen kanssa saakin varoa niin etu- kuin takapäätä. Ori onkin syytä laittaa aina kuntoon hoitopaikalla, missä sen saa kiinni kahdelta puolelta ja silloinkin on oltava tarkkana, ettei ori pääse iskemään hampaitaan varomattoman hoitajan hihaan kiinni. Varsinkin uudemman hoitajan kanssa Topi todella testaa rajojaan ja yrittää pelotella, mutta jos hoitaja ei vähästä hätkähdä, antaa Topi lopulta vähän periksi. Niinpä tutun hoitajan kanssa ori saattaa joskus seistä jopa aivan rauhassa hoitotoimenpiteiden ajan, mutta silloinkaan ei kannata täysin tuudittautua siihen, ettei ori voisi yllättää.
Ratsuna Topi jatkaa varsin samalla linjalla testailuineen ja temppuineen. Ori huomaa välittömästi, jos ratsastaja ei ole aivan tilanteen tasalla ja sillä on mahdollisuus lähteä pelleilemään ja vetämään omaa showta. Selästä käsin Topi on kuitenkin paljon helpompi palauttaa takaisin ruotuun ja kun ori huomaa, että selässä istuu jämäkkä ja asiansa osaava ratsastaja, muuttuu ääni kellossa nopeasti. Vaikka nöyrää ratsua Topista ei saa tekemälläkään, on se mahdollista ratsastaa herkäksi ja hyvin kuulolle, kunhan pysyy itse määrätietoisena, eikä jätä epäröinnille mitään sijaa. Kunhan Topilta vain osaa vaatia, tekee se mitä tahansa, mitä ratsastaja pyytää ja pikkuhiljaa orin työmotivaatiokin alkaa kohota niin että sen kanssa työskentelystä tulee jopa mukavaa. Topi onkin niitä ratsuja, jotka saa paljon anteeksi käytöksessään sen takia, että parhaimmillaan ori on aivan upea kouluratsu vertaansa vailla.
i. KWB Quickstep hann-ori, 160 cm, tummanruunikko KRJ-I |
ii. Collins hann-ori, 168 cm, rautias KRJ-I, YLA2 |
iii. Cool Jazz hann-ori, 168 cm, rautias |
iie. Rollway Rochelia hann-tamma, 168 cm, rautias |
||
ie. KWB Lambada hann-tamma, 165 cm, mustanruunikko KRJ-I, KTK-III |
iei. Apello hann-ori, 165 cm, musta KRJ-II |
|
iee. KWB Flamenco hann-tamma, 162 cm, punarautias KRJ-II |
||
e. Wolf's Savannah fwb-tamma, 167 cm, kimo KRJ-II, KV-II |
ei. Nameas Obsidian DC trak-ori, 172 cm, kimo |
eii. Nameas Orkan trak-ori, 157 cm, kimo |
eie. Roxette | ||
ee. Hukkapuron Edith fwb-tamma, 166 cm, rautias KRJ-I, YLA2 |
eei. Camouflage fwb-ori, 167 cm, rautias YLA1, ERJ-II |
|
eee. Eden hann-tamma, 166 cm, rautias KRJ-I, YLA2 |
Topi kilpailee porrastetuissa kilpailuissa!
Maastoilu Jaken kanssa on yleensä todella leppoisaa puuhaa, sillä ori ei turhia hötkyile oli sitten liikkeellä yksin tai yhdessä. Niinpä tämän päivän aika taulu olikin mukava yllätys, sillä aikataulussa orille oli merkitty maastoilua. Hetken mietittyäni vaihtoehtoja, päätin suunnata Jaken kanssa seikkailemaan läheisen järven rannalle, sillä kuulemma reitti oli jo täysin sulanut ja hyvässä kunnossa. Mukaan pyysin myös hevosenhoitajamme Ellin, joka nappasi ratsukseen Topin, joten tälle reissusta ei ollut odotettavissa aivan yhtä leppoisaa kuin minulle. Olimme maastoilleet yhdessä aiemminkin ja retket olivat aina olleet todella mukavia, sillä Elli oli aina hauskaa seuraa. Niinpä odotin tältäkin reissulta pelkkää hyvää. ”Saas nähdä kuka määrää tänään vauhdin”, huikkasi Elli kavutessaan ratsunsa selkään ja taputti hieman steppailevan Topin kaulaa. Suhtauduin tähän nauraen, sillä tiesin, että näin kevään kynnyksellä hevosilla kyllä virtaa piisasi, mutta tyttö ei onneksi vähästä hätkähtäisi. Minä olisin se, jota vauhti varmasti ensimmäisenä alkaisi hirvittää. Kipusin reippaasti oman ratsuni Jaken selkään ja juuri kun takapuoleni tömähti satulaan, muistin että sähköpostiini oli kilahtanut tärkeä viesti, joka odotti välitöntä vastausta. Pahoitellen hyppäsin takaisin alas Jaken satulasta ja käskin ohi kulkenutta Joelia pitämään Jakkea silmällä sen aikaa, kun kävin nopeasti naputtelemassa vastauksen tallin toimistossa, jonne olin puhelimenikin lähtöhötäkässä unohtanut. Kun vihdoin olimme valmiita lähtöön, suuntasimme tallin pihasta kohti järvenrantaa. Ilma oli kirkas ja pilvettömältä taivaalla paistava aurinko lämmitti jo niin, että kevyt toppatakki päällä tuli melko kuuma. Hevoset kulkivat yllättävän rauhallisesti, joten saimme nauttia varsin rentouttavasta retkestä. ”Minkä hevosen sä sieltä tallista nappasit, kun toi ei vaikuta yhtään Topilta?” nauroin Ellille, sillä kimo ori osasi olla pahimmillaan todella hankala tapaus, mutta Ellin komennuksessa ori eteni varsin säyseästi. Puolessa välissä matkaa, ajattelin että tällaisia hetkiä sitä kaipasi elämäänsä enemmänkin. Vielä ennen kuin käännyimme kotiin, Elli ehdotti, että menisimme aivan rantaan katsomaan, joko järven jäät olivat sulaneet. Niinpä suuntasimme kulkumme hevosen uittopaikalle huomataksemme, että vain harva jäälautta kellui enää veden pinnalla. Rannikossa uiskenteli muutama sorsa, jotka pyrähtivät kaakattaen karkuun, kun tulimme lähemmäksi hevosten kanssa. Kun vihdoin suuntasimme kotiin, tuntui kuin olisin ollut pienellä lomalla. Niin kaukaiselta tallin hektinen arki tuntui luonnon keskellä. Kaiken kaikkiaan maastoretki Ellin kanssa oli ollut todella onnistunut.