virtuaalitalli / a SIM-game stable
suomalainen puoliverinen, tamma
ruunikko, 166 cm
s. 12.12.2014
Kasvattaja
Hukkapuro
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757
KRJ-II, KV-II
virtuaalihevonen / a sim-game horse
Kuvat © Franz Venhaus (CC BY-ND 2.0),
Tirppa on varsinainen tamma oikein isolla t:llä. Koskaan ei voi olla täysin varma, millainen päivä on luvassa, sillä tamman mielialat tuntuvat vaihtelevan tiuhaan tähtien asennon ja tuulen suunnan mukaan. Välillä Tirppa on maailman positiivisin ilopilleri, toisinaan taas korvat luimussa kiukutteleva kurttunaama. Jos Tirppa olisi ainoa hevoseni, saattaisi tamman jatkuvat mielialanvaihtelut tuoda arkeen vain kaivattua vaihtelua ja jännitystä, mutta satapäisen hevoslauman pyörityksessä sitä toivoisi, että tamma osaisi päättää, onko se reipas vai laiska vai rauhallinen vai säikky.
Kun astuu Tirpan karsinaan saa hetken tunnustella tarkkaan, mistä suunnasta tänään tuulee. Välillä Tirpan voi huoletta antaa olla vapaana karsinassaan, kun taas välillä tamma heittäytyy täysin mahdottomaksi, eikä auta muuta kuin kiikuttaa Tirppa pesuboksiin, jotta tamman saa hoidettua rauhassa. Joskus Tirppa ottaa varsin mielellään kuolaimet suuhunsa, kun taas toisinaan saa tamman kanssa leikkiä kissaa ja hiirtä vaikka kuinka kauan, ennen kuin saa satulan ja suitset tamman päälle. Niinpä kovin täsmällisiä hoito-ohjeita Tirpalle on hyvin hankala antaa.
Tirpan ratsastettavuuskin vaihtelee hyvin paljon päivän ja olosuhteiden mukaan. Välillä tamma on kireä kuin viulunkieli ja valmis sinkaisemaan pienestäkin risahduksesta ja rasahduksesta karkuun. Toisinaan taas tammaa ei voisi vähempää kiinnostaa mikään, mitä sen ympärillä tapahtuu. Joskus tuntuu, että ratsastaessa Tirppa on äärettömän herkkä, eikä siihen saisi koskea ollenkaan ja välillä sitä saa ratsastaa aivan todenteolla. ”Kun osaat ratsastaa kaikkia muita hevosiasi, osaat ratsastaa myös Tirppaa”, onkin vakiovalmentaja joskus leikillisesti minulle todennut.
Varsinkin kilpailuissa on tärkeää osata sopeutua tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tirppa nimittäin saattaa muuttaa mielialaansa pelkästään verryttelyn ja varsinaisen radan välillä, joten ennen alkutervehdykseen lähtemistä on usein vaikea sanoa, millainen hevonen tänään alle on sattunut. Mitä enemmän Tirpan kanssa on työskennellyt kotona erilaisina päivinä, sitä paremmin todennäköisesti myös kilpailut sujuvat, mutta aina on varauduttava siihen, että Tirppa pystyy vielä yllättämään jollain täysin uudella piirteellä. Eipä elämä ainakaan tylsää tämän hevosen kanssa ole!
i. Hannibal Circus swb-ori, 165 cm, rautias KRJ-II, YLA2 |
ii. WNG Charly swb-ori, 167 cm, ruunikko ERJ-III |
iii. Far Intimate swb-ori, 170 cm |
iie. Chevelle swb-tamma, 165 cm |
||
ie. Bettan DÄR swb-tamma, 165 cm, ruunikko YLA3 |
iei. Died In Your Arms swb-ori, 153 cm, ruunikko YLA3, KRJ-II |
|
iee. Bye Beautiful '68 swb-tamma, 166 cm, ruunikko YLA2, KRJ-II |
||
e. Countless Cuddly Birds fwb-tamma, 166 cm, ruunikko KRJ-I |
ei. Fairydustland fwb-ori, 169 cm, ruunikko |
eii. Rhinestone Eyes fwb-ori, 172 cm, musta |
eie. Walderudis hann-tamma, 167 cm, rautias |
||
ee. Marvellous Magpies On Fire fwb-tamma, 163 cm, ruunikko KRJ-I |
eei. Arctic Basil fwb-ori, 172 cm, rautias KRJ-I |
|
eee. Homesick Blues hann-tamma, 168 cm, kimo KRJ-II |
Tirppa kilpailee tavallisissa kilpailuissa!
Sijoituksia yhteensä 43
Tirppa on ollut yksi hankalimmista hevosista, joita ole päässyt tai joutunut kouluttamaan varsasta asti. Tamma kun on varsinainen tuuliviiri, jonka kanssa tilanteet ja mielialat muuttuvat hetkessä ja kehityskin tuntuu harppovaan eteen ja taakse miten sattuu. Turhautumistakin on koettu, kun pitkään jo päivänselvänä ollut asia joudutaankin taas kuukauden jälkeen taivuttamaan Tirpalle ratakiskosta. Onneksi kuitenkin lopulta oppi on mennyt perille ja askelia eteenpäin on tullut enemmän kuin taakse.
Oli suuri hetki, kun pääsin ensimmäistä kertaa kiipeämään TIrpan selkään. Tammalle onneksi sattui varsin hyvä päivä juuri silloin ja ensimmäiset askeleet ratsastaja selässä sujuivatkin varsin rauhallisesti. Välillä kun näytti siltä, ettei Tirppaa saisi tottumaan edes pelkkään satulaan. Pikkuhiljaa on tamma oppinut varsin perusteellisesti ratsuna olemisen alkeet ja jarru sekä kaasu alkaakin löytyä sieltä mistä pitääkin. Huonoina päivinä tosin saatetaan palata siihen, että muistellaan, miltä pelkkä satula siellä selässä tuntui. Tirpan kanssa kehitys ei siis todellakaan ole mitään suoraviivaista.
Tällä hetkellä työskentely tapahtuu Tirpan kanssa pääasiassa käynnissä ja ravissa. Laukkaa emme tamman kanssa ole vielä selästä käsin kokeilleet, sillä ensin on saatava tamman olo varmaksi ja tasapaino hyväksi muissa askellajeissa. Lisäksi tarkoitus olisi pikkuhiljaa alkaa hakea kaasun ja jarrun lisäksi myös vaihteistoa käyttöön, jotta pikkuhiljaa askellajien säätely onnistuisi. Tietenkin koko ajan myös kasvatetaan Tirpan lihaskuntoa mahdollisimman monipuolisesti ja toki tammalla on paljon vapaa-aikaakin, ettei nuoren aivot ja lihakset kuormitu liian raskaasta koulutuksesta. Eiköhän Tirpasta ole kuitenkin tulossa hyvää vauhtia varsin mallikas ratsunalku.
Ihan kelpo tamma Tirpasta onkin kuoriutunut, kun sen kanssa on vaan jaksanut harjoitella ja harjoitella ja harjoitella, (mutta niin se taikaa mennä jokaisen hevosen kanssa). Tänään kuitenkin ahkera työmme palkittiin, kun Tirppa kävi arvosteltavana nuorten kouluhevosten laatuarvostelussa. Tamma palkittiin arvostelussa KV-II palkinnolla ja erityisesti se sai kehuja hyvästä rakenteestaan. Arvostelupäivälle osui vähän känkkäränkkämieliala, joka veti alas niin askellajeista kuin luonteestakin tulleita pisteitä. Tämä kuitenkaan ei onneksi näkynyt lopullisessa palkinnossa, johon olemme erittäin tyytyväisiä. Tästä onkin hyvä lähteä Tirpan kanssa panostamaan tamman kilpailu-uraan ja jossain vaiheessa tähyämään kohti aikuisten sarjaa eli KRJ:n virallista laatuarvostelua. Olemme TIrpan kanssa ehtineet jo muutamissa kilpailuissa pyörähtää ja kaikki vaikuttaa erittäin lupaavalta.
Tänään oli Tirpan ensimmäisen varsomisen aika. Tamman ensimmäisen varsomisen seuraaminen oli jännittävää, kuten aina, mutta kaikki sujui varsin hyvin ja mutkattomasti, eikä mennyt kauaa, kun potra oripoika ja ilmestynyt maailmaan. Ruunikko läsipää orivarsa oli varsin sympaattinen näky haparoidessaan ensiaskeliaan Tirpan karsinassa ja hakeutuessaan ruokailemaan ensimmäistä kertaa. Tirppakin vaikutti alusta asti tietävä, kuinka tuoreen varsan kanssa tuli toimia.
Varsan isä on Hukkapuron oma kasvatti Vagabond Wolf ja isänisä yksi hienoimpia kasvattejani Wolf’s Par Fiction, joten orivarsalle on jos sukunsa puolesta asetettu varsin kovat odotukset. Orivarsa sai nimekseen Wolf’s Freebird, joka jatkaa emälinjan lintuteemaa, mutta sopii varsin hyvin myös isän kulkuri-nimeen. Ja onhan Lynyrd Skynyrdin Freebird sellainen biisi, jonka mukaan varsan kuin varsan kehtaisi nimetä..