Hukkapuro

10.11.2014 - Ensimmäinen varsa

Edithin kilpailu-ura on lähtenyt yllättävän hyvin käyntiin ja muutamissa kilpailuissa tamma on kahminut ruusukkeita oikein urakalla. Siksi ei ollutkaan aluksi tarkoitus astuttaa Edithiä ihan vielä, kun kilpailukausi on kuumimmillaan. Kuitenkin jälleen tuttuun tapaani orikuvastoja selaillessani osui silmiini White Tsikatilon mainos ja niin suunnitelmat menivät nopeasti uusiksi.

Tikki oli minulle tuttu ori, sillä se oli joskus ollut omistajansa taffelin kanssa valmennettavanani. Olin pitänyt kovasti orista, joten halusin siitä ehdottomasti varsan Hukkapuroon ja Edith oli oikeastaan ainoa sopiva emäehdokas. Niinpä sovimme taffelin kanssa astutuspäivän ja pian Edith oli kantavana.

Tänään maailmaan tupsahti varsin ponteva rautias oripoika joka oli hetkessä jaloillaan hoippumassa ympäri karsinaa. Samaan aikaan talliradiosta soi Hisserin kappale Park Fiction, jonka tahtiin ori tuintui tepastelevan innokkaasti ympärisä. Näin Paulan kanssa päätimmekin, että orivarsalle sopiva nimi olisi Wolf’s Park Fiction.

29.11.2014 - Tarinakilpailut Grandstadissa

Villit tarinakilpailut 19.11.2014 Granstad Helppo A 3/22

Osallistuimme Edithin kanssa Granstadin kouluratsastuskilpailuihin jouluisissa tunnelmissa Norjassa. Stressiä riitti villieläinten ja muiden pelottavuuksien varalta, mutta onnistuimme kuin onnistuimmekin sijoittumaan neljänneksi luokassamme. Muistoksi saimme MWS Boutiquen hienon ruusukkeen.

Luokka 2. Vaativa A - Norjan luonto on täynnä tuttuja pohjoismaisia villieläimiä. Granstadin lähialueilla, satunnaisesti tallialueellekin eksyen, liikkuu talvisaikaan esimerkiksi muutaman suden lauma, jokunen ilves ja läjäpäin poroja. Tee kisapäivän päätteeksi Facebook-päivitys jossa tiivistät päivän tunnelman: mitä tuli nähtyä ja koettua. Tekstin suosituspituus enintään 300 sanaa, pidemmäksi venähtämisestä ei kuitenkaan rankaista. (tuom. taffeĺ)

Oltiinpa sitten reissussa siellä Norjassa, kun piti Edithin kanssa käydä pyörimässä kouluaitojen sisällä. Kisailmoittautumisen yhteydessä oli peloteltu vaikka minkälaisilla villieläimillä susista ilveksiin, joten hyvä etten ihan haulikkoa pakannut takapenkille, kun lähdettiin ajelemaan kohti vuonoja ja tuntureita.

Perillä Granstadissa päivystinkin Edithin luona lähes 24/7 nukkuen karsinan edessä makuupussissa ja yrittäen pitää silmät selässä, ettei mikään villi ahma pääsisi hyökkäämään meidän kimppuun. Verryttelytkin suoritettiin visusti valvotuissa olosuhteissa, vaikka upeat maisemat vähän houkuttelivat lähtemään maastoon.

Kun kilpailuiden aika sitten koitti, niin huokaisin helpotuksesta. Ei yhden yhtä sutta, poroa tai karhua lähimaillakaan, joten radalle lähdettiin melko rennoin mieliin ja alkutervehdyskin meni ihan nätisti. Sen jälkeen pakka kuitenkin levisi ihan täysin, sillä kentän läpi rynnisti hurjaakin hurjempi villieläin joka sai Edithin pasmat ihan sekaisin ja loppurata sujuikin silmiä pyöritellen ja säpsyen suuntaan jos toiseen.

Ainiin mainitsinko, että se ohi juossut hurja villieläin oli siis tietenkin orava…

27.12.2014 - Ähky

Viime yö sujuikin melko unettomissa merkeissä Edithin kanssa valvoen, kun tamma sairastui yllättäen ähkyyn. Päivällä olimme Edithin kanssa tehneet aivan normaalin koulutreenin niin, että tammalle oli noussut hiki pintaan. Pestessäni tammaa pesukarsinassa ihmettelin sitä, kuinka tamma nosteli takajalkojaan jatkuvasti mahaansa, mutta ajattelin sen olevan vain tavanomaista protestointia epämiellyttävää pesutuokiota kohtaan. Kun pesun jälkeen vein Edithin sitten karsinaansa, kellahti tamma väsyneen näköisenä kyljelleen. Tästä hälytyskellot lähtivät soimaan, sillä Edith ei todellakaan ole hevonen, joka yleensä loikoilee rennosti karsinassaan.

Tamma ähisi ja katseli silloin tällöin mahaansa tuskaisen näköisenä, joten ei ollut epäilystäkään, mikä Edithiä vaivasi. Niinpä ei auttanut muu kuin houkutella vastentahtoinen tamma ylös, antaa sille kipulääkettä ja lähteä kävelyttämään sitä ympäri tallipihaa. Kun oireet eivät pariin tuntiin helpottaneet, soitimme myös eläinlääkärin hätiin.

Eläinlääkärin saapuessa tallille oli Edithin vointi lähtenyt vihdoin paranemaan, eikä lääkehoitoa tai leikkausta onneksi tarvittu, vaan ähky parani lopulta aivan itsestään. Eläinlääkäri tarkisti Edithin kunnon ja käski tarkkailla tamman vointia, mutta kaikki näytti kuitenkin oikein lupaavalta. Kun kello oli ylittänyt puolen yön rajan, oli Edith jo täysin oma itsensä ja uskalsimme vihdoin jättää tamman karsinaansa kaikessa rauhassa. Unen saaminen loppuyöstä ei kuitenkaan ollut helppoa.

Emme vieläkään tiedä, mikä Edithin ähkyn lopulta laukaisi. Tamman päivärutiinit ovat olleet jo pitkään samanlaiset, eikä liikunnassa, ruokinnassa tai tallin ympäristössä ole juurikaan ollut muutoksia. Voi olla, että ähky aiheutui stressistä, mutta eläinlääkäri totesi, että esimerkiksi käyttämämme lisärehun erän vaihtuminen on voinut myös vaikuttaa ähkyn syntymiseen. Onneksi tilanteesta selvittiin kuitenkin pelkällä säikähdyksellä.

23.01.2015 - Kuulumisia

Jouluisen ähkyepisodin jälkeen on arki Edithin kanssa sujunut onneksi hyvin rauhallisesti. Tamma on ehtinyt keräämään kouluratsastuskentiltä varsin vakuuttavat näytöt laatuarvosteluja varten ja sen lisäksi varsomaan kaksi kaunista ja tervettä tammavarsaa Wolf’s Viperin ja Wolf’s Savannahin. Molemmat varsat vaikuttavat varsin lupaavilta tapauksilta kilpauraa koulukentillä silmälläpitäen ja tarkoituksena olisikin ilmoittaa varsat Kouluvarsojen laatuarvosteluun helmikuussa.

Myös Edith itse alkaa olla valmis KRJ-laatuarvostelua varten ja tavoitteena onkin ehtiä ilmoittamaan tamma vielä helmikuun tilaisuuteen, missä se pääsee näytille samaan aikaan emänsä Edenin kanssa. Odotuksena on, että joku palkinto sieltä tulee kotiin tuomisiksi, vaikka estepainotteinen isä hieman vähentääkin sukupisteitä. Laatuarvostelujen jälkeen Edith saakin siirtyä täyspäiväisesti siitoshevosen rooliin ja tarkoituksena olisi hankkia tammalle vielä jälkeläinen tai pari, jotka lähtisivät maailmalle jatkamaan tamman sukulinjoja.