Hukkapuro

virtuaalitalli / a SIM-game stable

Grizzel's Showman

"Samppa"

VH14-013-0204


oldenburg, ori
rautias, 172 cm
s. 23.01.2014

Maahantuoja Shandango
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757

KRJ-II

virtuaalihevonen / a sim-game horse

Kuollut 29.3.2016

Samppa on luonteeltaan kohtalaisen säyseä ja helppo käsitellä. Toki myös orimaisia piirteitä löytyy, joten liian rennosti orin kanssa ei kuitenkaan saa ottaa. Hyväkäytöksinen ori kunnioittaa hyvin ihmisiä, eikä yritä esimerkiksi rynniä taluttaessa. Muiden hevosten – etenkin orien – kanssa kuitenkin saattaa syntyä silloin tällöin kärhämää, joten tarkkana kannattaa olla, jos muita hevosia on näköpiirissä. Kaiken kaikkiaan Samppa on kuitenkin ori helpoimmasta päästä, eikä se yleensä aiheuta suurempia ongelmia.

Hoidettaessa Samppa seisoo rauhassa paikallaan ja sille saa tehdä kaikki hoitotoimenpiteet harjauksesta klippaamiseen ja nyppimisestä pesemiseen. Myöskin eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa ori osaa käyttäytyä asiallisesti ja antaa näiden tehdä työnsä rauhassa. Varustaessa Samppa hieman arastelee päätänsä, joten suitsien laitossa kannattaa olla rauhallinen ja varata siihen tarpeeksi aikaa. Kunhan orin kanssa ei hätiköi, saa suitset kuitenkin orin päähän melko helposti ilman, että ori yrittää kovasti nostella päätään.

Ratsastettaessa Samppa on oikea unelma! Se liikkuu reippaasti eteenpäin käyttäen aktiivisesti takajalkojaan ja hakeutuu itse automaattisesti hyvään muotoon. Ori tuntuu varsinaiselta ajatustenlukijalta ja sen kanssa selviytyykin erittäin kevyitä apuja käyttäen. Liian kovat avut saavatkin Sampan hermostumaan ja silloin siitä tulee helposti jännittynyt ja jopa hieman tahmea. Sampalla on erittäin hyvä ravi ja varsinkin sen piaffe ja passage ovat saaneet erittäin paljon kehuja. Laukassa tärkeää on säilyttää eteenpäin menevyys, sillä varsinkin kokoamisen jälkeen saattaa ori jäädä helposti ikään kuin leijumaan paikoilleen.

Kilpailuissa Samppa on kuin kotonaan, eikä siitä juuri huomaa jännittymisen tai hermostumisen merkkejä. Ainoastaan vieraat hevoset saattavat orin keskittymistä häiritä, joten varsinkin verryttelyalueena tärkeää on pyrkiä säilyttämään mahdollisimman hyvin oma tila niin, etteivät vieraat ratsukot pääse suhahtelemaan ohi liian läheltä. Radalla Samppa keskittyy hyvin ratsastajaansa ja tukeutuukin paljon tämän apuihin. Jos ori tuntee jäävänsä yksin, saattaa se alkaa säikkymään. Niinpä oria onkin ratsastettava hieman aktiivisemmin kuin kotona.


Sukutaulu

i. Alion GER evm
old-ori, 170 cm, rautias
ii. Ambrosius evm
old-ori, 173 cm, rautias
ie. Gnishilda evm
old-tamma, 164 cm, rautias
e. Grizzel evm
old-tamma, 165 cm, rautias
ei. Bartholomeus evm
old-ori, 168 cm, musta
ee. Hulda Hugiherahta evm
old-tamma, 164 cm, rautias

Sukuselvitys

i. Alion GER oli 170cm korkea rautias oldenburg-ori, joka kilpaili aktiivisesti Grand Prix tasolla kouluratsastuksessa. Aktiivisen kilpailu-uran aikana oria käytettiin todella vähän jalostukseen ja suunnitelmissa olikin siirtää ori aktiivisempaan jalostuskäyttöön heti uran päätyttyä. Tätä ei kuitenkaan ehditty tehdä, kun ori joutui yllättäen vakavaan liikenneonnettomuuteen eräällä kilpailumatkallaan ja se jouduttiin lopettamaan tienpäällä suoraan traileriin vakavien vammojen takia. Niinpä Alionista onkin jäljellä vain kymmenkunta varsaa, jotka ovat pärjänneet varsin loistavasti kouluradoilla, joten kysyntää orille olisi varmastikin riittänyt.

ii. Ambrosius oli 172cm korkea rautiaankimo ori, joka kantakirjattiin ykköspalkinnolla ja joka nousi nopeasti merkittäväksi vaikuttajaksi oldenburgien nykyjalostuksessa. Orille on siunaantunut tähän päivään mennessä yli sata jälkeläistä, eikä määrän odoteta enää juuri kasvavan sillä Ambrosius on siirtymässä eläkkeelle korkean iän takia. Intermediate II luokissa korkeita prosentteja tahkonnut Ambrosius ei koskaan noussut kilpailu-urallaan aivan huipulle, mutta orin periyttämät ominaisuudet, korrekti rakenne ja elastiset liikkeet korvasivat puutteet kilpailumenestyksessä.

ie. Gnishilda oli melko tuntematon tamma, joka ei kovin monen hannoverin suvussa esiinny. Tammalle nimittäin syntyi vain kolme orijälkeläistä, joista kaksi on myöhemmin ruunattu. Niinpä voidaankin puhua varsinaisesta harvinaisuudesta. Virallista säkäkorkeutta tammalle ei koskaan mitattu, mutta arviolta tamma oli n. 165cm korkea ruunikko oldenburg. Gnishildan kanssa kilpailtiin Intermedeiate II tasolla tasaisin tuloksin ja tuloksia löytyy myös muutamista näyttelyistä. Mikään rusettihai Gnishilda ei kuitenkaan ollut. Tamma menehtyi ähkyyn 14-vuotiaana.

e. Grizzel on 165cm korkea rautias oldenburgtamma, joka on ollut koko elämänsä lähinnä siitoskäytössä. Isoon siittolaan syntynyt ja suvun jatkajaksi jäänyt tamma on kantakirjattu toisella palkinnolla ja esiintynyt muutenkin edukseen näyttelykehissä. Grizzelia on käytetty jalostukseen lähinnä menestyneiden ja lupaavien kouluorien kanssa, joten tamman jälkeläisitä löytyykin monia kouluradoilla tuttuja nimiä. Tamma periyttää varsoilleen helposti käsiteltävää luonnetta.

ei. Bartholomeus on komea musta 175cm korkea oldenburgori, jonka koko isälinja on täynnä menestyjiä, eikä pojasta polvi ole ainakaan pahentunut, sillä Bartholomeus on tehnyt huikeita prosentteja Grand Prix tasolla. Orin heikkous kuitenkin suoritusten epävarmuus ja surkeasti sujuneita ratoja orilla onkin kontollaan jopa enemmän kuin huippusuorituksia. Jalostuskäytön näkökulmasta Bartholomeus oli eräänlainen tähdenlento sillä nuorempana oria käytettiin innokkaasti jalostukseen. Kun kuitenkin huomattiin, että orin ailahtelevuus periytyi melko vahvasti jälkeläisiin, on orin suosio hiipunut nopeasti.

ee. Hulda Hugiherahta on hieno tamma, joka on pärjännyt hyvin jopa Grand Prix tasolla. Melko massiivinen ja lihaksikas tamma ei ehkä ole mikään tammamaisin ilmestys, mutta radoilla se pystyi tarjoamaan kunnon vastuksen oreille ja ruunille. 172cm korkea rautias tamma ei rakenteeltaan ole mikään mallikelpoisin yksilö, mutta onneksi sen rakenteelliset viat eivät vaikuta periytyneen tamman jälkeläisille muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Yleisesti ottaen Huldan varsat ovatkin tasaisen varmoja suoritushevosia, joista monia on näkynyt kouluradalla. Tällä hetkellä Huldalla on kahdeksan varsaa.

Jälkeläiset

Celestial Wolf
old-tamma
s.04.05.2015
e. Celeste
Florence Wolf
old-tamma
s.04.07.2015
e. Florinette
Marzipan Wolf
old-tamma
s.01.11.2015
e. Marzellina
KRJ-I
Goldentanz
old-ori
s.14.01.2016
e. Diamantanz

Kilpailut

Painotuslaji: kouluratsastus
Koulutustaso: Grand Prix, 100cm

Samppa kilpailee porrastetuissa kilpailuissa!

Kouluratsastus taso 11/10
Esteratsastus taso 6/6

Saavutukset

15.02.2015 KRJ-II palkinto kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa
7,5 + 40 + 17 + 16 + 15 = 95,5 p. / KRJ-II - tilaisuus)

Päiväkirja

24.12.2015 - Tvishan kouluvalmennus

valmennus - kirjoittanut tvisha

Tänään, jouluaattoaamuna, lähdin ensimmäistä kertaa Hukkapuroon pitämään valmennusta Otterleylle ja Sampalle. Saapuessani tallille oli ratsastaja jo kovasti verryyttelemässä ratsuaan, joten annoin heidän jatkaa itsenäisesti alkuverkkaa. Tarkkailin silmä kovana Otterleyn apujen antoa ja hevosen reagointia, tosin hieman näytti siltä, että Samppa liikkui ratsastajansa ajatuksen voimalla eteen. Muutoin ratsukon meno näytti alusta alkaen todella hyvältä, mutta ori oli himpun verran laiska ja tahmean oloinen.

Lähdimme hiljalleen siirtymään päivän päätehtävien pariin ja ratsukon iloksi olin kaavaillut astetta rankempaa valmennusta. Heti verkan jälkeen sai ratsukko alkaa tekemään uraa pitkin laukka-ravi-laukka siirtymisiä, tehden lisäksi keskihalkaisijalla vielä laukanvaihtoja joka toisella askeleella. Koska Sampan liike oli vielä hieman takkuista, sai Otterley työstää ihan kunnolla hevostaan, jotta sen laukka lähti pyörimään ja siirtymiset ja vaihdot onnistumaan. Siirtymisissä ei ratsukolla ollut missään vaiheessa ongelmia, mutta puolestaan laukanvaihdoissa Samppa hieman protestoi apuja vastaan, eikä siten aina vaihtanut pyydetysti. Laukkatehtävien onnistuessa jatkoimme ravissa eteenpäin, tehden uralla temponvaihteluja ja keskihalkaisijalta raviväistöjä. Laukan myötä Samppa oli piristynyt mukavasti, se kuunteli huolellisesti apuja ja liikkui rennosti eteen, jonka myötä ravityöskentely oli hyvin näyttävän näköistä. Temponvaihtelut sujuivat hienosti, eikä raviväistöissäkään liiemmin ongelmia ollut. Aluksi Samppa väisti vähän turhan jyrkästi takaisin uralle, mutta ratsastajan huolellisilla avuilla saatiin sekin virhe korjattua. Viimeiseksi tehtäväksi ratsukko sai mennä uraa pitkin pitkillä sivuilla passagea ja lyhyillä sivuilla rentoa harjoitusravia. Ratsastaja sai koottua Sampan todella tyylikkään näköiseksi passagessa, hevonen nosteli jalkojaan mallikkaasti ja koko liike näytti olevan tälle parille tosi helppo juttu.

Reilun tunnin työstämisen jälkeen lähdimme lopettelemaan ja ratsukko sai siirtyä itsenäiseen loppuverkkaan. Täytyy myöntää, etten ole tänä vuonna valmentanut varmaan kertaakaan näin vaativan tason ratsukkoa, joten valmentajallekin tämä oli pienimuotoinen haaste. Tehtävät sujuivat kuitenkin kokonaisuudessaan oikein hyvin, välillä oli vähän haastavampia hetkiä, jolloin ratsastajakin joutui tekemään kunnolla töitä saadakseen hevosen haluttuun liikkeeseen. Suoritukset paranivat hienosti loppua kohden, jolloin ei valmentajallakaan ollut enää juuri mitään lisättävää.

14.01.2016 - Koulutreeniä

pk-merkintä - kirjoittanut Otterley

Pääsin tänään pitkästä aikaa ihan itse Sampan selkään ja päätin keskittyä orin kanssa aivan perus laukkatyöskentelyyn. Hoitaja oli laittanut Sampan valmiiksi ja tuli verryttelemään oria maneesiin, missä viimeistelin treeniäni yhden tallin nuoremman orin kanssa. Kun olin valmis, vaihdoin lennosta Sampan selkään, eikä ero olisi voinut olla suurempi. Muistin taas, miksi olin Samppaan ihastunut, kun ori lähti heti kulkemaan eteenpäin aktiivisesti ja hyvässä muodossa, kuunnellen tarkasti apujani, vaikka en ollut orin selässä ollut ikuisuuksiin.

Aloitin taivuttelemaan Samppaa ensin hetken aikaa ravissa ja kun ori tuntui vetreältä, siirsin sen laukkaan. Olin tehnyt aikaisemmin tänään muidenkin hevosten kanssa laukkakahdeksikkoa, sillä olin harvinaisesti yksin maneesissa ja niinpä päätin jatkaa samaa harjoitusta myös Sampan kanssa. Peruskahdeksikon ratsastaminen niin, että toinen ympyrä oli vastalaukassa ja toinen myötälaukassa sujui hyvin samoin kuin laukan vaihtaminen keskellä ja nautiskelinkin lähinnä hyvin työskentelevästä ja eteenpäin liikkuvasta hevosestani.

Aivan näin helpolla en kuitenkaan voinut itseäni tai Samppaa päästää, joten lopuksi muutin tehtävää hankalammaksi. Aloin kahdeksikon sijasta tekemään ikään kuin tiimalasia ja aina lävistäjällä tein laukanvaihto ykkösiä. Joka toinen kerta lyhyen sivun keskellä kokosin laukkaa ja vaihdoin suuntaa puolipiruetin avulla. Näin Samppakin sai vähän enemmän haastetta ja kokoamisten jälkeen sainkin keskittyä ratsastamaan Samppaa reippaammin eteen, jotta se ei jäisi leijumaan paikoilleen. Kaiken kaikkiaan ratsastus sujui kuitenkin hyvin ja rauhallisesti aivan kuin olin konkarini kanssa odottanutkin.

16.01.2016 - Neritan kouluvalmennus

valmennus - kirjoittanut Nerita

Seurasin Otterleyn ja Sampan verryttelyjä, joka oli tiivistettynä jännittynyttä. Suuri ori ei oikein liikkunut eteenpäin ja askel näytti töksähtelevältä. Laukka pysyi juuri ja juuri yllä. Kun verryttelyt oli suoritettu, ratsukko sai aloittaa tekemällä vain paljon kaarevia uria ravissa. Sekaan sai tehdä avotaivutusta ja tehdä aina johonkin kohtaa pari askelta pohkeenväistöä. Ohjat saivat olla löysät, mutta kuitenkin kevyt tuntuma suuhun. Hiljalleen Samppa alkoi rentoutua ja oma moottori alkoi käynnistyä. Tästä sitten siirryttiin tekemään avotaivutusta aluksi käynnissä kahdella ympyrällä, joka kierroksen jälkeen suuntaa vaihtaen. Tiet meinasivat olla vähän mitä sattuu ja takapää valua ulos. Vähän napakammilla avuilla sai ratsukko ympyrän pysymään ympyränä ja oikea muotokin löytyi helpommin. Välillä Otterley sai muistutella että takapää pysyi mukana, mutta muuten meno näytti jo hyvältä. Avotaivutusta tehtiin vielä hetki ravissa, joka oli ratsukolle selkeästi helpompaa. Tauon jälkeen kokeiltiin uralla muutamat kerrat sulkutaivutusta, jonka jälkeen tehtävänä oli vaihdella avo- ja sulkutaivutuksen välillä ravissa. Ensin voltti, avotaivutus ja suoristus. Sitten uusi voltti, sulkutaivutusta ja taas suoristus. Alkuun Samppa oli vähän hämmästynyt, että mitäs tässä muka pitäisi tehdä. Mutta kun tehtävä tuli tutuksi niin ratsastajalle kuin hevosellekkin, alkoi se sujua. Taas avotaivutuksessa takapäätä sai muistutella mukaan, mutta oma eteenpäin pyrkimys ja askelten sulavuus olivat aivan eri luokkaa kuin alkuun. Onnistuneen suorituksen jälkeen ratsukko sai tehdä loppuverryttelyt itsenäisesti.