Electra Wolf

"Elsi"

VH15-013-0166

oldenburg, tamma
ruunikonkimo, 166 cm
s. 25.09.2015

Kasvattaja Hukkapuro
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757

KRJ-I

virtuaalihevonen, a sim-game horse

Kuvat © SL,

Kuollut 01.07.2016

Elsi on sympaattinen ja hieman jopa reppanan oloinen tamma, jonka kanssa on mukavaa puuhailla. Tamma nimittäin viihtyy hyvin ihmisten seurassa ja sitä saakin rapsutella ja halailla aivan loputtomasti. Muiden hevosten kanssa Elsi sen sijaan on aina vähän alakynnessä ja se helposti jääkin lauman arvojärjestyksen hännille. Niinpä onkin tärkeää pitää silmällä sitä, ettei tarhassa muut syö Elsin heiniä ja ettei tammaa muuten kohdella kaltoin, sillä Elsi ei oikein osaa pitää puoliaan.

Hoidettaessa Elsi on kiltti ja rauhallinen, mutta todella herkkä. Se ei oikein kuitenkaan näytä ärtymystään muuten kuin muuttumalla astetta jännittyneemmäksi, huiskimalla hännällään ja väistelemällä hoitajaansa. Näistä vinkeistä kuitenkin pitäisi tajuta, että hoitaja harjaa tammaa liian rivakoin ottein tai jokin muu on vialla. Elsi on hevonen, jonka käytös on tunnettava todella hyvin, sillä tamma piilottaa viimeiseen asti, jos se erimerkiksi on kipeänä. Niinpä pientenkin tavallisuudesta poikkeavien muutoksien pitäisi soittaa hälytyskelloja.

Ratsastettaessa Elsi on myös herkkä ja vaatii ratsastajan, joka osaa käsitellä tammaa kuin kukkaa kämmenellä. Liian kovista otteista tamma menee ikään kuin lukkoon, eikä osaa enää edetä oikein mihinkään suuntaan ja toisaalta tamma myös hämmentyy helposti, jos se saa ratsastajalta liikaa tai ristiriitaisia apuja. Niinpä tamman kanssa parhaiten pärjääkin kevyellä, eleettömällä ratsastamisella ja tammalle on annettava oma tilansa suorittaa tehtäviä ilman, että siihen pyrkii koko ajan vaikuttamaan. Kun Elsin saa kulkemaan oikein päin, on tamma kuin eri hevonen – rassukasta vaisusta tammasta kuoriutuu nimittäin kunnon grand prix tason ratsu, kunhan selässä vain tietää, mitä tekee.

Kilpailuissa Elsi on rauhallinen, eikä juuri välitä siitä, mitä sen ympärillä tapahtuu. Jos tamma joutuu yöpymään vieraassa paikassa, saattaa se stressata, joten siksi tamman kanssa onkin vältelty yön yli kestäviä matkoja. Elsi on rauhallinen ja hyväkäytöksinen matkustaja, joka on helppo lastata niin sisään kuin ulos. Radalla Elsi jää helposti hieman vaisuksi, eikä tammasta löydy samanlaista karismaa, kuin räväkämmistä kilpahevosista. Niinpä tamman kanssa saakin tehdä töitä, jotta tamman esityksestä saa teknisesti taitavan perussuorituksen lisäksi lennokkaan ja näyttävän, jotta päästään kamppailemaan huippuprosenteista.

Sukutaulu

i. Emmerich
old-ori, 167 cm, ruunikonkimo
KTK-II, KRJ-I
ii. Eberhard evm
old-ori, 163 cm, mustankimo
ie. Kornblume Kezia
old-tamma, 170 cm, ruunikonkimo
e. Celeste
old-tamma, 169 cm, ruunikko
KRJ-III
ei. Certico evm
old-ori, 172 cm, musta
ee. Julianeste evm
old-tamma, 162 cm, musta

Jälkeläiset

Enigma Wolf
fwb-tamma
s.04.11.2015
i. Wister Gambler
Willbur Wolf
fwb-ori
s.02.12.2015
i. Winzig von Lark
Jabba The Hutt
old-ori
s.08.01.2016
i. Brokeback Ibai

Kilpailut

Painotuslaji: kouluratsastus
Koulutustaso: Grand Prix, 100cm
Kouluratsastus taso 11/10
Esteratsastus taso 7/4

Elsi kilpailee porrastetuissa kilpailuissa!

Saavutukset

15.06.2016 KRJ-I palkinto kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa
6,5 + 40 + 25 + 20 + 13 = 104,5 p. / KRJ-I - tilaisuus)

Päiväkirja

30.04.2016 - Tutustumismaasto Munkkivuoressa
pk-merkintä - kirjoittanut Otterley

Olimme käyneet Elsin kanssa valmennuksessa pääkaupunkiseudulla ja samalla reissulla päädyimme poikkeamaan vasta avatussa uudessa ratsastuskeskuksessa Munkkivuoressa. Leppävaarassa sijaitseva talli pihapiireineen vaikutti varsin viihtyisältä ja paikka huokuikin perinteisen ratsastuskoulun tunnelmaa. Elsi oli hieman väsynyt valmennuksista, joten se seisoskeli rauhallisena paikoillaan, kun reippaasti harjasin sen läpi ennen varustamista. Kun pujotin suojat tamman jalkaan, se hieman nosteli kavioitaan ärtyisästi, sillä Elsin mielestä kaikki ylimääräinen jalkojen hipelöinti oli aina ärsyttävää.

Kun kaikki olivat valmiina, pääsimme liikkeelle ja suuntasimme ensin kohti Kiertolan kielekettä. Oli oikein virkistävää päästä täysin uusiin maisemiin ja täällä maastoreitit olivatkin hyväkuntoisia ja helppokulkuisia, joten sain rentoutua Elsin selässä nauttimaan keväisestä säästä. Linnut lauloivat iloisesti puissa ja siellä täällä näkyi, kuinka luonto alkoi vihertämään. Puiden välistä pilkahteleva aurinkokin lämmitti jo yllättävän paljon, mutta metsän hämärässä oli silti vielä melko viileää. Rapsuttelin hajamielisesti Elsin kaulaa ja annoin tamman edetä omaan tahtiinsa jonon jatkona vajotessani omiin ajatuksiini.

Retken päätteeksi leiriydyimme pienelle metsämajalle, missä tarjolla oli kahvia ja pientä purtavaa. Hörpin tyytyväisenä höyryävää kupillistani mustaa kahvia ja rupattelin tallin ratsastusopettajan Erjan kanssa yllätys yllätys hevosista. Pienen evästauon jälkeen palasimme tallille ja kiitin järjestäjiä mukavasta retkestä. Otettuani Elsiltä varusteet pois ja harjattuani sen taas nopeasti läpi, oli aika valmistautua kotimatkaan. Säyseän tamman lastauksen kanssa ei tälläkään kertaa ollut ongelmia ja kotimatka sujui muutenkin rauhallisissa merkeissä.


27.04.2016 - Juoksutusta
pk-merkintä - kirjoittanut Crimis

Olin sopinut Otterleyn kanssa hänen tammansa Electran liikuttamisesta tälle päivälle. Ajellessani Hukkapuroon satoi kuin saavista kaatamalla ja tottakai kukaan ei ollut vielä tuonut tammaa sisälle - Olinkin itse vähän ajoissa. Litimärkä kimo asteli huhuillessani tarhan portille ja antoi helposti kiinni. Nyt ei varmaan mentäisikään selkään, totesin katsellessani hevosta pitkin valuvia vesipisaroita. Koska minulla ei ollut mikään kiire, vietin hevosen parissa käytävällä ihan reilusti aikaa. Viilasin enimmät vedet pois, harjasin sen minkä irti sain ja koitin rievulla kuivaillakin. Noudatin Otterleyn neuvoa hellästä kohtelusta, sillä tamma ei kuulemma pitäisi rajuista otteista. Elsi katseli rauhassa touhujani puhallellen lämmintä ilmaa kasvoilleni. Jäin aika ajoin rapsuttelemaan tammaa säästä ja leuasta, sillä se näytti todella nauttivan hellyydenosoituksista.

Kun hevonen oli jotenkuten puhdasta muistuttava, kävin vilkaisemassa ulos. Sade oli kuin olikin lakannut! Innosta piukeana päätin juoksuttaa tammaa ulkokentällä. Hain kapsonin ja juoksutusliinan satulahuoneesta, puin ne hevoselle ripeästi ja talutin kiltisti perässä seuraavan tamman kentälle. Ohjasin tamman kohtuullisen etäisyyden päähän ja juoksutusraipan avituksella pyysin liikkeelle. Elsi tiesi mitä tehdä, ja lähti kävelemään asettuen samantien konkarin elkein ympyrälle. Kehuin hevosta ja pistin siihen vähän lisää vauhtia, nyt ei löntysteltäisi. Elsi huokaisi laiskasti, mutta lähti silti kävelemään reippaammin. Kävelytin tammaa molempiin suuntiin ja kehoitin sitten raviin, jonkin ajan päästä myös laukkaan vähän isommalla välimatkalla minuun. Elsi toimi hyvin pienillä avuilla eikä sitä tarvinnut pahemmin korjailla, mitä nyt välillä kannustaa vähän reippaampaan vauhtiin. Ei tainnut neitiä hirveästi huvittaa juosta rapakossa, mikä sinänsä oli ihan ymmärrettävää - menihän siinä kauniit kintut ihan törkyisiksi. Ne minä sainkin juoksutussession jälkeen puunata uudestaan. Jätin tamman karsinaansa kuivumaan talliloimen kanssa, jottei se hikisenä vilustuisi kosteassa kelissä. Palkaksi hyvästä työstä tarjosin Elsille vielä porkkanan, ennen kuin sanoin heipat ja suuntasin orien puolelle.