Hukkapuro

virtuaalitalli / a SIM-game stable

Ignall's Jovia

"Jovia"

VH16-031-0436


suomalainen puoliverinen, tamma
musta, 166 cm
s. 03.01.2016

Maahantuoja B'M Warmbloods
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757

virtuaalihevonen / a sim-game horse

Kuvat © Lionshare Dressage,

Kuollut 6.4.2018

Potentiaalinen nuori kouluratsu, joka säväyttää ilmavilla liikkeillään ja ryhdikkäällä olemuksellaan. Kapasiteettia riittää aina vaativiin luokkiin asti. Rohkea, joskin reaktiivinen ja nopealiikkeinen tamma vaatii osaavan kuskin, jolla riittää kärsivällisyyttä ja taitoa tamman kanssa työskentelyyn. Fiksu käsiteltävä, joskin keskittyminen herpaantuu herkästi. Kisapaikalla pientä taipumusta jännittämiseen, mutta suorituksiin se ei ole vaikuttanut. Tarhattu yksin ja porukassa, tulee hyvin juttuun muiden hevosten kanssa.

Kirjoittanut maahantuoja


Sukutaulu

i. Vanderberg Bravo evm
fwb-ori, 168 cm, ruunikonkimo
ii. Lovell's Rocco evm
ie. Devon Caratha evm
e. Fallhall's Juno evm
fwb-tamma, 160 cm, rautias
ei. Wilmer evm
ee. Hallvar Juliana evm

Sukuselvitys

Jovian isä, Vanderberg Bravo, oli ryhdikäs 168cm korkea ruunikonkimo suomalainen puoliveriori. Ori oli komea kouluratsu, joka niitti menestystä niin näyttö- kun käyttöpuolella ja kilpaili jopa kansallisen tason Grand Prix-luokissa. Bravo oli luonteeltaan periksiantamaton, mutta lempeähkö ori, joka oli todella ihmisrakas. Ori oli miellyttämisenhaluinen ja pyrki toimimaan aina ohjeiden mukaisesti, tehden annetut tehtävät aina kunnolla loppuun asti. Bravo kantakirjattiin toiselle palkinnolle ja se oli haluttua jalostusmateriaalia, erityisesti koulupiireissä. Hevoselta löytyy kuitenkin vain kymmenisen varsaa, sillä ori menehtyi valitettavassa onnettomuudessa vain 17-vuotiaana, juuri jalostusuran alettua.

Jovian isänisä, Lovell’s Rocco, oli hurjat 170cm korkea. Tämä mustankimo suomalainen puoliveriori niitti menestystä niin koulu- kuin estekentilläkin. Rocco oli upealuonteinen kisaratsu, joka näytti hyvät periyttäjän ominaisuutensa jättäen monia voittajia niin este- kuin koulukentillekin. Ori työskenteli pitkäjänteisesti, eikä luovuttanut hevillä. Omistajan sanoin parempaa olisi voinut etsiä. Ori toimi myös hienona opetusratsuna omistajan kahdelle nuorelle, jotka aloittelivat tavoitteellisempaa hevosharrastusta. Orilta löytyy 13 hienoa varsaa, joista 7 on oreja ja 6 tammoja. Rocco kuoli vanhuuteen 27 vuoden iässä ja oli kova menetys omistajalleen.

Jovian isänemä, Devon Caratha, oli kaunis 167cm korkea rautias suomalainen puoliveritamma. Luonteeltaan Caratha oli lempeä, mutta hieman häslä tamma, eikä sen kanssa tullut tylsiä hetkiä. Tammalla oli tapana piilotella harjat kuivikkeiden alle ja niitä sai hoitaja etsiä aina puoli päivää. Ilkeä tamma ei ollut, mutta todella leikkisä. Caratha oli oikea ikinuori vanhoille päivilleen saakka. Tammalla kilpailtiin kouluratsastuksen parissa rennosti, eikä mitenkään hurjan tavoitteellisesti. Menestystä sateli kohtuullisen paljon ja Caratha päätettiin myös kantakirjata. Tamma kantakirjattiinkin toiselle palkinnolle, mikä oli hieman yllätys omistajalle. Carathalta löytyy viisi varsaa, joille hevonen periytti lempeää luonnettaan, mutta myöskin leikkisyyttään ja kaunista ulkonäköään. Tamma kuoli vanhuuteen 28-vuotiaana.

Jovian emä, Fallhall’s Juno, oli suomalainen puoliveritamma Itä-Suomesta. Tamma oli 160cm korkea raudikko, joka ei antanut millään periksi. Sen kanssa saikin tapella päivittäin. Juno oli aikalailla yhden ihmisen hevonen ja tuli toimeen parhaiten vain omistajansa kanssa. Vaikka hevonen oli oikea tuittupää, oli se todella palkitseva ratsu toimiessaan. Junolla kilpailtiin kouluratsastuksessa aluetasolla hyvin menestyen ja se menestyi myös näyttelypuolella. Tamma kantakirjattiin toiselle palkinnolle ja pitkän uran jälkeen se siirtyi kokonaan siitoskäyttöön. Juno periytti neljälle hienolle varsalleen tuittupäisyyden lisäksi hyvää rakennetta ja eteenpäinpyrkivyyttä. Juno menehtyi valitettavassa tallipalossa 25-vuotiaana.

Jovian emänisä, Wilmer, oli vain 158cm korkea suomalainen puoliveriori Lapin kylmyydestä. Tämä rautias ori oli periksiantamaton ja kovaluonteinen. Wilmer oli hienoliikkeinen ja kaunisrakenteinen yleisratsu. Ori ei ollut mikään Grand Prix-tason kouluratsu, eikä hypännytkään kuin 120cm ratoja, mutta järin mahtava yleishevonen se oli. Ori syntyi suureen siittolaan, josta se myytiin kaksivuotiaana menestyksekkäälle kilparatsastajalle, joka koulutti orin. Kapasiteettiä Wilmeriltä ei kuitenkaan löytynyt tarpeeksi, joten ori myytiin uudelleen 5-vuotiaana enemmänkin harrasteratsuksi. Ori teki pitkän uran kilpailemalla koulu- ja estekentillä. Myöhemmin se siirtyi siitokseen ja jälkeläisiä siltä löytyy kahdeksan kappaletta. Wilmer periytti jälkeläisilleen hyvää rakennettaan ja kovaluontoisuutta. Ori kuoli vanhuuteen 25 vuoden iässä.

Jovian emänemä, Hallvar Juliana, oli 160cm korkea rautias suomalainen puoliveritamma. Juliana jouduttiin lopettamaan pitkään jatkuneiden jalkavaivan takia vain 12-vuotiaana. Tamma onnistui laitumella riehuessaan murtamaan oikean etujalkansa, joka hoidosta huolimatta ei alkanut parantumaan kunnolla. Ennen loukkaantumistaan Juliana toimi lähinnä harrastekäytössä, mutta hevosella kisattiin kerran vuodessa muutamia kenttä- ja maastoestekisoja. Luonteeltaan tamma oli säyseä kotitallissaan, mutta heti tuntemattomaan paikkaan mentäessä se muuttui joka paikkaan hyppiväksi hermokimpuksi. Tästä johtuen tamman kanssa ei juurikaan poistuttu kotitallin maastoja kauemmaksi. Juliana sai elämänsä aikana kaksi jälkeläistä, jotka ovat perineet emänsä innokkuuden ja kauniin ulkonäön.

Kirjoittanut Dimma

Jälkeläiset

Wolf's Jocelyn
fwb-tamma
s.19.07.2016
i. Hypnotic Poison

Kilpailut

Painotuslaji: kouluratsastus
Koulutustaso: Prix St. Georges, 80cm

Jovia kilpailee porrastetuissa kilpailuissa!

Kouluratsastus taso 11/10
Esteratsastus taso 6/4

Saavutukset


Päiväkirja

26.04.2016 - Etelänlomalla

pk-merkintä - kirjoittanut Otterley

Jovia ei ollut vielä kauaa ehtinyt majailla meillä Hukkapurossa, kun oli aika pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä hieman aikaistetulle kesälomamatkalle. Namibiassa sijaitsevan Zonjiet Studin omistaja HM oli kutsunut minut käymään vierailulla tallillaan ja samalla pääsin valmentautumaan Namibialaisen huippuvalmentajan (…) oppiin. Koska Jovian kanssa alkumme oli ollut varsin takkuinen, päätin kiikuttaa tamman paikalliselle noitatohtorille, joka toivottavasti pystyisi oikaisemaan rypyt rakkaudessamme.

Jovia selvisi reissusta hyvin ja osoittautui varsin päteväksi maailmanmatkaajaksi, sillä tamma kärsi vähemmän pitkästä lentomatkasta kuin lentokammoinen omistajansa. Perillä HM otti meidät iloisesti vastaan ja majoitti Jovian Zonjietiin sillä aikaa, kun itse suunnistin läheiselle hotellille. Hotelli osoittautuikin uima-altaineen ja allaspoikineen varsin mukavaksi paikaksi, joten Jovia sai hyvillä mielin totutella paikalliseen ympäristöön samalla, kun allekirjoittanut totutteli paikallisiin drinkkeihin.

Lopulta oli kuitenkin aika hypätä hevosenselkään ja paikallisen valmentajan metodit, kuten olin pelännytkin, osoittautuivat mielenkiintoisiksi. Toki ohjelmaan kuului aivan perinteistä kouluratsastusta (paahtavassa helteessä, tuli jo Suomen kevättä ikävä), mutta kerrottuani valmentajalle yhteistyöongelmista hän päätti viedä meidät savannille maastoretkelle kasvattamaan luottamusta toisiimme. Toden teolla siinä oli luottamus koetuksella, kun silmät ymmyrkäisenä vilkuilimme savannin eläimiä ja mietin, kuinka kovaa Jovia kirmaisi takaisin tallille, jos jostain puskasta ilmestyisi leijona. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan selvisimme Namibian reissusta takaisin Suomeen yhtenä kappaleena ja ehkä hitusen parempana ratsukkona.

ps. Jos joku ihmettelee palmupuita Jovian kuvissa, on ne nimenomaan napatta tällä meidän Afrikan reissulla.