Hukkapuro

28.01.2017 - Kouluvalmennus

Otterley ja Carina olivat jo kävelemässä alkukäyntejä, kun saavuin maneesiin. Pyysin aloittelemaan alkuraveja itsenäisesti samalla, kun valmistelin päivän harjoitusta. Katselin hieman Carinaa, jonka askeleet näyttivät oikein kivoilta vaikkakin aika kiireisiltä. Ihmetteinkin vähän, että miten tämä voi olla GP-tason kouluhevonen, mutta Otterley kertoikin, että tämä oli vähän erikoisempi tapaus.

Aloitimme ensiksi väistöjä ravissa, käyttäen apuna puomeja uralla ja pituushalkaisijalla. Ensimmäinen puomi oli uralla, jota juuri ennen piti väistää pituushalkaisijalle, pituushalkaisijalta uralle, ja taas takaisin pituushalkaisijalle. Aluksi tamma yritti väistää aika paljon lapa edellä, mutta saimme tämän korjauttua hyvin. Pyysin Otterleyta tekemään saman laukassa ja Carinalla oli hieman virtaa ja olisi halunnut mennä puomien yli, vaikka se ei ollutkaan tarkoitus.

Annoin tamman hieman kävellä tässä välissä, kun selitin seuraavaa tehtävää. Harjoituksena oli mennä lävistäjäkahdeksikkoa, jossa lyhyillä sivuilla koottua laukkaa ja lävistäjillä lisättyä laukkaa. Laukan lisäykset menivät hyvin, mutta niiden jälkeen hidastaminen oli tammalle vaikeampaa. Pyysin Otterleytä keskittymään ainoastaan koottuun laukkaan ja jättämään lisätyn laukan pois. Siltikin Carinalla oli liikaa vauhtia, jota onnistuttiin vähentämään ympyrällä.

Myöhemmin harjoittelimme vielä laukanvaihtoja lävistäjällä joka toisella askeleella. Tamma näytti ihan tykkäävän näistä, vaikka ensimmäiset olivatkin vähän hosuttuja vaihtoja.

Näiden jälkeen pyysin Otterleyta siirtymään raviin ja menemään vielä avotaivutuksia uralla. Otterley teki näitä muutaman kierroksen, kunnes kerroin, että riittää. Tammasta kuoriutui ihan kelpo kouluhevonen vaikkakin vähän kiireinen tapaus.

06.02.2017 - Maastoretkellä

Tänään lähdimme Carinan kanssa maastoilemaan pitkästä aikaa. Ilma oli mitä kaunein, sillä aurinko paistoi ja kevyessä pakkasessa tarkeni hyvin ulkoilla, joten odotin maastoretkeä innolla. Viimeksi kun olimme olleet maastoretkellä, Carina oli hölmöillyt oikein urakalla, kun pimeänä marraskuisena iltana jokainen postilaatikko ja valotolppa oli ollut potentiaalinen mörkö. Niinpä etukäteen ajattelinkin, että reissusta tulisi tällä kertaa rauhallisempi, koska olisimme liikkeellä valoisan aikaan. Karsinassa Carina oli käyttäytynyt harvinaisen rauhallisesti ja kuntoon laitto oli siksi sujunut erityisen ripeästi. Tallinpihassa vielä varmistin, että puhelin oli visusti taskussani ennen kuin kipusin innokkaana pörhistelevän hevosen selkään ja valmistauduin suuntaamaan kohti pakkasen huurtamaa metsätietä. Maastoretki alkoi energisesti, sillä Carinalla olisi selvästi ollut menohaluja. Varsinkin kirpeä pakkassää sai Carinan aina varsin pirteälle tuulelle, joten en ollut tästä yllättynyt. Kun pääsimme tutun pellon laitaan, tamma alkoi tuntua jo todella kuumalta. Niinpä päästinkin Carinan laukkaamaan vajaan polvenkorkuiseen hankeen pellon poikki. Olimme viihtyneet maastoretkellä jo yli tunnin ennen kuin suuntasimme kohti kotia. Kotimatkalla Carina oli selvästi rauhoittunut päästyään purkamaan kunnolla energiaa lumisella pellolla. Maastoretki oli mielestäni siis kaikin puolin onnistunut. Tallin pihassa kapusin alas hevosen selästä oikein tyytyväisenä. Näin pihalla ratsuttajamme Andreaksen, jolle tokaisin, että voisin tästä lähtien pelkästään maastoilla. Andreas pudisti päätään epäuskoisesti ja ilmoitti, etten kestäisi sitä viikkoakaan ennen kuin haluaisin taas olla viilaamassa pilkkua kouluradalla. Irvistin vielä miekkoselle, ennen kuin talutin Carinan tyytyväisenä talliin.

20.02.2017 - Kouluvalmennus

Tänään minulle tuli valmennettavaksi Hukkapuron Carina ratsastajansa Otterleyn kanssa. Ratsukko teki maneesissa itsenäisiä alkuverryttelyitä saapuessani paikalle. Ajoittain tamma tuntui ravaileman melko huolettoman näköisenä, mutta ajoittain se unohti ihan totaalisesti että sen selässä on joku joka päättää vauhdin ja suunnan. Alkuun tuntui että tammalla ja Otterleyllä oli melkoista tahtojen taistelu että yhteistyö alkoi sujua. Aloitimme valmennuksen teemalla laukkapohkeenväistöt. Seisahduin itse maneesin toiseen päätyyn ja pyysin Otterleytä tulemaan toisesta päädystä keskihalkaisijalle, josta minä osoittaisin suunnan johon väistön tuli tapahtua. Välillä en meinannut millään uskoa että edessäni oli GP-tason ratsukko, sillä tamma oli ajoittain kompastua jopa omiin koipiinsa. Tunnin loppupuolella otettiin vielä muutamia piaffeja ja ravilisäyksiä, jolloin tamma pääsi tekemään töitä myös ravissa. Kokolailla hyvä suoritus, mutta tamma pitäisi saada alusta saakka keskittymään siihen mitä ollaan tekemässä.