Hukkapuro

Bono oli rakkautta ensi silmäyksellä ja se hevonen, joka sai varsin pitkään ja menestyksekkäästi jatkuneen ostolakkoni lopulta sortumaan. En vain voinut sille mitään, että täysin ajattelematta tarjosin orille kotia ennen kuin olin ehtinyt kunnolla harkita, olisiko minulla tarvetta Bonolle juuri nyt. Toisaalta, miksi ei olisi ollut, sillä Bono oli kaikin puolin täydellinen paketti. Toisella palkinnolla kantakirjattu ori oli jo kartuttanut kilpailukokemusta ja antanut vakuuttavia jälkeläisnäyttöjä. Itselleni jäi siis vain kirsikat kakun päälle, kun saisin konkarin suoraan jalostuskäyttöön.

Bono on todella ammattimainen, jos niin voi hevosesta sanoa. Se ei turhia mielistele eikä hempeile, mutta asiallisesti se osaa käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa. Niinpä orin kanssa perushoitotoimenpiteet, eläinlääkärin vierailut, kengitykset ja muut sujuvat varsin jouhevasti. Taluttaessa Bono pörhistelee ja yrittää testata taluttajan kanttia. Yleensä yksi napakka komento saa orin palaamaan ruotuun, mutta jos sen kanssa lepsuilee, varastaa se varmasti shown tallipihalla ainakin hetkeksi.

Sama ammattimaisuus jatkuu Bonon kanssa myös, kun nousee sen selkään. Ori tietää, milloin on aika keskittyä töihin ja tehdä mitä pyydetään. Bonolla on hyvin korkea työmoraali ja sen kanssa voi huoletta tahkota samaa harjoitusta vaikka koko ratsastuskerran ajan, sillä ori ei pitkästy tai hermostu. Tuntuu, että Bonossa itsessäänkin on perfektionistin vikaa, sillä jos jokin tuttu harjoitus ei suju, saattaa orista huomata turhautumisen merkkejä. Bono myös tietää, milloin on ok vaihtaa vapaalle ja maastossa orin kanssa saakin varautua vauhdikkaaseen menoon. Kun päästään pois neljän seinän tai aidan sisältä, on hillitty ja hallittu kouluratsu tiessään ja jäljelle jää vain pölypilvi, kun Bono lähtee irrottelemaan. Joku hurjapää voi Bonon kanssa maastoilusta nauttiakin, mutta aivan jokaiselle Bono ei todellakaan ole sopiva maastoilukaveri.