Hukkapuro

20.05.2024 - Kouluvalmennus

Tämän päivän valmennuksessa Sirkun kanssa oli tarjolla kunnon lisähaastetta, kun jaoimme maneesin toisen ratsukon kanssa. Andreas ratsasti juuri uutta tuontihevosta, joka vaikutti olevan hermostuneella tuulella ja näytti hypähtävän varjoja karkuun joka toinen minuutti. Sirkku tietenkin tarkkaili tilannetta herkeämättä ja odotti selvästi omaa reaktiotani tilanteeseen. Valmentajamme Matias Vikströn kuitenkin ratkaisi tilanteen patistamalla meidät tiukasti töihin. Minun tehtävä oli keskittyä Sirkkuun ja Andreas kokeneena ratsastajana varmasti pärjäisi omalla maneesinpuoliskollaan.

Alkuverryttelyhen tavoitteena oli saada Sirkku venyttämään kaulaansa ja liikkumaan rennosti. Tämä ei ollutkaan ihan yksinkertaista, sillä joka kerta, kun se säikky hevonen pärskähteli ja hypähteli, tunsin Sirkun myös jännittyvän. Yritin hengittää syvään ja ohjata myös Sirkun huomion työskentelyyn. Muistutin itselleni, että tämäkin oli hyvää harjoitusta. Tulihan kilpailupaikallakin vastaan vaikka minkälaisia tilanteita. Matias oli tyytyväinen siitä, kuinka keskittyneeltä vaikutin, vaikka tilanne aiheutti haasteita.

Kun pääsimme raviin, huomasin, miten herkkä Sirkku todella oli tänään. Jos annoin pidätteen vähänkin liian kovalla kädellä, tamma viskasi päänsä ylös ja lyhensi askeltaan. Kun taas ratsastin eteen, tamma lähti kiitämään kuin mikäkin oman elämänsä ravuri. Tilanne olisi saattanut naurattaa, ellei olisi ollut täysi työ siinä, että Sirkku pysyy hallinnassa.

Valmennuksen varsinainen tehtävä tänään oli vaihdella ravissa kootun ravin ja keskiravin välillä. Tavoitteena oli aktivoida Sirkun takaosa ja saada se kuuntelemaan apuja ilman, että itse kiirehtisin tai Sirkku hätäilisi. Selvästi tarpeeksi aktivoiva tehtävä, joka vaati meidän molempien keskittymistä oli paikallaan ja pikkuhiljaa Sirkku alkoikin siirtyä paremmin työmoodiin. Tai sitten Andreas sai hevostaan rauhoittumaan niin, ettei Sirkukaan tarvinnut jatkuvasti enää hermoilla. Koska päivän sana oli ravityöskentely, pääsimme lopuksi venyttämään askelta vielä lisätyssä ravissa, joka on Sirkulla erittäin näyttävä ja lennokas. Tamma itsekin tietää olevansa siinä hyvä, joten se olikin sille varsin mieluinen tehtävä ja siihen oli hyvä lopettaa päivän valmennus.

Loppuverryttelyjen aikana tunnelma oli huomattavasti rauhallisempi ja uskalin antaa Sirkulle pidempää ohjaa, jotta se saa venyttää kaulaansa. Andreaskin oli jo saanut hetkeksi hengähtää oman ratsunsa selässä. Olin itsekin rennompi nyt, ja Sirkku tuntui kaikin puolin pehmeältä ja tyytyväiseltä. Valmentajamme Matias vielä kertasi, että tällaisessa hermostuttavassa tilanteessa oli parasta yrittää saada Sirkku keskittymään ratsastajaansa ja tarjota tammalle tarpeeksi tekemistä, joka piti sen kiireisenä ja töissä. Uskon, että tästäkin harjoituksesta oli hyötyä, vaikkei se aivan suunnitelmien mukaan mennytkään.