Hukkapuro

11.04.2015 - Mörköjä kaikkialla

Ihana kevätaurinko oli vihdoin saanut kuivatettua tarpeeksi kenttää, jotta treenit pystyttiin pikkuhiljaa siirtämään maneesin hämärästä raikkaaseen ulkoilmaan. Säteen kanssa joka keväinen ulkokauden avaus oli aina yhtä mielenkiintoista, sillä yleensä niin rauhallinen ja jopa laiska tamma tarjosi vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun kentän tutut nurkat kuhisivat näkymättömiä, lumen alta paljastuneita mörköjä. Vaikka toivoinkin, että ratsastuskerta sujuisi kaikessa rauhassa, olin mitenkään turhia manailematta varannut päälleni ne ratsastusvaatteet, jotka kestäisivät sukelluksen kuraan, jos Säde pääsisi yllättämään.

Päivän treenit alkoivat rauhallisesti, vaikka Säde pälyilikin epäluuloisesti ympärilleen. Niinpä yritinkin kaikkeni, jotta sain tamman pysymään keskittyneenä alusta alkaen samalla, kun yritin hieman innostaa tahmean tuntuista tammaa liikkeelle. Olin juuri saanut alkulämmittelyt tehtyä, kun yhtäkkiä Säde päättikin tehdä täyskäännöksen ja sännätä niin kovaa kuin kavioista pääsi aina kentän toiseen laitaan asti. Tarrasin vaistomaisesti kiinni tamman harjasta ja keräilin tasapainoani sen verran, että sain tamman takaisin ohjan ja pohkeen väliin. Sen sijaan, että olisin yrittänyt hidastaa tammaa, komensin sen kuitenkin laukkaamaan pitkin uraa. Kulman jälkeen käänsin Säteen lävistäjälle ja ratsastin lisättyä laukkaa. Tätä toistin muutaman kerran, kunnes tuntui, että harjoitus sujui ja palasin sitten tekemään kesken jääneitä avo- ja sulkutaivutuksia ravissa.

Säde toisti saman tempun vielä muutaman kerran, joten pääsin treenaamaan lisättyä laukkaa lävistäjillä vielä muutaman kerran. Tämän lisäksi tein myös laukanvaihtoja, kun Säde tuntui olevan taas hallinnassa. Kun Säde oli kulkenut tarpeeksi kauan rauhassa ja tuntui sopivalta lopettaa, annoin tamman siirtyä raviin ja yritin itsekin rentoutua samalla kun verryttelin kovan työn tehnyttä tammaa. ”Aikamoiset rallit teillä”, naureskeli tallityöntekijämme Paula, kun palasin Säteen kanssa takaisin talliin.

14.04.2015 - Sanna Mäkisen kouluvalmennus

Tallimme vakiovalmentaja Sanna Mäkinen oli saapunut Hukkapuroon pitämään kuukausittaisia valmennuksiaan. Niinpä tänään luvassa oli Sannan tuntien varsin kova treeni Säteen kanssa. Pirteän kevätsään kunniaksi olimme päättäneet pitää valmennuksen kentällä ja toivoin todella, että Säde ei näkisi kentällä aivan yhtä paljon mörköjä kuin edellisellä kerralla. Ei kuitenkaan olisi pahitteeksi, jos tamma muuten saisi hieman vauhtia kavioihinsa, sillä yleensä tamman herättelyyn sai käyttää hyvin paljon aikaa.

Olin aloitellut Säteen verryttelyn jo itsenäisesti, kun Sanna saapui paikalle. ”Ai ootte mennyt ottamaan varaslähdön”, nainen huomautti ja heristi sormeaan päästyään kentän laidalle. Totta kai Sanna vain vitsaili, sillä nainen tiesi varsin hyvin, millaisen alkukäynnistelyn Säde parhaanakin päivänä tarvitsi. Oli mukavampaa olla valmiina töihin heti, kun Sanna oli paikalla, eikä tuhlata valmentajan aikaa puolen tunnin alkuverryttelyihin.

”No nostapa laukka ja näytä vähän vaihtoja. Ei kannata turhaan ujostella sitten niiden vaihtojen kanssa”, Sanna tuumasi omaan ihastuttavaan tapaansa, kun olin vielä hetken jatkanut Säteen taivuttelua harjoitusravissa. Tein työtä käskettyä ja nostin laukan kentän lyhyellä sivulla. Kulman jälkeen ohjasin Säteen lävistäjälle ja kokosin sitä. Kun Säde tuntui hyvältä, pyysin sitä tekemään laukanvaihdon joka toisella askeleella. Säde tuntui olevan hyvin kuulolla ja liikkuvan tarmokkaasti. ”Ihan nättiä. Nyt ne vaihdot jokaisella askeleella, jooko?” Sanna käski. Ohjasin Säteen uudestaan lävistäjälle ja tein nyt vaihdot jokaisella askeleella. Jossain vaiheessa tahti hieman rikkoutui ja muutama vaihto meni hieman epäpuhtaasti, eikä tämä jäänyt huomaamatta Sannaltakaan. Niinpä saimme toistaa vaihtoja vielä tovin aikaa.

”Näytä vielä pari piruettia lopuksi”, Sanna kehotti, kun olimme hioneet laukanvaihtoja tarpeeksi. Säde tuntui jo hieman väsyneeltä, mutta piruetteja oli tärkeää harjoitella myös muun työskentelyn jälkeen, eikä aina pelkästään tuoreella hevosella, sillä ohjelmassakin ne olivat usein loppupuolella. Piruetit sujuivat puhtaasti, mutta Sanna olisi kaivannut niihin hieman parempaa tahtia ja tarmokkuutta. Niinpä saimmekin kotiläksyksi jatkaa piruettien treenaamista useammin treenin loppupuolella, jotta Säde pystyisi tekemään ne myös väsyneenä paremmin.