Hukkapuro

Wareham Madeira muutti meille samaan aikaan Wareham Tulipmanian kanssa. Jos Tulip oli nimishoppailtu, niin Madeira on ehdottomasti sukushoppailtu. Wareham Madeiran suvussa yhdistyy nimittäin mielestäni hienosti isän puolelta modernimpi hannoverkasvatus erityisesti Heidseckin, mutta myös esimerkiksi Lobreden ja Royal Gearin kasvattien kautta. Isänpuolen meriittilistoja ei voi kuin ihastella. Madeiran emä taas on vegasilainen ja suvultaan siis taattua vegasia eli kohtuullisen ikivanhoja nimiä ja ainakin omaan mieleeni jääneitä nimiä, kuten eiie. R.M. Jasmin ja sen isä, hannoversuvuissa varsin tunnettu Rembrandt, eiee. Castagne ja eeie. Esta Octavia.

Madeira on tamma, joka kulkee maailmassa kuin omaa aurinkoaan kantaen. Se on hevonen, jonka seurassa kiireet unohtuvat ja pienetkin murheet tuntuvat naurettavilta. Madeira suhtautuu kaikkeen ympärillään niin hyväntuulisella ja rennolla asenteella, että toisinaan sitä katsellessa alkaa epäillä, onko tamman sisällä salaa zen-mestari. Oli edessä sitten koulutreeni, kengitys tai yllättävä sade, Madeira ottaa kaiken vastaan samalla tyynellä hyväksynnällä.

Hoidettaessa Madeira on hoitajan unelma. Se seisoo paikoillaan kuin puutarhatonttu, tyytyväisenä ja täysin vailla kiirettä. Harjata saa mistä vain ja kuinka kauan tahansa, ja tamma tuntuu olevan sitä onnellisempi mitä enemmän aikaa hoitaja jaksaa käyttää rapsutteluun. Satuloidessa Madeira saattaa vilkaista olan yli sen näköisenä, että onkohan nyt varmasti kiire, mutta asettuu sitten kiltisti aloilleen. Kaviot nousevat vaivattomasti ja myös eläinlääkärin sekä kengittäjän kanssa tamma käyttäytyy kuin tottunut diplomaatti, joka on oppinut, että mukava asenne vie elämässä pitkälle.

Ratsastaessa Madeira on yhtä rento kuin muutenkin, mutta ei suinkaan tahmea. Se liikkuu iloisesti eteenpäin ja tekee asiat parhaansa mukaan, kunhan ratsastaja jaksaa säilyttää yhtä kevyen ja kannustavan otteen kuin tamma itse. Madeira ei tee numeroa itsestään, mutta sen tasainen, pehmeä liikkuminen ja positiivinen työskentelyasenne tekevät tamman kanssa työskentelystä mukavaa. Jos ratsastaja alkaa hermoilla, Madeira tuntuu vain hymyilevän mielessään ja jatkavan omaan tasapainoiseen tahtiinsa.

Kilpailuissa Madeira on kuin lomamatkalla. Se ei stressaa uusista paikoista eikä muiden hevosten tohinoista, vaan käyttäytyy samalla rennolla tyylillä kuin kotonakin. Verryttelyssä se tekee työnsä ilman suuria draamoja ja radalla se keskittyy tasaisesti omaan suoritukseensa, kuin muistuttaen, että kiireellä harvoin saavutetaan mitään pysyvää. Kilpailupäivän jälkeen Madeira oikein huokuu tyytyväisyyttä, ja jos hevonen viheltelisi, olisi Madeira juuri se, joka vihellellen astelisi takaisin traileriin valmiina kotimatkaan ja tyytyväisenä päivän työhön.