Hukkapuro

virtuaalitalli / a SIM-game stable

Sokerisin Sormin

"Sanni"

VH15-018-2589


suomenhevonen, tamma
rautias, 157 cm
s. 09.05.2005

Maahantuoja Minja.E
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757

ERJ-II, KRJ-II

virtuaalihevonen / a sim-game horse

Kuvat © VRL-01811,

Kuollut 16.10.2017

Sanni on niitä hevosia, joiden selässä voi köllötellä aurinkoisella niityllä samalla, kun tamma nyhtää ruohotupsuja maasta ja huitoo laiskasti hännällään kärpäsiä ympäriltään. Kiltti, lempeä ja hieman hitaanpuoleinen Sanni on yksi tallin suosituimmista nelijalkaisista ja sen kanssa tulee toimeen jokainen.

Tarhassa Sanni ei ole moksiskaan, vaikka sen seurana olisi nuoria villikoita tai kärttyisiä vanhuksia harmaantuvine jouhineen - tamma nuokkuu puoliunessa tarhan nurkassa välittämättä tuon taivaallista ulkopuolisesta elämästä. Vain ruoka-aikaan Sanni virkoaa ja se ilmaantuu heinäkasalle ennätysajassa, sekä tietty hävittää kyseisen kasan silmänräpäyksessä. Myös tarhakavereiden ruuat ovat vaaravyöhykkeellä, ellei ruuan omistaja osaa puolustaa omaansa. Taluttaessa Sannin turpa tuppaa vetäytymään kohti heinätupsuja turhankin usein, mutta päättäväisellä nykäisyllä narusta palautuu tammakin takaisin maanpinnalle, jolloin se seuraa taluttajaansa kuin seurakoira.

Sanni on hoitaessa aivan mahtava tapaus, jota kuka vain hoitaa mielellään - pahankin päivän saa karkoitettua lyöttäytymällä tamman seuraan. Hoitaessa Sanni seisoo paikoillaan kuin tatti ja silloin tällöin se vilkaisee hoitajan tekemisiä laiskalla päänkäännöksellä. Tamman kanssa ei ilmaannu ongelmia kuin korkeintaan kavioiden puhdistuksen kanssa - möhköfantti tuppaa nojautumaan koko painollaan nostettavalle jalalle, eikä kukaan kaksijalkainen kykene kannattelemaan monen sadan kilon painoista Sannia. Useinmiten kuitenkin riittää, kun tammaa tökkää terävästi kyynerpäällä persuuksiin, jolloin neitoikainen palaa pilvilinnoistaan takaisin todellisuuteen.

Ratsuna Sanni on laiskan lupsakka ja hidasliikkeinen, eikä se turhan päiten esittele vähääkään vaativamman puoleisia liikkeitä. Tamman kanssa kuka vain kykenee köpöttelemään kiireettömästi, mutta jos siltä halutaan nähdä osaamista, vaaditaan selkään osaava ja paksuilla pohjelihaksilla varustettu kaksijalkainen. Topakan ratsastajan alla Sannista kuoriutuu ihan kelpo menopeli mihin tahansa lajiin. Kouluvääntö sujuu, vaikkei tamma vertoja gp-tason puoliverisille vedäkkään ja se suorittaa helppo B-tason liikkeet sujuvasti. Esteet on Sannin bravuuri ja vaikkei tammasta uskoisikaan, se innostuu helposti kyseisen lajin parissa - tamma ylittää kaikki eteen tulevat esteet pelottomasti, mutta tasaisen varmasti ja näyttää jopa nauttivan siitä. Aikaa vastaan kilpaillessa Sanni harvemmin voittoja kauhoo, mutta virheitä se ei radalla tee ja usein muut ratsukot kerää virhepisteitä myös Sannin edestä - sen verran tämäkin laiskiainen jaksaa kinttujaan nostella. Jos kouluvääntäminen tai esteratsastus ei kiinnosta, on Sannista myös loistavasti maastomopoksi. Tamma on pomminvarma ja rauhalliset humputtelureissut sopivat sille paremmin kuin hyvin.

Kirjoittanut Minja.E


Sukutaulu

i. Eri-Mieli evm
sh-ori, 158 cm, rautias
ii. Eri-Mies evm
sh-ori
ie. Mieli Tietty evm
sh-tamma
e. Sokeri-Sisko evm
sh-tamma, 153 cm, rautias
ei. Makeisrosmo evm
sh-ori
ee. Sokerisydän evm
sh-tamma

Sukuselvitys

i. Eri-Mieli on rautias, 158cm korkea suomenhevosori, jonka hyvä rakenne ja ruunamaisen lempeä luonne saavat usein ihailua osakseen. Ori kilpailee esteratsastuksen parissa hyvällä menestyksellä, mutta on käynyt hakemassa, pääosin kokemusta myös kouluaitojen sisäpuolelta. Orilla on viisi jälkeläistä, joista kolme seuraa isänsä kavion jälkiä esteradoilla ja kaksi suorittaa harrastehevosen virkaa.

ii. Eri-Mies oli oikeasti iso suomenhevonen, jonka säkäkorkeus lähenteli 168cm. Ori tunnettiin hyvin suomenhevospiireissä ja sen jälkeläiset menivät kuin kuumille kiville. Syytä tälle ei kukaan koskaan keksinyt, sillä ori oli kaikin puolin tavallinen, omaamatta sen suurempaa menestystä edes kilparadoilta. Ori kuoli ratsastusonnettomuudessa ollessaan viisitoista ja se jätti jälkeensä lähes viisikymmentä jälkeläistä.

ie.Mieli Tietty menestyi kilpauransa aikana. Tamma kilpaili esteratsastuksessa jo nuoresta asti, mutta lupaavan nuorukaisen uran pelättiin loppuneen jalan vammaan. Useat klinikkakäynnit ja eläinlääkärien lausunnot kuitenkin kertoivat, että levolla tammasta saataisiin vielä kilpailukuntoinen. Lähes kahden vuoden lepo- ja kuntoutustauon jälkeen tamma pääsi jatkamaan kilpauraansa ja haali itselleen voittoja ja sijoituksia minkä ehti. Mieli Tietty jäi kilpailueläkkeelle jo kaksitoista vuotiaana, jolloin se siirtyi jalostuskäyttöön. Tätä nykyä tamma viettää eläkepäiviään kasvattajansa ruohonleikkurina ja sillä on viisi kaunista tammavarsaa, joista jokainen jatkaa emänsä jalan jäljissä.

e. Sokeri-Sisko tunnetaan lähinnä vain hauskan nimensä vuoksi. Rautias suomenhevostamma ei ole tehnyt järin menestyksekästä uraa missään lajissa, mutta muutamia sijoituksia löytyy niin esteradoilta kuin koulukentiltäkin. Jalostukseen tammaa ei pelkkien kilpailumenestyksen tai hieman romulaisen ulkomuotonsa vuoksi voi haluta, mutta sen helposti periytyvä upea luonne on saanut monet kiinnostumaan Sokeri-Siskon jälkeläisistä, joita on tällä hetkellä maailmassa kaksi kappaletta.

ei. Makeisrosmo jos joku on nimensä arvoinen tapaus. Tumma ori on oikea rohmu ja aina vohkimassa herkkuja niin porkkanapussista kuin hoitajan taskuistakin. Makeisrosmo kilpaili muutaman vuoden esteradoilla ihan kelpo menestyksellä, mutta jalkojen heikentyneen takia jäivät kilpakentät taakse. Koska Makeisrosmon omistajalla ei ollut tilaa tai tarvetta jalkavaivaiselle suomenhevoselle, päätti tämä jättää siitä itselleen yhden jälkeläisen ennen ruunaamista. Näin kävi ja ori päätyi ratsastuskoulun opetushevoseksi. Vielä tänä päivänä voi tämän tumman orin tavata saman ratsastuskoulun kaviouralla kiikuttamassa innokkaita ratsastajia paikasta A paikkaan B, sillä pienen alkumyrttyilyn jälkeen ori alkoi viihtymään uudessa kodissa ja työssä.

ee. Sokerisydän ei ollut tunnettu tai kuuluisa, vaan ihan tavallinen tallaaja. Se toimitti puskaratsun virkaa eräässä perheessä lähes koko elämänsä, kunnes perhe joutui sen myymään pitovaikeuksien vuoksi. Tässä vaiheessa jo kolmetoista vuotias tamma päätyi suomenhevoskasvattajalle jalostuskäyttöön, eikä aikaakaan kun tamma oli kantavana suomenhevosori Makeisrosmolle. Sokerisydän ei kuitenkaan ehtinyt yhtä varsaa enempää kasvattamaan jälkeläismääräänsä, kun se sairastui ähkyyn. Tamma parani, mutta ähky uusiutui jo parin kuukauden päästä. Tällä kertaa tamman tila heikkeni nopeasti, eikä sille ollut enää mitään tehtävissä, joten eläinlääkäri lopetti alle viisitoista vuotiaan tamman.

Kirjoittanut Minja.E

Jälkeläiset

Harmittoman Sorina
sh-tamma
s.10.01.2016
i. Taivaantakoja
Hukkapuron Sokerihiiri
sh-tamma
s.25.04.2016
i. Tasku-Matti
ERJ-II

Kilpailut

Painotuslaji: yleis
Koulutustaso: Helppo B, 90cm, Helppo

Sanni kilpailee porrastetuissa kilpailuissa!

Kouluratsastus taso 4/1
Esteratsastus taso 5/4
Kenttäratsastus taso 2/1

Saavutukset

28.02.2017 ERJ-II palkinto esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa
(9 + 40 + 18 + 20 + 9 = 96 p. / ERJ-II - tilaisuus)

15.10.2017 KRJ-II palkinto kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa
8 + 40 + 18,5 + 20 + 13 = 99,5 p. KRJ-II - tilaisuus)


Päiväkirja

Minja ratsasti Sannilla

pk-merkintä - kirjoittanut Minja.E

Sanni saapui meille muutama päivä sitten ja tänään oli selvästi hyvä päivä aloittaa neidolla ratsastaminen. Noudin tamman lumisesta tarhasta sisälle ja harjasin sen pörröisen karvapeitteen ojennukseen. Sitten kävin noutamassa sille suitset, sillä harmikseni tamman satula oli käynyt sille pieneksi ja siksi annoin Veijon, tamman kasvattajan pitää sen. Eihän minulla ollut käyttöä sopimattomalle satulalle. Ja koska en ollut vielä ehtinyt saada Sannille uutta satulaa, jouduimme pärjäämään ilman. Kun tamma oli varustettu, talutin sen ulos ja kapusin jakkaralta sen selkään. ​

Päätin viedä Sannin pellolle, jossa voisimme aloitella yhteisen taipaleemme mahdollisimman mielekkäästi, mutta tehokkaasti. Ja mikäs sen parempaa kuin hankitreeni pikkupakkasessa. Annoin tamman kävellä isoa ympyrää löysin ohjin, jotta saisimme hieman uran tynkää. Näin homma ei menisi heti alkuun liian raskaaksi. Otin ohjat käsiini ja kannustin tamman raviin. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, mutta hieman ronskimman pyynnön jälkeen Sanni suostui siirtymään hitaanpuoleiseen ja keinahtelevaan raviin. Ravasin hetken ympyrää molempiin suuntiin, kunnes päätin antaa tammalle hieman vapaamman reitin ja lähdimme harhailemaan ympäri peltoa ristiin rastiin. Tamma tuntui jopa hieman innostuvan allani ja annoin tälle luvan siirtyä laukkaan. Rämistelimme korkeassa hangessa reippaassa laukassa ja Sanni ei vaikuttanut enää ollenkaan samalta laiskanpuoleiselta hevoselta, mitä se kasvattajansa mukaan oli tilanteessa kuin tilanteessa. Siirsin tamman käyntiin ja otimme vielä hieman taivutteluita ja pohkeenväistöjä ennen tallille palaamista.

24.09.2017 - Maastoretkellä Lindan kanssa

pk-merkintä - kirjoittanut Otterley

Maastoilu Pirkon kanssa on yleensä hyvin leppoisaa ja rauhallista. Niinpä olinkin iloinen, kun vihdoin sain järjestettyä itselleni aikaa irtautua hetkeksi arjesta ja lähteä tamman kanssa maastoon. Hetken mietittyäni vaihtoehtoja, päätin suunnata Pirkon kanssa pitkälle ja rauhalliselle lenkille pitkin hiekkateitä, jotka kiemurtelivat välillä metsässä ja välillä pellonlaitaa. Mukaan houkuttelin myös tyttäreni Lindan, joka nappasi ratsukseen Sannin. Olimme maastoilleet yhdessä aiemminkin ja retket olivat aina olleet oikeaa laatuaikaa, sillä tallin hektinen arki vei muuten mukanaan meitä molempia. Niinpä odotin tältäkin reissulta innolla. ”Vielä kun iskä saatais joskus mukaan”, vinoili Linda tallin pihalla traktoria huoltavalle Mattille kavutessaan ratsunsa selkään. Sen päivän kun joskus näkisi, naurahdin, kun Matt mutisi vastalauseita konepellin alta. Kipusin reippaasti oman ratsuni Pirkon selkään ja juuri kun takapuoleni tömähti satulaan, muistin että tallin päivystyspuhelin oli jäänyt taskuuni. Vinoillen käskin Mattin vastuuseen puhelimesta kerta vapaa-aika ei kelvannut. Hieman nuristen mieheni lupasi pitää langat käsissään, kunnes palaisimme. Kun vihdoin olimme valmiita lähtöön, suuntasimme tallin pihasta kohti tuttua reittiä, jota pitkin usein kuljimme. Linda oli liikkeellä ilman satulaa, mutta itse en aivan niin hurjaksi uskaltautunut heittäytyä, vaikka Pirkko tuskin tarjoaisikaan mitään yllätyksiä matkalla. Hevoset kulkivat tasaisen rauhallisesti eteenpäin, joten saimme keskittyä kaikessa rauhassa vaihtamaan Lindan kanssa kuulumisia ja nauttimaan syksyisen aurinkoisesta säästä. Puolessa välissä matkaa ajattelin, että kyllä oli onni, kun tallista löytyi myös pari tasaista suomenhevosta kaikkien hurjien kilparatsujeni lisäksi. Vaikka olihan Pirkko ja Sannikin toki varsin menestyneitä omalla tasollaan. Vielä ennen kuin käännyimme kotiin. Linda ehdotti, että menisimme hieman reippaammin pienen pätkän. Suostuin, mutta hevoset eivät olleet asiasta aivan samaa mieltä. Kun tammakaksikko jatkoi tasaista lönkyttelyä eteenpäin kannustuksesta huolimatta, totesimme että reippaampi meno saa jäädä seuraavalle kerralle. Kun vihdoin suuntasimme kotiin, olo oli rentoutunut. Kaiken kaikkiaan maastoretki tyttäreni Lindan kanssa oli ollut juuri sitä mitä tarvitsin.