Hukkapuro

10.12.2024 - Hans Dietrichin kouluvalmennus, ratsastajana Elliot Kingsley

Kuuluu terävä vislaus ja Hans Dietrich astuu sisälle Hukkapuron maneesiin. Hän on pitkä ja jäykkäryhtinen mies, jonka ilme kertoo, että hän on tullut tänne töihin - ja vain töhin. Miehen terävä katse pyyhkäisee maneesin läpi arvioiden tarkasti sekä ratsastajia että hevosia. Ilmassa on odotusta ja jännitystä (ehkä hieman kauuhuakin), sillä Hans Dietrich ei ole tunnettu lempeistä sanoistaan. Elliot Kingsley ja hänen ratsunsa Make liikkuvat uraa pitkin verryttelyä tehden. Maken askellus on tasaista ja tahdikasta, mutta sen olemus on vielä hieman unelias. Hans Dietrich ei hukkaa aikaa.

"Herr Kingsley!" hän kivahtaa. "Teidän hevosenne näyttää siltä, että se on matkalla sunnuntaikävelylle, ei kouluratsastuskentälle. Missä on energia? Missä on terävyys? Ratsastakaa se hereille – ja älkää silittäkö sitä kuin vanhaa sohvatyynyä. Nyt työskennellään."

Elliot suoristaa selkänsä ja antaa kevyen pohjeavun, mutta Dietrich puistelee päätään. "Ei, ei, ei. Enemmän! Tämä hevonen ei herää pelkistä kohteliaisuuksista. Käyttäkää apujanne napakammin. Teidän pitää kertoa sille, että tänään on työpäivä."

Elliot hikoilee jo Dietrichin sanoja kuunnellessaan. Toisaalta Makekin tuntuu hätkähtävän hereille kun vahvalla saksalaisaksentilla annetut ohjeet kaikuvat maneesiissa. Elliot on melko varma, ettei saksalainen valmentaja oikein pidä hänestä, mutta pomo ratsastaa samassa valmennuksessa, joten ei auta kuin yrittää. Vähitellen Make alkaa terävöityä, kun Elliot oikein ratsastaa. Orin askeleet muuttuvat hieman sähäkämmiksi, mutta Dietrich ei ole tyytyväinen.

"Pidä ulkopohje tiiviinä! Älä anna sen valua ulos! Katsokaa eteenne, älkää alas! Magnumin ratsastaja voi ihailla hevostaan peilistä, mutta teidän pitää keskittyä tekemään tästä hevosesta paras mahdollinen versio itsestään. Ja tällä hetkellä se on vielä kaukana."

Elliot mulkaisee Otterleyta. Tottakai Magnumin kanssa on helpompi ihailla itseään maneesin peilistä. Mutta kai se on tallin omistajan oikeus valita itselleen vaikeaan valmennukseen se helpompi hevonen... Ratsastaha kuitenkin jatkaa sinnikkäästi ja siirtymisissä Make alkaa vähitellen kantaa itseään paremmin. Hans Dietrich tarkkailee edelleen herkeämättä. Hän astuu lähemmäksi ja puhuu nyt matalammalla äänellä, mutta yhtä tiukkaan sävyyn. "Tämä hevonen ei ole luonnostaan räjähtävä tai ilmava, mutta sillä on miellyttävä tahti ja hyvä mieli työskennellä. Se on teidän tehtävänne saada siitä enemmän irti. Nyt, ratsasta laukkaan ja pidä huoli, että se todella nousee. En halua nähdä mitään laiskaa hölkkää. Ja jos se ei kuuntele, teidän täytyy olla se, joka tekee selväksi, että se on sen tehtävä."

Kun Elliot nostaa laukan, Make nostaa päänsä ja yrittää alkuun hieman vastustella, mutta Elliot tekee puolipidätteitä puolipidätteiden perään ja istuu ja istuu ja istuu, kuten Dietrichin sanat kaikuvat maneesissa. Orin laukka muuttuu vähitellen pyöreämmäksi ja voimakkaammaksi, ja Dietrich nyökkää hitaasti.

Valmennuksen loppupuolella Hans Dietrich antaa Elliotille ja Makelle viimeisen tehtävän: keskihalkaisijalle siirtymiset ravista pysähdykseen ja takaisin raviin. Make on väsynyt, mutta yrittää parhaansa, ja vaikka siirtymiset eivät ole täydellisiä, ne ovat vakaampia ja täsmällisempiä kuin alussa. Dietrichin katse pehmenee tuskin havaittavasti, ja hän nyökkää kerran. "Tänään teitte työtä. Ei vielä loistavaa, mutta työtä kuitenkin. Teillä on hevonen, joka kuuntelee ja yrittää. Mutta teidän on annettava sille selkeät ohjeet joka hetkellä – ja oltava tarkkana siitä, ettette koskaan anna sen lipsua siitä. Se ei ole sen vika, jos se ei tiedä, mitä haluatte."