Hukkapuro

28.06.2015 - Nummivaellus Kidlington Stablesissa

Useimmiten hevostemme kanssa lähdetään ulkomaille vain kisareissuille, mutta tällä kertaa päätimme ottaa pienen irtioton arjesta ja lähteä Britteihin vaeltelemaan Kindlington Stablesin nummimaisemissa. Mukaan onnekkaaksi lomailijaksi valikoitui Välkky, jolla matkustuskokemusta ei vielä ollut niin paljoa ja jolle uusien maisemien haistelu tekisi varmasti hyvää. Matkustaminen sujuikin orin kanssa varsin rauhallisesti mutta ensimmäisenä iltana perillä ollessamme, oli poika sen verran väsynyt, ettei se juuri jaksanut uutta paikkaa ihmetellä.

Lomaviikkoomme alkoi osallistumisella Kidlingtonin tarjoamalle ohjatulle maastovaellukselle, jolla pääsimme tutustumaan tallin upeaan ympäristöön. Matkustamisesta toipunut Välkky oli reissussa täytenä turistina, jonka oli aivan pakko päästä katsomaan sitä ja maistamaan tätä ja niinpä aiheutimmekin hieman hämmennystä jonossa, kun ratsuni halusi poukkoilla polulta ihmettelemään jotain uutta. Suurin järkytys oli nummella laiduntavat lampaat, joita Välkky jähmettyi tuijottamaan hyväksi toviksi pysäyttäen koko vaellusporukan odottamaan tästä järkytyksestä toipumista. Onneksi vaellukselle suunniteltuun joenrantapiknikkiin mennessä oli Välkkykin jo rentoutunut niin että malttoi rauhoittua haukkaamaan hieman välipalaa.

Kotimatka vaelluksella meni onneksi sujuvammin, kun Välkky talsi rennosti jonon jatkona. ”Tää on tuttua tietä, Ai lampaita? Vanha juttu! Mitäs ihmeellistä tässä on”, ori olisi varmaan rupatellut, jos olisi osannut puhua. Niinpä porukkamme pääsikin ajallaan tallille, missä hevoset pääsivät nauttimaan ansaitut päiväheinät sillä aikaa kun me ratsastajat kokoonnuimme perinteisille englantilaisille iltapäiväteelle. Kyllä irtiotto arjesta tekee hyvää itse kullekin!

26.10.2016 - Kouluvalmennus

Tänään Hukkapuroon oli saapunut valmentajaksi Kaisa Välimaa. Valmentaja olikin meille jo ennestään tuttu, sillä nainen kävi säännöllisesti valmentamassa ratsukoita Hukkapurossa. Sää oli syksyisen aurinkoinen ja yllättävän lämmin, joten pidimme valmennuksen kentällä vielä, kun siihen oli mahdollisuus. Ratsuni oli tänään Välkky, joka alkuverryttelyjen aikana vaikutti varsin energiseltä. Lämmittelin oria eri askellajeissa tekemällä paljon nopeita siirtymisiä valmentajan seuratessa menoamme kentänlaidalta. Tämä näytti hieman omissa ajatuksissaan olevalta, joten sain keskittyä alkuverryttelyihin ilman sen kummempia kommentteja. Alkuverryttelyjen jälkeen paneuduimme päivän aiheeseen, joka oli tänään lisätyt askellajit, joissa Välkyn kanssa oli lähinnä tarpeen hienosäätö ja liikkeen hiominen loppuun asti. Välkky oli alkuverryttelyjen jälkeen hyvin kuulolla ja harvinaisen keskittyneen oloinen, joten tehtävä sujui todella hyvin. Valmentajamme Kaisa Välimaa ohjeisti antamaan Välkylle vielä enemmän tilaa edestä, jotta liike pääsisi suuntautumaan kunnolla eteenpäin. Tämän jälkeen tehtävä sujuikin vielä hienommin ja Välkky esitti oikein näyttäviä pätkiä, joita kelpaisi esitellä myös kilparadalla. Loppua kohden Välkky alkoi pikkuhiljaa muuttua väsyneemmäksi, sillä olihan takana jo kunnon treeni. Niinpä teimme vielä lopuksi lisäykset lävistäjällä molempiin suuntiin ja sen jälkeen oli aika lopettaa. Valmentaja oli hyvin tyytyväinen suoritukseemme ja neuvoi tulevaisuudessa vain muistamaan antaa Välkylle tarpeeksi tilaa edetä. Loppuverryttelyt teimme pienellä maastolenkillä, sillä seuraava ratsukko oli jo saapumassa kentälle. Ratsastin Välkyn kanssa rauhallisesti pienen peltolenkin ympäri, jonka jälkeen sain viedä tyytyväisen tuntuisen hevosen takaisin talliin.

26.09.2017 - Maastoretkellä

Tänään lähdimme Välkyn kanssa maastoilemaan pitkästä aikaa. Ilma oli aurinkoinen mutta tuuli puhalsi varsin viileästi, joten olin kaivanut jo esiin kevyen toppatakin ja pipon kypärän alle. Tarkoitus oli käydä vain kevyesti köpöttelemässä, joten Välkkykin sai päällensä ratsastusloimen pahimpien jumien välttämiseksi. Viimeksi kun olimme olleet maastoretkellä, Välkky oli tosin ollut varsin erimieltä lenkin rauhallisuudesta ja pistänyt suoraan sanottuna ranttaliksi. Niinpä etukäteen ajattelinkin, että reissusta tulisi toivottavasti tällä kertaa hieman onnistuneempi. Karsinassa Välkky oli käyttäytynyt oikein mallikkaasti ja orin kuntoon laitto oli siksi sujunut ripeästi, kuten yleensä. Tallinpihassa vielä mietin, olinkohan topannut päälleni liikaa vaatteita ennen kuin kipusin hieman levottomasti hääräävän hevosen selkään ja valmistauduin suuntaamaan kohti tuttua hiekkatietä, josta pääsimme metsäpolulle, missä oli mukava kävellä. Maastoretki alkoi kuitenkin vauhdikkaasti, sillä eteemme kurvasi mönkijä, joka onnistui säikyttämään meidät molemmat. Muutaman kirosanan naapurin teinipoika saikin peräänsä, kun yritin rauhoitella steppailevaa oria. Varsinkin yllättävät kovat äänet sai Välkyn helposti hermostumaan. Kun pääsimme metsäpolulle pois ajotieltä, ori alkoi tuntua vihdoin rennommalta. Niinpä pystyin itsekin vihdoin nauttimaan retkestämme. Olimme viihtyneet maastoretkellä melkein tunnin ennen kuin suuntasimme kohti kotia. Kotimatkalla Välkky oli muuten rauhallinen, mutta huomasin sen menevän hieman varuilleen, kun pääsimme hiekkatielle, missä mönkijä oli meidät yllättänyt. Maastoretki oli kuitenkin pientä draamaa lukuun ottamatta ollut varsin mukava ja juuri niin rento kuin olin toivonutkin. Tallin pihassa kapusin alas hevosen selästä ja kehuin Välkkyä. Näin tallipihassa Mattia auttamassa olleen naapurin isännän, jolle tokaisin, että jälkikasvulle voisi opettaa hieman käytöstapoja liikenteessä, ennen kuin vein Välkyn takaisin talliin.