Hukkapuro
virtuaalitalli / a SIM-game stable
virtuaalitalli / a SIM-game stable
trakehner, ori
ruunikko, 165 cm
s. 11.02.2015
Kasvattaja
Rosenhof
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757
KRJ-I, KV-III
virtuaalihevonen / a sim-game horse
Kuvat © Rosenhof,
Artur on luonteltaan kiltti, mutta hieman yksinäinen susi – se ei viihdy liiemmin hevosten eikä ihmistenkään kanssa. Jos ori saisi itse päättää, niin se asuisi erakkona jossain metsän keskellä. Nöyränä poikana se kuitenkin yrittää aina parhaansa niin hoitaessa, kuin ratsastaessakin. Vaikkei Arturia huvittaisi seurustella, niin se ei pientä kiukuttelua lukuuottamatta tee muuta. Se on helppo lastata, eikä kuljettaminenkaan tuota kokeneelle konkarille ongelmia. Kilpapaikalla Artur on helppo kaikin puolin ja yrittää aina suorituksessa parhaansa. Jos lopputulos ei ole hyvä, niin saa kuski yleensä itse katsoa peiliin.
Hoitaessa Artur ei siedä turhia lääppimisiä ja hellyytelyjä. Sen mielestä asiat pitää tehdä mahdollisimman nopeasti alta pois. Artur on hieman hapannaama hoitaa. Kun ihminen saapuu sen karsinaan, niin ensimmäisenä ori tarjoaa takapuoltansa, eikä haluaisi antaa kiini. Muutenkin Arturille oma karsina on sen omaa aluetta, eikä se halua sinne ketään ylimääräistä. Se kannattaa siis varustaa käytävällä tai pesupaikalla. Jos hoitaminen ja varustaminen sujuvat nopeasti, niin Artur malttaa olla nätisti. Jos kaikki taas tapahtuu sen mielestä liian pitkän kaavan mukaan, niin se vetää yleensä palkokasvit nenäänsä ja aloittaa näykkimisen. Muuten kaikki hoitotoimenpiteet ovat ok kengittämisestä pesemiseen.
Ratsastaessa Artur on nöyrä, mutta hieman kuuma. Se ei todellakan ole mikään aloittelijoiden ratsu, sillä orin pinna on hyvin lyhyt. Epäselvät ja kovat avut, sekä liian vaativat tehtävät saavat taas sen herneen Arturin nenään ja sitten kiukutellaan pysähtymällä tai pukittamalla. Jos ratsastaja on tarkka ja herkkä, sekä tulee hyvin Arturin kanssa toimeen, niin kaikki sujuu loistavasti. Orin laji on ehdottomasti kouluratsastus – se on ryhdikäs, kulkee luonnostaan ylämäkeen ja omaa upeat, ilmavat askeleet. Arturilla on myös hyvä kyky koota itseänsä ja varsinkin piaffe ja passage ovat oikein näyttävät. Esteradalla se taas on kuin mikäkin sotanorsu. Pienet esteet menevät, mutta jos korkeus ja teknisyys nousevat, niin Artur ei selvitä esteitä puhtaasti vaan sekoaa yleensä sukkiinsa. Maastossa ori on yllättävän kiva ja rauhallinen. Varsinkin rennot lenkit pitkällä ohjalla ovat sen mieleen. Vauhtia löytyy tarvittaessa ja myös jarrut toimivat hyvin.
Kirjoittanut misery
| i. Mythos NON trak-ori, 162 cm, ruunikko |
ii. Nebraska trak-ori, 170 cm, musta |
| ie. Melancholia trak-tamma, 166 cm, punarautias |
|
| e. Rosenhof Adele trak-tamma, 163 cm, tummanruunikko KTK-II, KRJ-I |
ei. Phaethon trak-ori, 166 cm, ruunikko |
| ee. Anika trak-tamma, 165 cm, ruunikko VSN Ch, KTK-II, KRJ-I |
Artur kilpailee porrastetuissa kilpailuissa!
Tänään valmennettavaksi oli saapunut Pulmu ratsunsa Arturin kanssa. Olimme sopineet yhteensä neljästä valmennuskerrasta ratsukon kanssa, joten aikaa työskentelyn hiomiseen oli reilusti. Näin ensimmäisellä kerralla halusin nähdä, kuinka ratsukon yhteistyö sujuu tällä hetkellä, joten pyysin Pulmua verryttelemään itsenäisesti hetken aikaa. Ensivaikutelma ratsukosta oli hyvin positiivinen ja Artur vaikuttikin erittäin tarmokkaalta ja innokkaalta tekemään töitä. Orin liikkeitä kuitenkin rajoitti matkustamisen aiheuttama jäykkyys, jonka Pulmukin huomasi selästä käsin. Koska Artut vaikutti siltä, että pieni jumppailu ja verryttely tulisivat tarpeeseen, päätin ensimmäisessä valmennuksessa keskittyä notkistaviin ja rentouttaviin tehtäviin. Pyysin Pulmua ensin tekemään vuoron perään avo- ja sulkutaivutusta aluksi käynnissä ja sitten rennossa ravissa. Taivuttelun seurauksena Artur selvästi rentoutui ja sen liikkuminen muuttui koko ajan paremman näköiseksi. Avojen ja sulkujen jälkeen Pyysin Pulmua tekemään vielä pohkeenväistöjä ensin ravissa ja sitten laukassa. Ratsukko työskenteli tasapainoisesti ja väistöt näyttivät oikein hyviltä. Kun Artur oli selvästi rentoutunut ja liikkui jo paremmin, oli aika tehdä lopuksi vielä hieman erilaista työskentelyä. Pyysin Pulmua nostamaan laukan ja tekemään sitten puolipiruetin kentän lyhyellä sivulla. Tästä tarkoitus oli jatkaa hetki vastalaukassa, tehdä sitten laukanvaihto ja taas kentän toiseen päähän puolipiruetti. Ehkäpä alun rennompi työskentely oli saanut ratsukon rentoutumaan turhakin paljon, sillä aluksi laukan kokoamisaste jäi turhan vaatimattomaksi, eikä puolipiruetti oikein kääntynyt. Pulmu kuitenkin sai Arturin jatkamaan vastalaukassa ja laukanvaihdon jälkeen seuraava puolipiruetti sujui jo lennokkaammin. Kun ratsukko oli toistanut tehtävän vielä kerran onnistuneesti, olin tyytyväinen ja annoin ratsukolle luvan lopettaa. Ratsukko sai tehdä loppuverryttelyt itsenäisesti.
Pulmun ja Artuin toisen valmennuksen aiheena olivat siirtymiset, joita jo aikaisemmassakin valmennuksessa oli hieman sivuttu. Aluksi kuitenkin pyysin Pulmua verryttelemään Arturin kanssa niin, että ratsukko keskittyi niihin notkistaviin ja rentouttaviin liikkeisiin, jotka edellisessä valmennuksessa olivat tuntuneet sopivan ratsukolle kaikkein parhaiten. Artur vaikuttikin tällä kertaa rennolta ja hyvin eteenpäin liikkuvalta, tosin energiaa orilla näytti olevan melko paljon. Pulmun tehtävänä tänään oli pitää Artut aktiivisena ja ratsastaa siirtyminen askellajista toiseen aina joka kymmenennellä askeleella. Ratsukko työskenteli keskittyneesti ja Pulmu olikin erittäin tarkka siirtymisten ajoittamisessa ja askelten laskemisessa. Varsinkin laukassa olisin kuitenkin toivonut hieman enemmän rentoutta, sillä nyt vaikutti siltä, että heti noston jälkeen Pulmu otti turhan paljon kiinni edestä ja laukka jäi melko vaatimattomaksi. Kun käskin häntä rentouttamaan kädet ja keskittymään istuntaan, sujui seuraava siirtyminen jo paremmin. Kun perussiirtymisiä oli toistettu hetki, oli aika sekoittaa joukkoon myös piaffea ja passagea. Tämä tuntui aluksi sekoittavan hieman pakkaa, sillä Pulmulla tuntui olevan aluksi hankaluuksia saada tehtävästä kuumunutta Arturia koottua tarpeeksi. Varsinkin piaffessa ori näytti kiireiseltä ja meinasi silloin tällöin sotkeutua jalkoihinsa, mutta kun Pulmu kärsivällisesti rauhoitteli ratsuaan ja onnistui ratsukko esittämään lopuksi myös parempaa piaffea, vaikka Artur vaikutti jo hieman väsähtäneeltä. Siirtymisten jälkeen pyysin Pulmua tekemään isoja ympyröitä ensin rennossa laukassa ja kun Artur tuntui hyvältä, sai ratsukko siirtyä raviin ja jatkaa taivuttelua ja rauhoittumista. Tarkoitus oli saada Artur venyttämään kaulaa eteen ja alas ja kulkemaan mahdollisimman rennosti.
Kolmannella valmennuskerralla Pulmun ja Artuin kanssa oli tarkoitus keskittyä piaffen harjoitteluun, sillä se oli liike, joka tuotti ratsukolle selvästi eniten vaikeuksia. Piaffessa Artur ei oikein meinaa pysyä tahdissa, eikä ori myöskään malta pysyä paikallaan sitä tehdessä, vaan se ”liukuu” välillä eteenpäin tai pohkeiden vaikutuksesta myös sivulle. Tähän ongelmaan olikin tarkoitus tänään pureutua oikein kunnolla. Alkuverryttelyiksi pyysin Pulmua jälleen kerran tekemään pohkeenväistöä tarkoituksena käyttää mahdollisimman kevyitä apuja, jotta Artur herkistyisi pohkeelle. Ori liikkui aktiivisesti ja vaikutti olevan hyvin kuulolla, joten Pulmulla oli helppo homma verrytellä oria hetken aikaa molempiin suuntiin sekä käynnissä että ravissa. Lopuksi pyysin Pulmua ottamaan vielä hetken aikaa laukkaa ja ratsastamaan erityisesti Arturin takaosaa aktiiviseksi Kun Artur oli hyvin verrytelty, oli aika aloittaa kunnon työskentely. Pyysin Pulmua aluksi tekemään siirtymisiä ravista piaffeen, jolloin kokoaminen tapahtui hyvin paljon ohjalla ja Artur selvästi vastusteli liikkeen pysäyttämistä. Huomasin, että siirtymisessä Pulmu ikään kuin jähmettyi kokonaan ja jäi niin vetämään ohjasta kuin puristamaan pohkeella mikä sai Arturin hieman hämmentämään ja nimenomaan unohtamaan tahdin. Käskin Pulmun rentoutua ja keskittyä kokoamaan Arturia enemmän istunnalla ja samalla naputtamaan pohkeilla tahtia piaffeen. Pulmu kuunteli hyvin ohjeitani ja toteuttikin heti toivomani asiat orin selässä ja pian piaffe näyttikin jo selkeämmältä ja tahdikkaalta. Ratsukon tehtyä muutaman erittäin hyvän toiston päätimme lopettaa treenaamisen tältä päivältä. Arturin itseluottamus ja varmuus piaffen suhteen oli selvästi kasvanut ja näillä eväillä ratsukon oli hyvä jatkaa harjoittelua myös itsenäisesti. Koska ilma oli niin kaunis, komensin Pulmun kävelemään loppuverryttelyt maastoon hämärän maneesin sijasta.
Viimeisellä valmennuskerralla Pulmun ja Arturin kanssa keskityimme kokonaisen radan ratsastamiseen ja ehjän suorituksen tekemiseen. Niinpä ratsukko olikin saanut opeteltavaksi GP-tasoisen radan, joka nyt ratsastettiin alusta loppuun omassa kotimaneesissa. Olin napannut jopa videokameran mukaan, jotta harjoituksesta saataisiin kaikki irti ja Pulmulle ja Arturille hyvät eväät kilparatoja ajatellen. Rata alkoi kootussa laukassa, josta pysähdyksen ja tervehdyksen jälkeen siirryttiin koottuun raviin. ”Tarkkuutta, kuvittele että ootte kisoissa” muistutin, kun suoritus lähti käyntiin turhan huolettoman näköisesti. Ratsukko selvästi skarppasi, kun siirryttiin ja niitä seuranneisiin passage ja piaffe pätkiin. Panin erityisesti merkille, että Arturin piaffe oli parantunut ilahduttavasti. Seuraavaksi vuorossa oleva käyntiohjelma sujui hienosti ja Pulmu sai pidettyä Arturin energisenä mutta kuitenkin rennon näköisenä. Käyntiä seurannut passage-piaffe-passage siirtyminen oli kuitenkin hieman huonosti valmisteltu ja ratsukko kadotti tahdin hetkeksi, mutta Pulmu sai kuitenkin nopeasti korjattua tilanteen. Piaffen ja passagen jälkeen vuorossa oli yhdeksän laukanvaihtoa joka toisella askeleella lävistäjää pitkin ja nämä sujuivatkin oikein helpon näköisesti kuten myös pituushalkaisijalla tehtävä sulkutaivutus-siksakki. Ohjelman loppupuolella tulevissa laukkapirueteissa huomasi hieman, että Artur alkoi jo väsyä, mutta ori taisteli hienosti vaikeiden liikkeiden läpi ja ratsukko sai puristettua viimeiset lisätyt ravit, piaffet ja passaget läpi ja lopulta koitti lopputervehdyksen aika. Kokonaisuudessa ratsukon meno näytti erittäin itsevarmalta ja valmiilta. Radan aikana ei noussut esiin erityisiä yksittäisiä asioita, joita pitäisi hioa, vaan tärkeintä on keskittyä koko radan ajan hyvin ja kiinnittää huomiota myös helppoihin kohtiin, jotka eivät tunnu vaativan niin paljoa ajatusta. Kaiken kaikkiaan ratsukko vaikutti kuitenkin erittäin valmiilta kilpakentille.
© Otterley 2017
Tausta © Anders Peter Amsnæs
(CC BY 2.0)
Otsikon kuva © Ellen Sinding
(CC BY-NC-SA 2.0)
