Hukkapuro

virtuaalitalli / a SIM-game stable

Rohkean Turhake

"Turo"

VH15-018-0795


suomenhevonen, ori
voikko, 160 cm
s. 01.01.2015

Kasvattaja Rohkelikko
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757

KRJ-II, YLA1

virtuaalihevonen / a sim-game horse

Kuollut 28.1.2017

Turo on varsin tomera jäärä, joka on mielestään aina oikeassa. Kun ori saa jotain päähänsä, menee se läpi vaikka harmaan kiven (tai tarhan lankkuaidan) saavuttaakseen haluamansa. Niinpä Turon kanssa saakin olla tarkkana esimerkiksi taluttaessa, sillä ori saattaa äkkiarvaamatta lähteä puksuttamaan höyryveturin tavoin kohti heinäkasaa tai tarhailevia tammoja, eikä sitä silloin tunnu pysäyttävän mikään. Jos orin loppumattoman tahdonvoiman saa kuitenkin valjastettua johonkin kehittävään, löytyy Turosta yllättävän paljon potentiaalia, mutta harmillisen usein tuntuu orin kanssa työskentely siltä kuin juoksisi päin seinää. Monesti.

Hoidettaessa Turo on rauhallinen kaveri, jonka kanssa voi tehdä oikeastaan mitä vaan. Ori seisoo karsinassaan kuin muurattu, joten sitä tuskin koskaan tarvitsee laittaa kiinni. Toisaalta sitä ei myöskään saa väistämään tai kampeamaan kavioita ylös maasta, ellei tähtien asento ole juuri oikea. Vaikka Turo vaikuttaisi täysin hievahtamattomalta möllöttäessään karsinassaan, kannattaa karsinan ovi laittaa aina huolellisesti kiinni. Ori nimittäin osaa liueta paikalta yllättävän ketteräsi ja yllättävän pienestä raosta, mikäli kuulee esimerkiksi kauralaarin kannen kilahtavan rehuvarastossa, eikä vapauden makuun päässyttä Turoa ole helppo napata kiinni.

Turon selkään istahtaminen saa ajatukset nopeasti palaamaan alkeistunnin inhottavimpaan ja kurjimpaan poniin, jolla ratsastamisen jälkeen oli melkein valmis lopettamaan ratsastuksen. Ori nimittäin osaa olla juuri niin itsepäinen ja hankala, kun sitä milloinkin huvittaa. Paksunahkaisen ja kovakalloisen suomenhevosen kanssa ratsastettaessa tulleita erimielisyyksiä ei kuitenkaan korjata voimalla, vaan pelkästään kärsivällisellä työskentelyllä. Harmi vain, että myös Turo osaa olla ärsyttävän pitkäpinnainen yrittäessään harata ratsastajan tahtoa vastaan.

Turolta löytyy huimasti potentiaalia kouluratsastuksessa aina vaativa B tasolle asti, kunhan sen vain saa kammettua näkyville. Helpolla Turon kanssa ei siis todellakaan pääse, mutta kun yhteinen sävel lopulta löytyy, muuttuu Turo yllättävän helpoksi ja kevyeksi ratsastaa, eikä silloin sen selästä enää malttaisi palata takaisin maanpinnalle. Mitä enemmän Turon kanssa työskentelee, sitä nopeammin ori yleensä alkaa yhteistyökykyiseksi. Liian tyytyväinen ei kuitenkaan koskaan saa olla, sillä Turo kyllä huomaa, milloin sillä on taas mahdollisuus päästä helpolla.

Esteillä meno Turon kanssa ei koskaan näytä kovin kauniilta ja hallitulta, sillä orilla on varsin omintakeinen tyyli hypätä. Kunhan sen ei anna hämmentää, pystyy Turon kanssa kuitenkin hyppäämään pienehköjä esteitä ja suhteellisen helppoja ratoja. Turon innostuessa on kiinnitettävä erityistä huomiota hyviin teihin, sillä ori päättää mielellään itse lähimmän esteen, jota se lähtee ylittämään ratsastajan toiveista huolimatta. Niinpä Turon selässä saakin pysyä tarkkana ja napakkana varsinkin jos esteiden etäisyys on yhtään pidempi.

Maastossa Turon on yllättävän leppoisaa ja rauhallista seuraa. Ehkä hieman jännittävämmästä ympäristöstä johtuen se kuuntelee tarkemmin ratsastajaa eikä juuri sooloile omiaan. Välillä se saattaa yrittää napata ruohotupsun tai oksanpätkän matkaevääksi, mutta muuten se kulkee oikein säyseästi eteenpäin. Niinpä kannattaakin suunnata maastoon, kun haluaa viettää rennon ja rauhallisen päivän orin kanssa. Turon kanssa voi maastoilla niin yksin kuin porukassakin, mutta jos porukassa joku lähtee kiihdyttämään ja kilpailemaan, lähtee Turo helposti pelleilyyn mukaan. Rauhallisessa porukassa Turo kulkee varsin säyseästi joukon jatkona.


Sukutaulu

i. Turhan Väritön
sh-ori, 162 cm, tummanpunarautias
KTK-II, KRJ-I, SLA-II
ii. Väritön evm
sh-ori, 163 cm, rautias
ie. Auroora evm
sh-tamma, 161 cm, punarautias
e. Salarakas
sh-tamma, 155 cm, voikko
ei. Sekasotku evm
sh-ori
ee. Unisieppari evm
sh-tamma

Sukuselvitys

ii. Väritön on komea rautias ori. Se kilpailee kansallisella tasolla kouluratsastuksessa vaativia luokkia. Tämä 163cm korkea suomenhevonen on oikea rusettihai, sen liikkeet ja ulkonäkö ovat vertaansa vailla. Väritön on kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla ja se on jättänyt jälkeensä kaksikymmentä hienoa varsaa. Väritön siis kilpailee yhä ahkerasti, mutta eläkeikä häämöttää jo melko läheisessä tulevaisuudessa.

iii. Värjääjä on nyt jo taivaslaitumilla laukkaileva, 164cm korkea ori. Se kilpaili aikanaan niin koulu- kuin esteratsastuksessakin ja starttasipa se jopa muutamat kenttäratsastuskilpailutkin. Tällä punarautiaalla orilla oli matkaavoittava laukka ja hyvin kevyt askel. Värjääjä menehtyi valitettavassa tallipalossa vain 16-vuotiaana.

iie. Konvehti on kouluratsastuksessa kilpaileva rautias tamma. Se on rakenteeltaan erittäin hyvä ja onkin kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle. Konvehdilla on todella ilmavat ja elastiset askeleet, joita se on periyttänyt myös varsoilleen. Luonteeltaankin tamma on varsinainen mamman kultamussukka, mutta se ei ole kaikille tämän varsoille niin vahvasti periytynyt.

ie. Auroora on 161cm korkea punarautias tamma. Tässä on tamma isolla teellä. Auroora on varsinainen prinsessa eikä edes vahingossa kasta kavioitaan vesilätäkköön. Tämä hyvin tammamainen otus ilmaisee kyllä varmasti, jos sillä on jokin huonosti, varsinkin kiiman aikaan. Koulukilpailuissa Auroora on kuitenkin kuin toinen hevonen, se rakastaa työntekoa ja tekee jos hevosella voi olla voitontahtoa, niin tällä sitä varmasti on. Värri on tamman kolmas jälkeläinen ja sen jälkeen siitä tuli äiti vielä neljä kertaa.

iei. Punarautias Kalevi on komea ja varsin raskasrakenteinen suomenhevosori. 165cm korkea Kalevi kilpailee vieläkin kouluratsastuksessa, tosin ei enää vaativissa kansallisissa luokissa, mutta satunnaisesti seuratasolla omistajansa opetusmestarina. Vanhuus alkaa kuitenkin jo pikkuhiljaa painaa, jalkavaivat ovat lähes arkipäivää. Vielä Kalevi kuitenkin harrasteratsuna on ihan kelpo tapaus.

iee. 162cm korkea rautias Prinsessa Ruusunen oli kyllä kaunis, mutta luonteeltaan melko pirullinen. Prinsessaa hoitaessa saa aina olla varuillaan, koska se kyllä esittelee hampaitaan tai kavioitaan mieluusti. Ratsastaessakaan tämä tamma ei ole mikään unelmatapaus, silloinkin se keksii jos jonkinlaisia kolttosia ratsastajansa pään menoksi. Sillä on kuitenkin muutama hyväksytty tulos aluetason koululuokista.

Kirjoittanut isän omistaja

ei. Sekasotku, voikko, 156cm korkuinen suomenhevosori. Nimen se sai isänsä mukaan ja nimi kyllä kuvaa hyvin tätä oria. Ori on nimittäin aikalailla sotkija. Tarhassa piehtaroidaan ja liataan voikko karvapeite niin hyvin, kuin onnistuu. Jos sen saa pysymään puhtaana monta päivää peräkkäin niin se on ihme. Sekasotku oli kuitenkin ihan hieno kilpahevonen, kun sen sai ensin laitettua. Kouluratsastus taipui Helppo A tasolla ja esteitä pompittiin ihan hyvin 60cm ratojen läpi. Sarjaesteet tuotti tälle orille eniten tuskaa, koska ei oikein onnistunut askelten lasku itse ja ratsastajan apuja ei maltettu odottaa.

eii. Sekasorto ei nimestään huolimatta aiheuttanut paljoa sekasortoa. Pienenä muutamat karkureissut emän kanssa ja sitten aikuisena ehkä välillä jotain pientä, mutta aika helppo tämä kuitenkin oli oriksi. Korkeutta löytyi 156cm ja värinä perus rautias. Sekasortoa käytettiin oikeastaan aika paljon työhevosena ja rakennekkin oli oikeastaan todella työhevosmainen. Se periytti varsoilleen työhevosen rakennetta. Sekasorto lopetettiin ähkyn vuoksi 17 vuotiaana.

eie. Satavarma oli oikeastaan todellakin nimeään kuvaava. Satavarma ei olisi varmaan lähtenyt alta, vaikka pommi olisi räjähtänyt vieressä. Väriltään tämä oli voikko ja säkää löytyi 154cm. Satavarma oli kasvattajallaan nelivuotiaaksi asti ja myytiin sitten kilpailu käyttöön. Tamma oli kuitenkin liian rauhallinen, oikeastaan vähän laiskanpuoleinen, joten lähti siten uuteen kotiin pienelle tytölle omaksi hevoseksi. Sai siellä yhden varsan Sekasotkun ja jatkoi kiertoaan ratsastuskouluun, jossa vietti aikansa eläkepäiviin asti. Eläkkeelle tämä pääsi entiselle hoitajalleen ja eli hänen luona loppuelämän, ikää kertyi loppujen lopuksi 28 vuotta.

ee. Unisieppari, voikko 154cm tamma, jolla oli aika tammamainen luonne. Suurin osa päivistä meni tammamaisesti, mutta jos hyvä päivä sattui olemaan niin kaikki ilo oli tietenkin hyvä ottaa irti treenaamalla hyvin. Esteillä tämä ei ollut mikään lahjakkuus vaan puomeja saattoi kolista alas. Tämä ei niinkään johtunut ponnistusvoiman puutteesta vaan ihan vain siksi, koska tamma ei pysty olla kovin kärsivällinen vaan on vähän kaahoteltava minne sattuu. Taitavalla ratsastajalla meni hyvin 50cm radoilla ja koulua He B tasolla.

eei. Sielunvartija, 155cm korkuinen voikko ori. Sielunvartia oli aika häseltävää sorttia ja eli kasvattajallaan 8 vuotiaaksi asti. Saadrn jo siihen mennessä useita varsoja. Sielunvartija lähti kuitenkin kotiin jossa pääsi kisaamaan junioritytön ja tämän äidin yhteisenä hevosena. Molemmat osasivat Sielunvartiaa ratsastaa, joten ruunaus ei ollut vaihtoehto missään mielessä, vaikka lapsi tätä saikin ratsastaa. Kisaelämänsä jälkeen tätä käytettiin vielä jalostukseen, jääden täten aika monen ratsusuomenhevosen sukuun.

eee. Unimaa, 153 cm vaaleanruunikko tamma. Rauhallinen, muttei kuitenkaan laiska. Aluksi tämä oli koulutettu ravuriksi ja käytettiin muutaman startin ajan, muttei soveltunut ravuriksi, joten uudelleenkoulutettiin ratsuksi. Unimaa eli elämäänsä ratsastuskoululla muutaman vuoden. Se oli kuitenkin liian vaikea hallita laukassa suurimmalle osalle ratsastajista, joten se myytiin yhdelle ratsastuskoulun oppilaista, joka tätä tammaa osasi käsitellä. Tässä kodissa Unimaata käytettiin kuitenkin enimmäkseen jalostukseen, mutta toimi samalla puskaratsuna.

Kirjoittanut Jasmin

Jälkeläiset


Kilpailut

Painotuslaji: kouluratsastus
Koulutustaso: Vaativa B, 60cm

Turo kilpailee porrastetuissa kilpailuissa!

Kouluratsastus taso 6/5
Esteratsastus taso 3/1

Saavutukset

20.12.2015 KRJ-II palkinto kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa
7 + 40 + 22 + 8 + 15 = 92 p. / KRJ-II - tilaisuus)

30.11.2016 YLA1 palkinto yleislaatuarvostelussa
28,5 (15+13,5) - 31 (21+10) - 17 - 16 - 4 = 96,5p / YLA1 - tilaisuus)


Päiväkirja

01.04.2015 - Kouluvalmennus Rohkelikossa

valmennus - kirjoittanut Kuristaja

Oli vuorossa illan ensimmäinen ryhmä ja aloitin valmennuksen kertomalla hieman tehtävistä ja muutoinkin yleisesti mitä tekisimme tänään. Vaihdoimme ratsastajan ja ratsukon kanssa kuulumiset, sekä kyselin miten heillä oli viime kuukaudet menny ja mitkä heidän tavoitteensa olisivat. Päivä oli aurinkoinen, mutta kentällä oli sohjolunta joten jouduimme menemään valitettavasti maneesiin, vaikka kuinka nätisti aurinko mollottaisikin taivaalta. Tarkoituksena olisi katsella hieman peruutuksia, pysähdyksiä ja pohkeenväistöä. Ratsukko sai tehdä itsenäiset alkuveryttelyt ennenkuin aloittaisimme varsinaisen työskentelyn. Sillä välin vain seurailin yleisesti ratsastajan ja ratsukon olemusta ja katsoin miten heidän yhteistyönsä sujuisi. Alkuveryttelyjen jälkeen pyysin ratsukkoa kokoamaan ohjat ja aloittelisimme valmennusta.

Otterley ja Turo olivat hassunhauskan näköinen parivaljakko, koska Turo puksutti menemään kentällä miten sattuun ja Otterley vikisi vain mukana. Sain hetkittäin huudella hieman vinkkejä ja pyysin Otterleytä tekemään mahdollisimman paljon voltteja ja pysähdyksiä, jotta saataisiin Turoakin kuulolle. Asettelinkin kentälle pitkälle suoralle uralle kummallekkin puolelle keskikohtiin kaksi kartioita joiden väliin tulisi tehdä pysähdys. Lähdimme tekemään tehtävää aluksi ihan vain käynnissä, joka onnistui hyvin. Ravissa taasen ongelmaksi ilmeni se, ettei Turo malttanut nyt millään pysähtyä, mutta tomeralla käskyllä Otterley sai orinkin kuulolle. Seuraavan olisi tarkoitus kartioiden väliin tehdä pysähdys, jonka jälkeen peruuttaa neljä askelta ja nostaa suoraan ravi siitä, Hetkittäin Turo meinasi hieman hangata vastaan peruutuksesta ja viskoi päätänsä turhautuneena. Turo vaati vain tomeraa ratsastajaa, joka oli johdonmukainen ja silloin sai orinkin menemään nätisti. Lopuksi pyysin ratsastajaa ottamaan vain harjoituslaukkaa kumpaakin suuntaan ja sen jälkeen saisi ratsukko näyttää minulle hieman pohkeenväistä. Tämä taisi ollakkin orin vahvuus ja pystyimme lopettelmaan tältä päivää. Ratsukko jäikin tekemään itsenäsiet loppuverkat.

20.04.2015 - Estevalmennus Rohkelikossa

valmennus - kirjoittanut Otterley ja Kuristaja

Tänään olimmekin Turon kanssa hurjia ja lähdimme kokeilemaan onneamme Turon kasvattajan järjestämässsä estevalmennuksessa. Onneksi esteiden koko oli jätettu vaatimattomasti 40-50cm korkuiseksi, sillä niidenkin yli selviäminen tuntui olevan vähän työn ja tuskan takana. Ei voi kuitenkaan sanoa, että meno olisi näyttänyt siltä, että esteitä ylitti kouluratsukko, sillä suoritus oli kaukana hillitystä, hallitusta ja kauniista. Oli hauskaa kuitenkin huomata, kuinka Turosta löytyi intoa ja yritteliäisyyttä, jolla se yritti paikata puutteet tekniikassa. Ehkä pitäisikin etsiä Turolle jostain vaikkapa esteistä kiinnostunut vuokraaja, joka hioisi orin taitoja ja starttaisi vaikkapa pienissä esteluokissa.. Alla vielä valmentajan kommentit päivän valmennuksesta

Turo ei mitenkään tai millään tavalla ollut näin estehevosena komea tai uljas näky vaan näytti enemmänkin no miten sen sanois nyrpääntyneenä touhuun. Tästä huolimatta kasailinkin ratsukolle pari yksittäistä estettä kentälle ja tarkoituksena olisi katsella vain lähestymisiä ja muutoinkin miten Turo liikkuisi Otterleyn alla. Meno ei mitenkään kauniin ja helpon näköistä ollut, sekä hypyt ei todellaakaan ollut mitenkään tyylipuhtaita suorituksia, mutta mitä kauemmmin työstimme asiaa sitä paremmalta suorituskin alkoi näyttää. Mitä enemmän Turo innostui sitä enemmän joutui Otterleykin hioamaan teitä, sekä olemaan todella tarkkana lähestymisissä. Pienellä hillinnällä, puolipidätteillä ja todella tarkalla ohjauksella saimme kumminkin monta hyvää hyppyä aikaiseksi ja pystyin olemaan tyytyväinen nuoreen oripoikaan, joka nyt parhaansa yritti, vaikkei loistanutkaan esteillä. Turolla olisi hyvät mahdollisuudet kisata pienissä luokissa esteitä, jos radatkaan eivät mistään hankallimasta päästä olisi. Kumminkin orilla on tahtoa hypätä ja pyrkiä kumminkin jollakin tapaa mielyttämään ratsastajaansa, sekä innostuksestakaan ei puutetta olisi.

30.04.2015 - Kasvattaja vierailemassa

pk-merkintä - kirjoittanut Kuristaja

Turo olikin melekonen tapaus, kun heti ensimmäisenä saavuttuani pihalle juoksenteli ori irti ja kiroileva Otterley perässä. Jokseenkin meno oli koomisenkin näköistä ja syy tähän karkaamiseen taisikin olla mitä makoisin omenapuu Hukkapuron pihassa, eikä Turo voinut vastustaa kiusausta käydä ottamassa maistiaisia. Taisi herrakin tätä katua jälkikäteen, kun säälittävän kokoiset omenat eivät tainnetkaan olla vielä niin kypsiä, kuin Turo luuli ja se sylkikin niitä suustansa pihalle pettyneenä ja katkeroituneena asiasta, jonka jälkeen Otterley saikin Turon helposti kiinni. Tästä pienestä välikohtauksesta selvittyä oli aika vaihtaa kuulumisia Otterleyn kanssa ja katsoa, että minkäslainen Turosta oli tullut. En ainakaan voinut moittia sen väriä tai karsinakäyttäytymistä, kun katselin Otterleyn harjailevan sitä. Kävinhän itsekkin hieman rapsuttelemassa Turoa, eikä se minusta piitanut mitään. Orin harjailun jälkeen siirryimekin Otterleyn kanssa kahvipöytään viellä rupalletamaan ennenkuin itse suuntasin kotia kohti.

31.05.2015 - Kesälaitumelle!

pk-merkintä - kirjoittanut Otterley

Hukkapuron suokkikaksikolla alkoikin nyt oikein kunnon kesäloma, kun orit pääsivät lomailemaan Noitamäen kesälaitumelle. Turo ja Riku ovatkin lomansa ansainneet, sillä poikien kanssa kevään kilpailutahti on ollut melko tiukka. Molempien kanssa olemme kuitenkin onnistuneet nousemaan vaativalle tasolle ja kansallisiin luokkiin, joten kilpailuiden suhteen olemmekin erittäin hyvin tavoitteessa.

Turo ja Riku saapuivat Hukkapuroon hyvin samoihin aikoihin ja siitä lähtien kaksikko on ollut täysin erottamaton, joten oli sanomattakin selvää, että kavereiden on päästävä samalle laitumelle. Orit nimittäin asustavat keskenään pihatossa (eivätkä juuri välitä kämppiksinä olevista poneista), treenaavat usein samaan aikaan ja käyvät samoissa kilpailuissa, joten on turhaa ihmetellä, miten kaksikosta onkin tullut varsinainen paita ja peppu. Sitä mitä vanhempi Turo tekee edellä, seuraa nuorempi Riku yleensä perässä ja kaksikko onkin valloittanut sympaattisuudellaan kaikkien Hukkapurolaisten sydämet.

Itse laitumelle lasku sujui Rikun ja Turon kanssa hyvin rauhallisesti. Olin varautunut siihen, että pojilla riittäisi virtaa ja intoa ja siksi pyytänyt tallimestarimme Paulan mukaan avuksi ja henkiseksi tueksi, jotta orit saataisiin kaikessa rauhassa laitumelle, mutta tämä tuntui jälkikäteen hieman liioittelulta. Turo ja Riku nimittäin maleksivat laitumelle ilman kiirettä ja vapauduttuaan jäivät mussuttamaan ruohoa aivan aidan viereen, kun muut kirmailivat innoissaan kauempana. Odotettavissa voikin olla siis pullukoita poikia, kun laidunkausi loppuu.. Mekin Paulan kanssa tosin pääsimme nauttimaan keväisistä herkuista, kun laitumelle laskun jälkeen tarjolla oli kahvia ja aivan ihanaa, itse tehtyä mansikkakakkua.

16.06.2015 - Kuulumisia

pk-merkintä - kirjoittanut Otterley

Sillä aikaa, kun Turo on ollut lomailemassa, on Riikinnevassa Lapikasta! nimisen tamman maha pyöristynyt kovaa vauhtia ja tänään sainkin Riellalta iloisen puhelin, että pikku-Turo on tupsahtanut maailmaan varsin terveenä ja tomerana. Tai oikeastaanhan kyseessä oli pikku-Turotar, sillä tammavarsahan meitä Riikinnevassa odotteli. Olimme nimittäin Riellan kanssa sopineet, että varsa muuttaa meille Hukkapuroon vieroittamisen jälkeen.

Vaikkei uusi varsa vaikutakaan Turon elelyyn yhtään mitenkään, loppuu orin lomailu hetkeksi, kun suuntaamme jälleen kuun lopussa Rohkelikkoon kouluvalmennukseen Turon kasvajjatan kuristajan tarkkaan syyniin. Turo on heinää mussuttaessaan paisunut kuin ilmapallo, joten saa nähdä, millaista lyllertämistä on luvassa, kun kaveria pitäisi yrittää taivutella koulukiemuroihin. Valmennuksen jälkeen ori pääseekin palaamaan takaisin Metsälammen laitumelle.

21.06.2015 - Kouluvalmennus Rohkelikossa

valmennus - kirjoittanut Kuristaja

Turo ei todellakaan ollut helpoimmasta päästä ratsastaa ja alkutunnista huomasinkin sen, kun ihan oikeasti Otterley sai tehdä työtä sen selässä. Mutta valtataistelun loputtua ja Otterleyn voiton vietyä muuttui äänikellossa samantien ja orista kuoriutui oikeasti motivoitunut ja yhteistyökykyinen kouluratsun alku. Tänään olisikin kyseisen parivaljakon kanssa tarkoitus hieman hioa koottuja askellajeja: käyntiä, ravia ja laukkaa. Ajoittain tuli Turolla uusia mielenosoituksia asioista, jotka selvitti Otterley huomattavasti nopeammin kuin alkutunnin pitkän valtataistelun. Kokoamisten jälkeen aloimmekin hieman katsomaan avo- ja sulkutaivutuksia kyseisen ratsukon kanssa jolloin Turokin oli hyvin vetrynyt. Aluksi otimmekin avotaivutusta ravissa ja tämän onnistuttua vaihdoimme sulkutaivutuksien tekoon ravissa ja laukassa. Tässä olikin jo treeniä yhdeksi päiväksi oikein riittävästi ja sen hoksasi myös Turosta ja Otterleystä, jotka olivat kummatkin hien peitossa.. Pakko myöntää, että pelkästä katselemisestakin meinasi kuuma jo tulla.

06.12.2015 - Itsenäisyyspäivän suokkikilpailut Pikkulinnun tallilla

muu teksti - kirjoittanut Otterley

Osallistuimme tänään Turon kanssa Pikkurlinnun tallilla järjestettyihin suokkikilpailuihin. Päivän ohjelma koostui näyttelyistä sekä koulu- ja esteratsastusosuudesta. Vaikka kommelluksilta ei taaskaan vältytty, sain olla päivän päätteeksi todella ylpeä Turosta. Lähdimme nimittäin lopulta kotiin Päivän paras -pokaalin kanssa, sillä ori oli yltänyt parhaisiin pisteisiin yhdessä Miljan tamman Kuiskurin kanssa.


Näyttelyt

”Turo seeeeis”, yritin komentaa oriani, kun se marssi varsin määrätietoisesti kohti tallipihalla seisovaa heinäkasaa. Itse roikuin orin narussa ja yritin löytää jäisestä maasta paikkaa, johon saisin saappaan kantani kiilattua niin, etten liukuisi orin perässä kuin paraskin hiihtoratsastaja. Ratsastussaappat olivat jäisellä ja sileäksi auratulla lumella aivan vihoviimeinen kenkävalinta, mutta tämä ei tietenkään ollut juolahtanut mieleen ennen kuin oli liian myöhäistä. Lopulta Turo saavutti heinäkasan ja mutusteli autuaana ties kenen aamuruokia. ”Se arvostelu on kyllä tuolla päin”, tallin ovelta kaiken nähnyt Milja opasti hyväntuulinen virne kasvoillaan ”ja jos haluut niin täältä saa vähän pitävämmät kengät lainaan, että pääsette sinne”, hän jatkoi. Niinpä ojensin kiitellen naiselle Turon ohjat ja punastellen kipitin talliin hakemaan lainakenkiä. Tämän jälkeen matka jatkui kentälle huomattavasti tukevammin askelin.

Turon kanssa ei juuri näyttelyissä ole käyty, joten jännitin sitä, miten ori tuomarin edessä käyttäytyisi. Ori vaikuttikin olevan huomattavasti kiinnostuneempi kentän toisessa päässä vuoroaan odottelevista tammoista kuin edustavalta näyttämisestä tuomarin edessä. Varsinkin ensimmäinen yritys esittää ravia meni aivan plörinäksi, kun ori päätti pistää pystyyn kunnon hirnumis- ja steppailushown, mutta onneksi saimme tuomarilta vielä uuden yrityksen. Ehkäpä kokeneempi esittäjä olisi saanut Turon esitettyä hieman edustavammin, sillä nyt minusta tuntui, etteivät orin parhaat puolet aivan päässeet esille.

Kouluratsastus

Näyttelyosuuden jälkeen meillä olikin pidempi tauko, jonka aikana Turo sai syödä päiväheinänsä kuljetusautossa ja ottaa muutenkin hetkeksi rennommin. Osallistuimme orin kanssa nimittäin vasta kouluratsastusosuuden viimeiseen luokkaan. Turon kanssa kouluratoja on onneksi kierretty vaikka kuinka ja paljon, joten Helppo A radan suorituksen pitäisi mennä ihan rutiinilla. Niinpä suhtauduinkin tulevaan rataan varsin huolettomasti.

Verryttelyssä Turo tuntui melko tahmealta, mutta siinä ei ollut mitään uutta tai yllättävää. Niinpä yritinkin herätellä parhaani mukaan takajalkojaan laahaavaa kaulapitkällä kulkevaa oria, jotta muistuttaisimme edes etäisesti kouluratsukkoa kun suorituksemme aika olisi. Onneksi tunsin Turon jo läpikotaisin ja tiesin niksit, joilla orin saisi piristymään ja terävöitymään.

Taisin hieman liioitella orin herättelyä verryttelyssä, sillä kun meidän vuoromme koitti ja yhtäkkiä olimme radalla yksin, Turo alkoi tuntua hieman turhankin räjähdysalttiilta. Niinpä alkutervehdyksestä tulikin varsin rauhaton ja liikkeelle lähtiessä ehdin vain toivoa, että ori ei singahtaisi kiitolaukkaa aitojen yli jos käyttäisin pohjettani. Tällaisena ruutitynnyrinä en ollut Turoa aikaisemmin juuri nähnytkään, joten rata menikin varsin jännittyneissä tunnelmissa. Onneksi ori kuitenkin pysyi käsissä, vaikka muutaman melko ruman pidätteen jouduinkin laukkaosiossa ottamaan. Koulurata ei siis todellakaan ollut mikään ylpeilyn aihe, vaikka etukäteen olinkin ajatellut sitä meidän ehdottomasti vahvimpana osuutena.

Esteratsastus

Kouluratsastuksen jälkeen vuorossa oli vielä esteratsastus, eikä tauko kahden lajin välissä ollut kovin pitkä sillä olimme osallistuneet kouluratsastuksen viimeiseen luokkaan ja starttaisimme esteratsastuksessa ensimmäisten joukossa. Niinpä jäinkin kävelemään Turon kanssa verryttelyalueelle siksi aikaa, että kouluaidat siivottiin pois ja tilalle rakennettiin esterata. Ajatukseni oli pitää verryttely varsin kevyenä, sillä en halunnut väsyttää Turoa turhaan pitkän päivän lopuksi. Hyppäsimmekin verryttelyesteen vain kerran molempiin suuntiin ja ilokseni huomasin, että kouluradalla nähty ruutitynnyri-Turo tuntui palanneen jälleen omaksi hieman tahmeaksi itsekseen.

Turon estetekniikassa ei ole paljoakaan kehuttavaa, eikä menomme esteillä näytä koskaan kovin hallitulta tai kauniilta, vaikka todellisuudessa tekisimmekin tasoomme nähden varsin hyvää suoritusta. Onneksi lajissa ei jaeta tyylipisteitä, sillä radalla esteet ylittyivätkin välillä melkoisen kolinan ja ryminän saattelemana ja esteiden välit Turo paineli menemään pää taivaissa varsin rumaa laukkaa ja intoa täynnä. Ihmeen saattelemana kaikki puomit kuitenkin pysyivät kannattimillaan ja selvisimme kunnialla radan alusta loppuun asti. Ainakin meillä oli ollut hauskaa, vaikkei suoritus aivan oppikirjanmukainen ollutkaan.

Ruusukkeet ja pokaalin tarjosi MWS Boutique

07.12.2015 - Itsenäisyyspäivän illan suuri katastrofi

pk-merkintä - kirjoittanut Otterley

Turolle taisi nousta menestys Pikkiksen suokkikilpailuissa hattuun, sillä itsenäisyyspäivän iltana ori teki sellaisen tempauksen, joka ylitti kaikki mahdolliset kolttoset, mitä Hukkapurossa oli aikaisemmin nähnyt. Ehkäpä esteratsastusluokan voitto inspiroi oria kokeilemaan myös pihaton aitojen ylittämistä. Koska pihaton paksut lankkuaidat sähköpaimenineen eivät tarjonneet tarpeeksi haastetta, päätti Turo suunnata kohti vierastarhoja, joissa sillä hetkellä majaili Serellendersistä meillä Hukkapurossa valmennuksessa ollut huipputamma Serellenders Anfiis.

Siinä meni glögit väärään kurkkuun, kun sattumalta vilkaisin ikkunasta hevosten tarhojen suuntaan ja näin Turon noh.. täydessä touhussa. Paistumassa olleet piparit saivat jäädä käryämään uuniin kun ryntäsin kohti tarhoja vain todetakseni huomanneeni tilanteen aivan liian myöhään. Niinpä soitinkin nolostuneen puhelun Anfiisin omistajalle Helolle ja yritin selittää tilanteen mahdollisimman neutraalisti. Aivan kuin tilanne ei olisi ollut tarpeeksi paha jo muutenkin, olimme juuri tehneet Serellendersin kanssa yhteistyösopimuksen, jonka pelkäsin kariutuvan heti alkuunsa tähän katastrofiin. Onneksi Helo tuntui ottavan asian huumorilla ja lupasi tulla katsomaan tammaansa heti huomenna.

Episodin jälkeen Turo palautui pihattoon ja vielä yötä myöden korotimme pihaton aitaa yhdellä lankulla, jotta vastaavalta tilanteelta tulevaisuudessa vältyttäisin. Anfiis matkasi seuraavana päivänä kotiin, jossa Serellendersin omistajat saivat ihmetellä tilannetta kaikessa rauhassa.

Myöhemmin tämän illan seikkailusta syntyi Sellerin Sudenpentu, joka onneksi löysi rakastavan kodin tuttavamme fargan luota.

28.02.2016 - Kisatalli Mangon match show

pk-merkintä - kirjoittanut Otterley

Tänään reissasimmekin kunnon ryhmä rämän kanssa Kisatalli Mangoon, missä järjestettiin leikkimielinen match show. Pääasiassa tarkoitus oli hankkia tallin nuorisolle hieman matkustuskokemusta ja samalla opetella näyttelykehässä käyttäytymistä, mutta pääsi mukaan myös pari vanhempaa konkaria lähinnä nuorison henkiseksi tueksi. Apukäsiksi lähtivät tuttuun tapaan Linda ja Lotta ja kuskiksi tallityöntekijämme Joel, jolta hevosrekan ajaminen sujuu paremmin kuin allekirjoittaneelta. Miekkosen ja tyttöjen avustuksella koko match show päivä sujuikin loistavasti ja vierailumme Mangossa oli jälleen kerran todella mukava.

En kyllä tiedä, mikä idea oli taas kerran napata Turo mukaan aiheuttamaan hämminkiä ja pahennusta, sillä vaikka orille onkin jo karttunut roimasti ikää ja kokemusta, käyttäytyi se näyttelypaikalla huonommin kuin mikään muu tuomistamme hevosista. Tammojen perään kiljuva ja kahdella jalalla steppaileva Turo ei todellakaan ollut mikään helppo esitettävä, mutta onneksi orin komea ulkomuoto kuitenkin antoi hieman anteeksi. Kaikesta sählingistä huolimatta ori sai punaisen nauhan ja kunniamaininnan ”Paras voikko”. Punaisten kehässä Turo tuli toiseksi, vaikka kuulemma Mattia samassa kehässä esittänyt Linda saikin hävetä silmät päästä menoamme.

Tuomarin kommentit: Voikot on vaan se juttu, vaikka myös Pikkujellona oli ihanan värinen ja käyttäytyi hyvin arvostelussa. Turhakkeelle kuitenkin pienet häsellykset annettiin anteeksi ja se vei punaisen nauhan.