Hukkapuro

Neri on luottoyhteistyökumppanimme HM:n kasvatti, joka muutti meille Hukkapuroon vasta aikuisena. Niinpä osasinkin odottaa laatua ja luonnetta myös tämän tamman kohdalla. Jostain syystä nimittäin Hukkapuroon päätyneet HM:n kasvatit olivat aina varsin kipakoita ja omanarvontuntoisia kilparatsuja, eivätkä mitään leppoisia tossukoita. Neri ei myöskään tässä suhteessa tehnyt mitään poikkeusta, mutta se ei haitannut. Grand Prix -tasolla menestyneeltä ja toisella palkinnolla kantakirjatulta tammalta sietikin hieman enemmän diivamaista käytöstä kuin joltain peruspollelta (tai näin ainakin koitin perustella itselleni).

Neri on diiva isolla D:llä ja hyvin tarkka siitä, miten sitä käsitellään. Hellävaraiset otteet ja kärsivällinen asenne ovat tamman kanssa avain onneen – ainakin useimmiten. Joskus on nimittäin myös niitä päiviä, jolloin tuntuu siltä, ettei mikään kelpaa ja niinä päivänä varsinkin on hoitajan pinna usein koetuksella tamman kanssa. Varustaessa varsinkin suitsimisessa hoitajan ja hevosen nokkeluus pistetään vastakkain ja välillä kuolainten ujuttaminen suuhun ja hihnojen saaminen paikalleen onkin monen minuutin taistelu. Sitä mukaan kun hoitaja keksii uusia keinoja huijata Neriä, tamma keksii, miten niitä väistellään ja ikuisuustaistelu on valmis. Kun lopulta Nerille kuitenkin saa suitset, on tamma aina sen näköinen, ettei itsekään tiedä, mistä vääntö oikeastaan johtui. Noh, jokaisella hevosella on oikkunsa.

Ratsuna Neri on yllättävän miellyttävä. Se on varsin kevyt ratsastaa ja liikkuu energisesti eteenpäin, joten ratsastajalta ei vaadita mahdottomia urheilusuorituksia siihen, että tamman saa liikkumaan oikein päin. Toki jos päivän ohjelma ei jostain syystä miellytä, saattaa tamma kyseenalaistaa ratsastajan avut ja tehdä mieluummin itseään miellyttäviä tehtäviä. Erityisesti piaffe ja passage on Nerin vahvaa alkaa ja tamma liikkuukin niissä hyvin kevyesti ja näyttävästi. Piaffea ja passagea tamma tuntuukin tarjoavan vähän joka väliin silloin, kun sitä ei huvittaisi ratsastajaansa kuunnella. Muutenkin Nerillä on taipumusta alkaa ennakoida ja ikään kuin päällepäsmäröidä tehtäviä. Usein se meneekin hieman ”joo joo tiedän kyllä mitä tehdä” -asenteella ja ratsastajan suurin haaste onkin saada tamma malttamaan ja suorittamaan halutut tehtävät tarpeeksi tarkasti ja huolellisesti.