virtuaalitalli / a SIM-game stable
suomalainen puoliverinen, tamma
mustankimo, 168 cm
s. 18.03.2013, 20v.
Kasvattaja
Oresama, Yorca WBs
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757
virtuaalihevonen / a sim-game horse
Kuvat © Tomasz Siergriej,
Raku-reppana on niinsanottu yhden miehen hevonen. Emännän kanssa se on kapasiteetikas kilparatsu, mutta äitihahmostaan erottuaan tammasta tulee pelokas ja epävarma. Vieraatkin ihmiset saavat sen tietenkin toimimaan ratsastettaessa, kunhan ovat tarpeeksi taitavia, mutta vain emännän kanssa Raku loistaa riemusta ja käyttäytyy rennosti.
Säpsynä tammana meidän Rakumme tutkii hoitajansa tarkkaan, myös tutut hoitajat. Harjailusta se nauttii, kuten suurin osa hevosista, mutta ei nukuskele silmät puolitangossa. Sen sijaan tamma pitää korvansa pystyssä ja tarkkailee valppaasti ympäristöään. Yllättävät, kovat äänet saavat sen säpsähtämään ja hermostumaan, mutta tyynnyttelevä juttelu rauhoittaa sen pian. Korvien ja niskan hieromisesta tamma pitää, ja silloin se saattaa hetkeksi unohtaa ympäristönsä ja vain nauttia.
Raku tahtoisi nuuhkaista satulaa, mutta sen ei joka kerta anneta, jotta se ei oppisi vaatimaan kaikkea nuuhkaistavaksi. Tamma ei ole suoranaisen epäluuloinen, kun satula lasketaan sen selkään, mutta valpas se on. Rivakasti selkään heitettävä satula saa Rakun pukittamaan, mutta edes jollain tapaa nätisti laskettu vain kääntämään korvat tarkkaavaisesti taaksepäin. Kun satulavyötä kiristetään, neiti on tietenkin jo rento. Se ei koskaan pullistele.
Raku-kulta poimii kuolaimet hoitajan kädeltä mielellään, ja pitää päänsä alhaalla suitsittaessa. Muutaman kerran se on kumartunut ottamaan kuolaimet ilmasta roikkumastakin ja vilkuillut ympärilleen varmistaakseen tekikö se oikein. Kun Rakua on kehuttu, se on ryhtynyt hamuilemaan kuolaimia kohti automaattisesti.
Kun laittaa suojia hevosen jalkaan, on tietenkin oltava aina varovainen, mutta erityisesti tämän hevosen kanssa. Jos se säikähtäisi tarpeeksi, se varmasti potkaisisi, vaikka niin ei olekaan vielä käynyt. Sen sijaan se nostelee jalkojaan suojia kiinnitettäessä. Kengittäjä on sitä mieltä, että Raku vain kutiaa helposti. Tammaa ei olla rankaistu jalkojen rauhallisesta nostelemisesta, koska se ei kuitenkaan vedä jalkojaan väkisin pois jos joku pitää napakasti kiinni.
Rakulla ratsastaa oikeastaan vain emäntä, ja emännälle Raku on kuin mittatilaustyönä tehty. Tamma on eteenpäinpyrkivä, helposti ohjattavissa ja hyvin varma hyppääjä. Se ei koskaan kenkkuile tai ryntää. Muiden ratsastajien kanssa hevonen lähestyy esteitä varovaisemmin eikä anna samalla tavalla kaikkeaan. Muidenkin mielestä sillä on silti mukava ratsastaa.
Maastossa tamma on kuitenkin erilainen kuin kentällä. Emännän kanssa Raku-kulta menee oikein hienosti ja reippaasti, ja pelottavissa tilanteissa emäntä sallii ratsunsa miettiä ja kuulostella mahdollista vaaraa kaikessa rauhassa. Muiden kanssa Raku on säpsy, suorastaan säikky. Kun sen mieli kuohuu tarpeeksi vaikkapa traktorin, joutsenen, punaisen postilaatikon tai vaahteranlehden takia, se pukittelee pakonomaisesti ja kiitää häntä ylhäällä suorinta tietä kotiin. Se ei tarkistele, onko ratsastaja vielä mukana, eikä ainakaan pysähdy odottamaan jos ei ole. Onnettomuuksien välttämiseksi vain emäntä maastoilee Rakulla.
Kisapaikalla hevosta kuin hevosta hermostuttaa, mutta erityisesti Raku lietsoo itse itsensä paniikkiin, vaikka sen antaisi olla kuinka rauhassa. Tammalle tuleekin keksiä jatkuvasti tekemistä. Kun se on harjattu, sitä voi vaikka kävelyttää tai harjata uudelleen. Kun se on kävelytetty, sen voi vaikka satuloida. Kun se on satuloitu, sitä voi kävelyttää taas, ja niin edelleen, ihan siihen asti, että on aika siirtyä lämmittelyyn. Lämmittelyssäkin kannattaa tehdä mahdollisimman haastavia juttuja, koska niin Rakun poukkoileva mieli keskittyy ratsastukseen.
Raku hyppää 140cm ratana, ja sillä mennään aina 140cm luokkia. Syynä on se, että ellei tamma tee töitä taitojensa äärirajoilla, se jää ihmettelemään ympäristöään ja säikähtää kesken kaiken vaikkapa ojasta lähtevää lintua. Suuret esteet saavat sen keskittymään, ja emännän läsnäolo rentoutumaan. Rakun voiton salaisuus on oikeastaan se, että sillä ei ole vaihtoehtoja. Suoritus on joko täydellinen, tai sitten ratsukko saa hylkäyksen radalta poistumisen takia. Eikä Raku poistu edes tallialueelle portista, vaan naapurin pellolle aidan läpi. Kokemusta on.
Kirjoittanut Oresama
i. Nefertari's Emperior fwb-ori, 164 cm, musta Ch, YLA1, ERJ-I, ERL-II |
ii. Metronome M fwb-ori, 167 cm, tummanpunaruunikko Ch, KTK-II, ERJ-I |
iii. Acciaio Nin fwb-ori, 169 cm |
iiii. Ansakaar Nin xx xx-ori, 157 cm, punarautias Ch, KTK-III |
iiie. Adamant Nin fwb-tamma, tummanruunikko |
|||
iie. B'Fiona fwb-tamma, 166 cm |
iiei. Pyrrhus II old-ori, 172 cm, ruunikko VIR MVA Ch, KTK-II |
||
iiee. Fiorella hann-tamma, 160 cm, punarautias KTK-II |
|||
ie. KL Alert la Paris fwb-tamma, 164 cm, punaruunikko ERL-II |
iei. Matthew Junior fwb-ori, 162 cm, rautias Ch, KRJ-I |
ieii. FNS Matthew fwb-ori, 170 cm, punarautias VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I, ERJ-I |
|
ieie. KWB Celtic Blue xx kadonnut xx-tamma |
|||
iee. KRT Charming Flute fwb-tamma, 155 cm, tummanpunarautias |
ieei. Northern Gold swb-ori, 161 cm, ruunikko |
||
ieee. Butterfly pv-tamma, 159 cm |
|||
e. Wii-Mii Doll U fwb-tamma, 179 cm ERJ-III, YLA2 |
ei. Shadow's Seckret Gladiator fwb-ori, 176 cm, rautias VIR MVA Ch, YLA3 |
eii. AM's Pirate of the Ocean ERJ-III |
eiii. HS Orom evm |
eiie. Rommel's Sweetheart | |||
eie. GH's Gold Africa kadonnut fwb-tamma KRJ-III, VJA-A |
eiei. Black Eyed Peas evm | ||
eiee. Minni-Hiiri evm | |||
ee. Beachie FS fwb-tamma, 165 cm, ruunikko |
eei. Faraol of Zelittan fwb-ori |
eeii. Darkwoods My Betrothed swb-ori, 162 cm YLA2, ERJ-I |
|
eeie. Zelittan FV kadonnut | |||
eee. Beach Baby of Scorpia pv-tamma |
eeei. Kentaurio dwb-ori, 168 cm, tummanruunikko |
||
eeee. Mignuz Quatroe fwb-tamma |
Raku kilpailee tavallisissa kilpailuissa!
18. päivä tuli Wii-Mii Doll U'n aika synnyttää, ja niin saapui maailmaan historian ihanin puoliverivarsa. 20. päivä sai varsa nimensä rakkaan emätammansa mukaan: Bunraku Doll RR. Raku teki kuitenkin jo muutaman päivän ikäisestä asti selväksi, ettei ole mikään sätkyukko. Varsa on arka ja haluaa totutella uusiin asioihin rauhassa, mutta sitä pystyy silti käsittelemään. Emä ei ole liiaksi mustasukkainen ensimmäisestä varsastaan, vaan antaa Rakun tutkia paikkoja rauhassa.
Rakun koulutus alkaa sen täytettyä neljä vuotta, ja koulutusvaiheen jälkeen siirrytäänkin kilpailemaan. Odotan innolla pääseväni ratsastamaan näin kauniilla hevosella. Raku on tosiaan lumoava.
Kilpahevosen omistaminen ei ole aina herkkua. Rakun emä lähti kilpakaudelleen heti 5 vuotta täyttäneenä, ja sen jälkeen se kävi kotona vain pari kertaa kaukaa Euroopasta ennen kuin siitä tuli siitostamma. Nyt Raku on aikuinen, kuten emänsä silloin, ja alkukuusta se lähti pois Yorcasta. Näen sen seuraavan kerran kunnolla noin puolen vuoden kuluttua. Ennen sitä käyn vain katsomassa sen kisoja ja taputtelemassa sitä satunnaisesti.
Ensimmäinen kilpakausi menee harvalla hevosella hyvin, mutta Rakulla se on alkanut oikein hienosti. Sillä on jo muutamia sijoituksiakin. Ratsastajat ja hoitajat, koko tallitiimi yhdessä kertovat, että tamma on onnellinen ja voi hyvin, vaikka se jännittääkin välillä kilpailuissa aika paljon. Hoitaja kertoo myös huomanneensa Rakussa niin sanotun yhden miehen hevosen piirteitä. Se on kuulemma kovasti kiintynyt erityisesti hoitajaansa ja ratsastajaansa, mutta voi olla, että vieras paikka huolestuttaa sitä ja se leimautuu lähimpiin ihmisiin siksi.
Kuvissa, joita saan mailitse suunnilleen kahdesti viikossa, Raku näyttää pirteältä ja terveeltä. Sen karva kiiltää, korvat ovat pystyssä ja se poseeraa pelottomana milloin missäkin tilanteessa. En ole huolissani hevosesta, on vain ikävä.
Raku on tällä hetkellä Saksassa. Kävin katsomassa sitä samalla, kun hain Yorcaan kaksi saksalaista tammavarsaa. Sanotaan, ettei hevonen helposti unohda, ja se taitaa pitää paikkansa. Raku tervehti minua iloisesti, vaikka näin sen viimeksi noin kuukausi sitten. Selästi enemmän tamma kuitenkin rakastaa hoitajaansa, johon tuntuu olevan kiintynyt enemmän kuin hevoset yleensä. Raku seuraili lempi-ihmistään kuin koira, ja hoitaja kertoikin viettävänsä suurimman osan vapaa-ajastaankin tamman ympärillä. Hoitaja kuulemma lukee mitä kirjaa milloinkin laitumella, ja Raku pörrää tiiviisti hänen ympärillään.
Olen iloinen, että hevoseni tulee toimeen ratsastajansa kanssa, mutta vähän mustasukkainen myös. Minähän sen omistaja olen. Mutta on tosi, että tamma on hoitajansa kanssa paljon enemmän, kuin minun kanssani.
Sijoituksiakin on tullut kisoista. Raku on tottunut hyvin kisahulabaloohon, vaikka aluksi jännittikin kovasti. Ratsastajan mukaan se on yhtä rohkea hyppääjä kuin emänsä, jolla samainen ratsastaja kilpaili ennen kuin sai Rakun projektikseen. Minä taas näen Rakussa sen upean isän, jonka olen tavannut vain pari kertaa, mutta joka teki vaikutuksen ensisilmäyksellä.
Jos Raku sijoittuu tätä tahtia, sen ei montaakaan kautta tarvitse kilpailla. Hyvä juttu: haluan sen kotiin. Minun oli kuitenkin pakko päästää tamma ulkomaille, koska pikkuisessa koto-Suomessa ei menestytä julkkistasolla, ja legendaksihan Rakulla rahkeet riittävät.
Olen ilmoittanut Rakun jo yksiin kisoihin tänä vuonna, mutta oikeastaan ei olisi pitänyt. Rakulla on nimittäin nyt tänä vuonna valmennus- ja massankasvatuskausi. Ilmoittautumista ei saa enää peruttua, joten käyn hyppäämässä tammalla parin kuukauden kuluttua, mutta muuten tänä vuonna aiomme vain valmentautua kovasti ja levätä paljon.
Kerron aina aika paljon kisajuttuja, Raku kun on kilpahevonen, mutta pitäisi muistaa, että tamman faneja kiinnostaa arki enemmän, sitä kun kukaan ei näe. Noh, Raku on ollut terve tyttö. Kengittäjä epäili sen etujaloissa jotain virheasentoja, kun kaviot kuluivat kummallisesti, mutta lääkäri ei löytänyt mitään. Rakulle lyötiin jonkinlainen erikoiskenkä jalkaan kuun puolivälissä, ja sitä pitää kuulemma käyttää nyt jonkin aikaa, jottei virheasentoa pääse kehittymään jatkossakaan. Tammalla kulkee hyppy yhtä hyvin kotona kuin viime kaudella kisoissakin, ja siksi on vähän sääli vetäytyä kisoista tänä vuonna. Nuorelle hevoselle tällainen valmennushässäkkä on kuitenkin erittäin pakollinen.
Raku on kasvattanut massaa sitten viime näkemän ja se näkyy myös hienoisena kömpelyytenä radalla. Tekniikka on kuitenkin edelleen kunnossa ratsukon molemmilla osapuolilla. Rakun on vain saatava uusi bodattu vartalonsa hallintaan harjoittelemalla ahkerasti.
Oresaman avuissa on edelleen parantamisen varaa. Puolipidäte ja muut herättelyt tulevat jo rauhallisesti ja selkeästi, mutta eteenpäin ajavia apuja, esimerkiksi ponnistuskohdan merkitsemistä ja ihan normaaleja pohjeapuja saisi rauhoittaa. Tiedän, että Oresama hyppää tunteella, mutta Raku rauhoittuisi ja aikuistuisi vielä enemmän, jos ratsastajakin pysyisi rauhallisena.
Viimeinen tsekkaus ennen kuin siirrytään kouluvalmennuksiin. Harjoituksessa Oresama ratsasti Rakulla helpohkon 120cm korkean radan kahdesti läpi ja onnistui hyvin. Ratsastajan tyyli on rauhoittunut jo roimasti, ja se puolestaan pitää Rakun tyynenpänä. Tamma hyppää nyt harkitummin kuin alkuvuodesta ja malttaa tehdä sopivia hyppyjä kahden metrin loikkien sijaan.
Lihaskunto on parantunut sekä ratsastajalla että ratsulla perusharjoittelun myötä, ja Rakun kehonhallinta on huipussaan. Tavallisella harjoittelulla ja yksin loppukauden esteitä treenaamalla on tamma kahdella vuoden 2015 kaudellaan huipussaan aivan varmasti.
Hassu Raku! Meillä Yorassa moni hevonen syö appelsiinia, joten nakkelen niitä silloin tällöin iltaruokiin. Raku kuitenkaan ei syö, joten sen sapuskaan en niitä laita. En kuitenkaan tiennyt, että tamma inhoaa sitrushedelmiä näin kovin! Tulin nimittäin taputtelemaan sitä iltaruuat tehtyäni ja se hieroi päätään minuun, niin kuin aina, kun haen sitä haasta illalla. Juttelin sille ja silittelin sitä, ja se jyrsi hetken takkini hihaa ennen kuin nuolaisi kämmentäni oikein pitkästi ja lempeästi. Vaan minäpä olin juuri kuorinut appelsiineja, ja siltä taisivat käteni maistua ja haistakin!
Raku peruutti taaksepäin pää korkealla. Koska tajusin heti, mistä sitä seurannut pään nakkelu ja pärskintä johtui, en säikähtänyt, vaan aloin nauraa. Venkoilun lopetettuaan tamma tuijotti minua ja kiristeli huuliaan hampaidensa päällä niin inhimillinen inho kasvoillaan, että toivoin, että minulla olisi ollut kamera.
On vain se oma hevonen kiva. Näin monen yhteisen vuoden jälkeen se vieläkin jaksaa yllättää ja naurattaa.
No niin, hokki numero 718, sinut on tänään ruuvattu kiinni Rakun räpylään: pitkää ikää, pidä kiinni lujasti. Suurin osa veljistäsi ja sisaristasi on jo pudonnut jonnekin jäiseen maahan, koska sinunkin päälläsi kävelevä Raku on teitä julmasti polkenut tahallaan irti.
Oikeasti. Hokkipussi ei paljoa maksa, mutta kun hokkeja työntää yhden konin kenkiin vajaassa kuukaudessa yli 700, alkaa hintaa tulla. Joka kerta, kun Rakun näen, katson sen hokkitilanteen. Ja joka ainoa kerta melkein kaikki hokit ovat irti. En käsitä, miten se on mahdollista. Ilmeisesti kukaan ei niitä tahallaan ruuvaa irti, koska olen katsonut haan ja ne ovat jääneet aina törröttämään todella uskottavan oloisesti kavionpainaumiin. Ja kyllä, minulla todellakin on oikeita hokkeja oikeisiin kenkiin!! Raku vain jotenkin nirhaa jalkaansa maata vasten kävellessään.
Muuten tämä talvi (talveke) on sujunut rattoisasti. Olemme nauttineet pitkistä maastolenkeistä, ja kilpailtukin on jonkin verran. Vielä ensikuu pitäisi jaksaa juosta kisojen perässä ennen kuin Raku saa hiljentyä lomalle, ainakin lyhyelle.
Jouluiset tervehdykset, toivottaa Raku, jolla ei ole hokkeja. Kun olin kiinnittämässä tämän talven tuhannetta hokkia tamman jalkaan päätin, että liukastukoon, kun on noin vaikeaa olla olemassa. Hokeitta se on mennyt nyt jo viikon, ja vaikka on maa jääsä, ei se ainakaan vielä ole kaatuillut. Liukastellut se kyllä on, ja se käveleekin jalat harallaan aina jään päällä. Ilmeisesti tamma osaa vähän varoa itseään, vaikka onkin välillä varsinainen tättähäärä.
Rakun piti kilpailla tämä kuu kokonaan, mutta päätinkin laittaa sen lomalle jo jouluaaton tienoolla. Suurin syy oli jatkuva hokkipelleily, mutta vaikuttihan tähän päätökseen eräs pienempikin seikka. Raku nimittäin on jo kilpaillut riittävän määrän sijoituksia laatiksia varten.
Elämä ei kuitenkaan lopu samaan aikaan kun kilpailut loppuvat! Uusia haasteita on vielä edessä. Seuraavaksi alan suunnitella Rakulle varsaa. Se syntynee vasta vuonna 2017 tai ihan loppuvuodesta 2016.