Hukkapuro

30.11.2024 - Central Park Equestrian Festival

Central Park Equestrian Festival - 4. sija luokassa Future Stars Helppo A

Tänään oli hieno päivä ja sijoitus neljäntenä tuntuu lähes voitolta! Olen erityisen ylpeä nuoresta ja kokemattomasta ratsustani, Lotasta, joka ylitti itsensä tänään aivan uskomattomalla tavalla. Lotta on vasta aloittelemassa uraansa, ja tämä oli meille molemmille iso oppimiskokemus. Rata sujui odotettua paremmin, ja saimme tuomareilta hyvää palautetta erityisesti raviosuuksista ja tasaisuudesta. Pientä jännitystä oli havaittavissa joissakin tehtävissä, mutta se on täysin ymmärrettävää nuorelta hevoselta. Tästä on hyvä jatkaa treenejä ja keskittyä hiomaan yksityiskohtia seuraavia kisoja varten.

06.12.2024 - Stall Felis Stallion Show Days Championships

Stallion Show Days Championships 5.-8.12.2024 Vaativa B 1/14 (89,260 %)

Silloin, kun kulkee niin kulkee! Lotta oli tänään aivan huikea Stall Felis Stallion Showdays Championships kilpailuissa ja oikeastaan ratsastajan rooli oli varsin helppo, kun Lotta loisti fiksuna ja järkevänä tammana läpi suorituksen. Harvoin osuu kohdalle sellaista unelmapäivää, että kaikki sujuu kuin suunniteltu ja hyvä fiilis kantaa aina aamutallista läpi verryttelyjen ja kisasuorituksen ihan kunniakierrokseen asti. Tänään sellainen todellakin oli ja sain olla todella ylpeä Lotasta, joka suoriutui hienosti kispäivän paineista ja radasta tarkan tuomarin silmien alla. Nuori tamma on nostanut tasoaan vakuuttavaan tahtiin ja olikin upeaa saada siitä palkinnoksi ensimmäinen sija ja voittajan ruusuke. Toivottavasti tällaisia päiviä saadaan kokea vielä myöhemminkin lisää.

21.04.2025 - Kevätretki

En tiedä, mikä minuun tänään meni, mutta päätin lähteä Lotan kanssa maastoon. Ihan yksin, ilman ketään muuta. Tai no, ei nyt ihan yksin, mutta ilman ketään muuta ihmistä. Siinä vaiheessa, kun olin jo suitsinut Lotan ja kävelimme tallipihan halki, alkoi kyllä vähän hermostuttaa. Mitä jos tulee traktori? Tai kaatuu puu? Tai Lotta astuu käärmeen päälle ja pillastuu ja lähtee metsään ja minä tipun ja katkaisen molemmat jalkani ja kukaan ei löydä meitä, koska kukaan ei edes tiedä, että me lähdettiin? Paitsi tietenkin Roni, jolle kyllä sanoin ohimennen, että "käydään vähän kävelemässä" ja joka nyökkäsi juuri sillä tavalla, että ei varmasti jäänyt mieleen mitään.

Mutta sitten Lotta venytti kaulaansa kohti aurinkoa ja pärskähti niin rentona, että ihan hävetti oma stressikäyräni. Se oli niin rauhallinen, tasainen ja tyytyväinen, että melkein ajattelin itsekin uskaltaa hengittää.

Käännyimme pienelle polulle, joka kiemurtelee kuusikon läpi ennen kuin avautuu peltojen laitaan. Siellä maa oli vielä kostea, mutta ei enää liukas. Kevät haisi ihan oikeasti ilmassa. Sellainen yhdistelmä märkiä lehtiä, multaa ja jotain heleää ja kevyttä, mitä ei voi selittää. Linnut huusivat jossain puiden latvassa ja jossain etäämmällä joku moottorisaha lauloi. En normaalisti tykkää linnuista tai moottorisahoista, mutta tänään molemmat kuulostivat ihan lohdullisilta. Niistä tuli tunne, että kaikki on juuri niin kuin kuuluu.

Lotta käveli rennosti, mutta tarkkaavaisena. Sen korvat pyörivät hiljaisesti, ei säikkyen vaan havainnoiden. Näin polun reunassa sinivuokkoja, vähän jo nupullaan olevaa valkovuokkoakin. Olisin halunnut ottaa kuvan, mutta en saanut aikaiseksi pysäyttää. En halunnut rikkoa sitä hetkeä, vaikka tiedän, että se olisi näyttänyt ihan superrauhalliselta ja harmoniselta myös Instagramissa. Ehkä se riittää, että minä tiedän.

Nousimme harjanteelle, ja Lotta pysähtyi ihan itse. Ihan kuin sekin olisi halunnut vain hetken katsella. Pelto alhaalla oli vielä ruskean ja harmaan välimaastossa, mutta sen reunoilla oli jo vihreää. Teki mieli ajatella, että elämäkin on ehkä vähän niin. Että vaikka suurin osa tuntuu vielä talvelta, joku pieni osa jo kasvaa, vaikka ei itse sitä huomaisikaan.

Takaisin tullessa mietin, että jos joku kysyy, missä me käytiin, vastaan vain että "ihan pieni käyntilenkki metsässä". En kerro sinivuokoista, en auringosta, en siitä että Lotta opetti minua hengittämään uudestaan. En siitäkään, että se ehkä oli yksi tärkeimmistä hetkistä, mitä minulla on ollut hevosen kanssa pitkään aikaan.

Koska enhän minä nyt mikään tunteilija ole. Pidän faktat mielessä, valmennuskalenterin ajan tasalla ja hevosen siistinä. Mutta tänään minä hymyilin yksin metsässä. Ja Lotta hengitti samaan tahtiin.