Hukkapuro

10.02.2016 - Sinten estetreeni Metsälammella

Valmennuksen alussa huomasin, että Rue oli hieman arempi hevonen. Se säpsyi kulmissa ja vaikutti todella herkältä ratsastettavalta. Ratsastuksesi oli kuitenkin siistiä, ja annoit tammalle riittävän selkeät ja yksinkertaiset avut. Alussa tipahdit okseriesteelle Ruen kieltäessä. Tamma ilmeisesti hermostui liian voimakkaista pohjeavuista. Pyysin sinua rauhoittelemaan tammaa lempeällä ratsastuksella ja runsailla kehuilla. Kun tamma huomasi että kaikki on hyvin, eikä ole sen suurempaa jännitettävää, se rentoutui huomattavasti ja yhteistyönne parani kertaheitolla aivan huikeasi! Esteet ja etenkin radan ratsastus sujui teiltä hyvin, ja paransitte suorituksia tunnin loppua kohden. Muista myödätä hypyissä ja ratsastaa riittävän laajat tiet esteille, jottei tule ylimääräistä hätiköintiä; ratsusi on selvästi herkkä hermostumaan sellaisesta. Kiitos osallistumisesta ja menestystä kisakentille!

10.01.2017 - Kaisa Virtasen estevalmennus

Tämän päivän valmennus pidettiin illan pimetessä (vaikka eihän se niin kovin myöhään näin talvella Suomessa ole). Valmentajaksi oli saapunut nuori lupaus Kaisa Virtanen, jonka valmennusta odotin innostuneen jännittyneenä. Ratsuni Rue tuntui tänään olevan myös varsin jännittynyt. Oma oloni oli hetkessä paljon epävarmempi, kun rue otti ensimmäiset sivuloikat. Olimme päättäneet pitää valmennuksen valaistulla kentällä, joka oli mukavasti sulanut lämpimien päivien ansiosta, mutta Ruen jännittämisen takia päätimme viime hetkellä siirtyä maneesiin. Rue suhtautui paikanvaihdokseen jännittymällä vielä enemmän, joten alkuverryttely alkoi lähinnä kulmien kyttäilyllä ja sivuloikilla, vaikka kuinka yritin saada Ruen keskittymään. Pidimme lämmittelyt tiiviinä, joten ehdin tehdä vain muutaman siirtymisen ja lämmittelyhypyn pienellä pystyllä. Sen jälkeen oli aika tarttua päivän tehtävään, joka oli kaarevat linjat esteiden välillä. Tehtävän aloitus sujui takkuisesti, sillä Rue ei oikein vieläkään tahtonut keskittyä. Valmentaja kommentoi menoamme epävarman näköiseksi ja siltä se tuntuikin. Niinpä päätin itse hengittää syvään sisään ja ulos ja yrittää rentoutua toivoen, että se vaikuttaa myös Rueen. Valmennuksen edetessä Rue tuntui onneksi pikkuhiljaa rentoutuvan. Tehtävät sujuivat siksi koko ajan paremmin. Tänään valmentaja tuntui kiinnittävän erityistä huomiota tietenkin oikeiden ponnistuspaikkojen löytämiseen ja hyvään lähestymiseen. Meiltä ne sujuivat ihan hyvin sitten, kun Rue ei enää nähnyt mörköjä joka kulmassa. Kun valmennus oli lopussa, tuntui että aika oli mennyt aivan hujauksessa ja vasta nyt Rue tuntui omalta itseltään. Loppuverryttelyt alkoivatkin mielestäni liian aikaisin, mutta sentään sain lopettaa siihen, että Rue tuntui mukavalta. Loppuverryttelyiksi ratsastelin rennosti voltteja ja ympyröitä kevyessä ravissa. Sen jälkeen kiitin Kaisaa valmennuksessa ja pyysin, että tämä tulisi valmentamaan meitä toistekin. Toivon, että seuraavalla kerralla Rue on hieman vähemmän säikyllä tuulella, jotta voimme näyttää valmentajalle parasta osaamistamme.

22.01.2017 - Kaisa Virtasen toinen estevalmennus

Tänään Hukkapuroon oli saapunut valmentajaksi Kaisa Virtanen. Valmentaja olikin meille jo ennestään tuttu sillä tämä oli ollut valmentamassa meitä jo kertaalleen alkukuusta. Sää oli synkkä ja taivaalta satoi räntää, joten pidimme valmennuksen taas maneesissa. Ratsuni oli tänään myös Rue, joka alkuverryttelyjen aikana vaikutti enemmän omalta kiltiltä ja kuuliaiselta itseltään. Lämmittelin tammaa eri askellajeissa tekemällä erityisesti erilaisia taivutuksia valmentajan seuratessa menoamme kentänlaidalta. Tämä näytti varsin tyytyväiseltä näkemäänsä, sillä edellisellä kerralla Rue ei tosiaan ollut ollut parhaimmillaan. Alkuverryttelyjen jälkeen paneuduimme päivän aiheeseen, joka oli tänään erikoisesteet, sillä niissä Rue tarvitsi ehdottomasti kaikkein eniten harjoitusta ja rutiinia. myös Rue oli alkuverryttelyjen jälkeen hyvin kuulolla, mutta muuttui epäluuloiseksi, kun näki, että valmentaja viritteli lämmittelyesteenä hypätyn pystyn alle vesimattoa. Sitä Rue ei voi millään sietää, joten tehtävä sujui aluksi varsin huonosti. Valmentajamme Kaisa Virtanen ohjeisti käyttämään reippaasti pohjetta ja rohkaisemaan Ruea eteenpäin. Jos lepsuilin, niin tamma varmasti kielsi esteelle. Tämän jälkeen tehtävä sujuikin paremmin ja muutaman hieman kyseenalaisen hypyn jälkeen este ylittyi lopulta mallikkaasti. Loppua kohden myös Rue alkoi pikkuhiljaa muuttua rohkeammaksi ja innokkaammaksi. Niinpä teimme vielä lopuksi pienen radan, johon kuului vesimaton lisäksi muuri ja karkkikuvioisilla johteilla koristeltu okseri. Valmentaja oli varsin tyytyväinen suoritukseemme ja neuvoi tulevaisuudessa muistamaan, että vaikka Rue olikin herkkä, oli siltä kuitenkin osattava myös vaatia asioita. Loppuverryttelyt teimme kaikessa rauhassa, jonka jälkeen sain viedä Ruen takaisin talliin kerrankin ihan itse, sillä tamma oli päivän viimeinen ratsastettavani. Yleensä kun vaihdoin vain lennosta seuraavaan hevoseen ja hoitajat saivat hoitaa kaiken muun.

28.01.2017 - Vapaapäivän viettoa

Tänään oli ensimmäinen vapaapäivä pitkiin aikoihin: ei kilpailuita, ei valmennuksia, ratsutettavien hevosten lista oli tältä päivältä tyhjä, eikä kalenterissa myöskään ollut sovittuja tapaamisia ja puhelinpalavereja yhdenkään hevoskauppiaan, kasvattajan tai asiakkaan kanssa. Toki päivä alkoi jo kukonlaulun aikaan, kun eräs kantavista tammoista päätti varsoa reilusti etuajassa ja jouduimme hälyttämään eläinlääkärin paikalle aivan varmuuden vuoksi. Kun lopulta selvisi, että varsa eli ja voi hyvin, pääsin vihdoin syömään aamupalaa. Olin ehtinyt hörpätä puolet kahvistani, kun tallityttö Maisa juoksi keittiöömme kertomaan, että ponit olivat rikkoneet oman pihattonsa aidan ja pihalla viiletti ristiin rastiin neljä iloista shetlanninponia ja yksi hölmistynyt new forest jolkotteli perässä epäluuloisen näköisenä.

Kun ponit olivat vihdoin kiinni ja muutama muukin kriisi ratkaistu samalla, pääsin vihdoin toteuttamaan sen, mitä olin suunnitellut monta viikkoa. Suuntasin tammatalliin Ruen karsinalle harjapakki mukanani ja puhelin lempeästi tammalle, jotta se tietäisi ketä odottaa. Rue hörähti hiljaa ja hetkessä tunsin kaiken stressin katoavan harteiltani. Yleensä ratsutettavien listat ovat niin pitkiä, etten itse ehdi hoitamaan hevosiani, joten karsinassa vietetyt hetket ovat varsin harvinaista herkkua. Rue oli tässä tapauksessa vielä aivan erityistapaus, sillä tamman luottamuksen voittamiseksi olin saanut viettää monta iltaa vielä työajan jälkeenkin tamman karsinassa vain tutustumassa. Tuo työ oli kuitenkin kannattanut ja vaikka nykyään ehdin livahtamaan hemmottelemaan Rueta valitettavan harvoin, sain Ruelta aina yhtä iloisen vastaanoton. Tammaa harjaillessani muun tallin häly katosi mielestäni. Vaikka pääasiassa nautinkin hetkisen talliarjen pyörittämisestä, välillä mietin kuinka paljon yksinkertaisempaa olisi, jos omistaisin vain yhden tai kaksi hevosta ja saisin nauttia tällaisista hetkistä niin paljon useammin. Olin ehtinyt harjata Ruen lähes läpikotaisin, kun jo seuraava ongelma vaati huomiotani. Rapsuttaessani Ruea vielä kerran korvan takaa totesin, että vapaapäivien viettäminen kotona oli täysin tuhoon tuomittu ajatus joka kerta.