Hukkapuro
virtuaalitalli / a SIM-game stable
virtuaalitalli / a SIM-game stable
suomalainen puoliverinen, ori
tummanruunikko, 169 cm
s. 02.02.2019, 12v.
Kasvattaja Kultahuisku
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757
KRJ-I, KTK-II
virtuaalihevonen / a sim-game horse
Kuvat © Gestüt Hämelschenburg,
Kultahuiskusta moni Hukkapuron kasvatti oli löytänyt aivan erinomaisen kodin ja yksi näistä Sonjalle päätyneistä kasvateista oli tamma Hukan Niobe. Kun huomasin, että tamma oli astutettu komealla I-palkinnolla kantakirjatulla Silverbrand Pentaflakella, olin samantien kiinnostunut. Vaikka Sonja olikin tehnyt kaiken raskaan työn valmiiksi, olisi varsa jatkoa myös meidän kasvatustyöllemme Hukkapurossa. Niinpä kaupat lyötiin lukkoon jo ennen kuin varsa edes näki päivänvaloa. Pieni uhkapeli kannatti, sillä helmikuun alussa syntyikin komea ruunikko orivarsa. Ja varsin pian oli selvää, että tämä varsa oli sekä lahjakas että valtavan hurmaava. Niinpä olikin onni saada Hiutale meille Hukkapuroon.
Hiutale on hevonen, joka tuo iloa ympärilleen pelkällä olemuksellaan. Se on yhtä aikaa mutkaton käsiteltävä, mainio ratsastuskaveri ja pieni päivittäinen naurunaihe tallilla. Se on sellainen tyyppi, joka tuntuu olevan aina hyväntuulinen ja valmis tarttumaan päivän haasteisiin, mutta samalla se tuo mukaan ripauksen omaa huumorintajuaan. Hiutale on sosiaalinen ja seurallinen, ja se tuntuu viihtyvän parhaiten siellä, missä tapahtuu. Orin hyväntahtoinen luonne tekee siitä kaikkien suosikin, ja se osaa myös käyttää viehätysvoimaansa hyväkseen – joskus vähän turhankin hyvin.
Hoidettaessa Hiutale on kuin tallin oma stand-up-koomikko. Se seisoo kiltisti paikoillaan, mutta koko ajan se tarkkailee tilannetta valmiina reagoimaan ja jokin pieni jekkuilu mielessä. Ori saattaa pihistää harjan harjakorista, yrittää availla hoitajansa takin vetoketjua tai pörhistellä peilikuvalleen vesisaavissa. Mitään pahantahtoista Hiutale ei tee, mutta se selvästi nauttii siitä, kun saa hoitajansa nauramaan tai pyörittelemään silmiään. Vaikka ori osaa olla vähän hulivili, se on samalla hyvin kiltti – se antaa harjata ja varustaa ilman suurempia kommervenkkejä, kunhan sen touhuilut huomioidaan sopivassa määrin.
Ratsastaessa Hiutale on kuin reilu kaveri, joka tekee työnsä hyvin, mutta pitää samalla tunnelman kevyenä. Se ei ole se kaikkein täsmällisin tai täydellisin suorittaja, mutta se kompensoi kaiken rennolla ja iloisella asenteellaan. Hiutale tekee mielellään yhteistyötä ja lähtee innolla mukaan haastaviinkin tehtäviin, kunhan ratsastaja säilyttää positiivisen ja kannustavan mielen. Hiutale on herkkä huomaamaan ratsastajansa mielialat ja tuntuu aina yrittävän parantaa niitä – huumorilla, tietenkin.
Kilpailuissa Hiutale käyttäytyy kuin kunnon herrasmies, mutta ei silloinkaan jätä persoonaansa kotiin. Se tervehtii uusia paikkoja ja ihmisiä korvat hörössä ja avoimen uteliaasti. Verryttelyssä ori on usein innokas ja energinen, mutta se ei hermoile, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Radalla Hiutale suorittaa tasaisesti ja varmasti – se keskittyy tehtävään, mutta samalla säilyttää oman letkeän olemuksensa, joka usein hurmaa yleisön.
| i. Silverbrand Pentaflake holst-ori, 168 cm, musta KTK-I |
ii. Pendragon PB holst-ori, 168 cm, ruunikko KRJ-II |
iii. Maedhros holst-ori, 168 cm, rautias |
| iie. Nightingale holst-tamma, 166 cm, musta |
||
| ie. Silverbrand Calcabrina holst-tamma, 168 cm, musta |
iei. Double Thrill holst-ori, 167 cm, tummanruunikko |
|
| iee. Corleona, 169 cm, ruunikonkimo | ||
| e. Hukan Niobe fwb-tamma, 158 cm, tummanruunikko KRJ-III |
ei. Papaya Pancake DFC fwb-ori, 166 cm, rautias |
eii. Minions Goes Bananas fwb-ori, 163 cm, musta |
| eie. No More Parties in LA fwb-tamma, 169 cm, punaruunikko |
||
| ee. T.H. Nicita hann-tamma, 166 cm, musta |
eei. Danetto Disliker hann-ori, 165 cm, ruunikko |
|
| eee. Carmen hann-tamma, 167 cm, musta |
Hiutale kilpailee porrastetuissa kilpailuissa!
Tarkemmat kilpailutiedot näet VRL-profiilista
Kai oli taas vähintään vartin myöhässä, kuten tavallista. Hän saapui maneesiin laukku olan yli roikkuen ja papereita heilutellen. Tyypillinen Kai...
“No niin, aloitetaanpa tämä meidän treenisarja sillä, että katsotaan, mitä siellä perusasioiden pohjalla on. Hiutale näyttää varsin iloiselta tapaukselta!” Kai naurahti katsellessaan oria, joka tuntui lähes hymyilevän suitsien alta. Sellainen kaveri Hiutale kyllä oli. Kaikkien suosikki, joka hurmasi olemuksellaan näköjään valmentajatkin.
Valmennuksessa tänään tehtävänä oli siirtymisten hiominen. Kai paasasi hyvän tovin siitä, miten siirtymisten täytyy olla yhtä aikaa teräviä ja pehmeitä, tasapainoisia ja hyvin valmisteltuja. Hiutale näytti kuuntelevan saarnaa yhtä tarkkaavaisesti kuin ratsastajansakin - lähinnä siis puolella korvalla ja mieli kevätauringossa kirmaten. Mutta kun päästiin varsinaisesti asiaan eli itse siirtymisiin, ori oli kyllä heti innokkaasti töissä.
Aluksi Hiutaleen ravi-käynti -siirtymiset olivat hivenen hätäisiä. Orilla oli niin kiire tarjota siirtymisiä, että se ei malttanut kuunnella ratsastajan apuja kunnolla. Kai muistutti, että turha kiirehtiminen oli vain merkki siitä, ettei Hiutale täysin keskittynyt tehtävään.
“Tämä ori on kyllä hauska tapaus. Tulee mieleen vähän sellainen bordercollie. Että intoa on enemmän kuin malttia ja heti pitäisi päästä tekemään kauheasti. Mutta sehän on positiivinen ongelma ” Kai naurahti hyväntuulisesti.
Valmennuksen päätteeksi Hiutaleelle oli onneksi alkanut löytyä lisää malttia ja siirtymiset alkoivat sujua pehmeämmin. “Hyvä, hyvä! Tästä jatketaan ensi kerralla", Kai ilmoitti tyytyväisenä.
Tämän päivän valmennus alkoi lupaavissa merkeissä ja Hiutale oli hyväntuulinen kuten aina. Kaikin oli vain vaatimattomat kymmenen minuuttia myöhässä, joka oli kyllä hänen mittapuullaan ennätys. Kai tervehti ratsukkoa heilauttamalla kättään ja ryhtyi oitis selostamaan päivän suunnitelmaa.
“Viimeksi keskityttiin siirtymisiin, nyt mennään askeleen pidemmälle. Kokoaminen! Se on se taikasana, joka saa tämänkin veijarin näyttämään elegantilta kouluratsulta eikä vain suloiselta huithapelilta. Kokoaminen on kouluratsastuksessa tärkeä - jos ei tärkein - työkalu ja...” Kain tyypillinen luento alkoi.
Alkuverryttelyssä Kai kehotti ratsastajaa hakemaan Hiutaleelta rentoutta ja tasaista tuntumaa. Tärkeää oli muistella edellisessä valmennuksessa löytynyttä malttia, mutta silti säilyttää Hiutaleen energinen tapa liikkua. Ei hevosesta kuitenkaan liian flegmaattista haluttu tehdä.
Liika vaisuus ei kyllä todellakaan ollut ongelmana, sillä Hiutale oli tänään erityisen innokas. Se reagoi apuihin vähän liiankin tehokkaasti, ja Kain ohjeet kaikuivat maneesin seinistä: “Muista rentous! Kokoaminen ei tarkoita, että hevonen jännittyy ja pingottaa kuin vieteri.”
Kun siirryttiin koottuun raviin, Hiutale väläytteli hetkittäin oikein mallikkaita pätkiä, mutta Kai huomautti, että ori hämmentyi, kun apuja tuli liikaa kerralla. Se yritti vastata kaikkeen, vähän sinne päin mutta koko ajan hyvällä tuulella.
“Se yrittää vähän liikaakin, joka on oikeastaan hyvä ongelma. Mutta malttia, malttia! Vähän vähemmän hätäilyä ja enemmän keskittymistä. Ei mitään kikkakolmosia vaan sulavaa yhteistyötä.”
Valmennus päättyi Hiutaleen esittäessä muutamia suorastaan hienoja ravipätkiä, joiden aikana Kai nyökkäili hyväksyvästi. “Edistystä tapahtuu! Ensi kerralla katsotaan, mitä tästä rakennetaan eteenpäin.”
Kolmas Kain valmennus alkoi tuttuun tapaan ja vartin myöhässä.
“Tänään keskitytään suoruuteen ja tasapainoon. Hiutale on hyväntuulinen kaveri, mutta sen kesskittymiskyvyssä on kyllä petrattavaa. Nyt koetetaan keksiä keinoja, joilla orista saataisiin varma suorittaja.”
Kai antoi ohjeita väistöjen ja suoruuden parantamiseen. Hiutale reagoi apuihin innokkaasti, mutta tänään orilla tuntui olevan mielessään jonkinlainen leikkipäivä. Väistöjen sijaan se tarjosi välillä pientä tanssiliikettä tai liioiteltuja askelia, jotka saivat ratsastajan huvittuneeksi. Siis ihan kaikkea muuta kuin varmaa suoritusta. Kai ei kuitenkaan vähästä lannistunut.
“Joo, hyvä yritys. Mutta kun väistetään, väistetään, eikä aloiteta omaa show’ta. Vaikka kyllä, showpotkuista tulisi varmasti täydet pisteet yleisöltä,” Kai nauroi Hiutaleen kevätjuhlaliikkeille ja selitti sitten juurta jaksaen, kuinka väistön mekaniikka oikein tarkalleen toimikaan.
Pikkuhiljaa, huumorin kautta, tehtävät alkoivat sujua paremmin. Kun Hiutale malttoi keskittyä kunnolla, sen tasapaino ja suoruus paranivat selvästi. Kai oli lopulta tyytyväinen ja sitä mieltä, että nyt oli kasassa ne työkalut, joilla jokaisesta hevosesta saa irti sen oman parhaansa.
© Otterley 2017
Tausta © Anders Peter Amsnæs
(CC BY 2.0)
Otsikon kuva © Ellen Sinding
(CC BY-NC-SA 2.0)
