Hukkapuro

13.03.2025 - Hans Dietrichin kouluvalmennus

Hans oli jo valmiiksi happamana, kun saavuin kentälle. No ei mikään yllätys... Hän seisoi keskellä kenttää kädet selän takana, suu tiukkana viivana ja ilmeellä, joka sanoi, että kymmenen virhettä on tehty jo ennen kuin kukaan ehti edes tervehtiä. Ilma oli kolea, ja Rex tuntui tietävän, että nyt ei kannata leikkiä nokkelampaa kuin valmentaja. Minä yritin olla hengittämättä liian kuuluvasti.

Aloitimme käynnissä. Ei mitään puolitehoista höntsäilyä, vaan sellaista käyntiä, jossa jokainen askel on tarkoituksenmukainen. Hans mulkaisi minut kerran ja sanoi:

"Jos istuntasi olisi totuus, niin olisit tällä hetkellä valhe."

Taattua Hansia...

Rex käveli ryhdikkäänä ja tarkkaavaisena, mutta ehdin aavistaa, että pinnan alla poreili ja orilla olisi mielessä jotain muuta kuin, mitä siltä siillä hetkellä vaadin. Tunsin pienen sivuliikkeen ja yritin reagoida siihen korjaavasti. Samalla tiessin, että jos reagoisin väärin, seuraava askel olisi vielä kauempana uralta.

Sekään ei jäänyt valmentajan haukkamaisen katseen ulottumattmiin. Hans murahti:

"Älä tee siitä vaikeaa. Sinä ratsastat kuin ajattelisit, etkä ajattele kuin ratsastaisit."

Ravista tuli päivän valmennuksen ydin. Teimme siirtymisiä, temponvaihteluita, ja jokaisessa Hans huusi, että ajoitus oli väärä. "Liian myöhässä. Liian aikaisin. Ja koko ajan liian paljon."

Jos jätti Hansin kommentit huomiotta ja keskittyi tunteeseen, minusta Rex tuntui koko ajan paremmalta ja paremmalta. Se liikkui pyöreämpänä ja polki erittäin hyvin takajaloillaan. Tottakai aina piti pyytää enemmän ja enemmän ja enemmän ainakin Hansin mukaan, muttaa ehdin sentään hetken nauttia ttunteestaa. Jossain vaiheessa sain napattua siirtymisen, jossa kaikki loksahti kohdilleen. Hiljaisuus. Sitten Hans nyökkäsi. Ainakin tulkitsin epämääräisen pään nykäisyn nyökkäykseksi. En ole varma. Mutta Hans Dietrichin hyväksyntä on niin harvinainen laji, että se pitää aina kirjata ylös.

Laukassa tehtiin vaihtoja, joissa Hans halusi nähdä “aktiivista tyhjyyttä”. Kuulosti absurdilta, mutta ilmeisesti Rex ymmärsi tehtävänannon. Minä seurasin mukana.

Lopuksi Hans käveli luoksemme kädet taskuissa ja tokaisi saksaksi:

"Du tanzt nicht, Weston. Du zählst." (Sinä et tanssi, Weston. Sinä lasket.)

Ei aavistustakaan mitä se tarkoitti, mutta päätin ottaa sen kehuna.

28.03.2025 - Hans Dietrichin kouluvalmennus

Tänään Hansilla oli mukanaan sateenvarjo. En tiedä oliko se varautumista vai keino korostaa turhautuneita eleitä entistä teatraalisemmin. Valmennuksen edetessä jälkimmäinen tuntui todennäköisemmältä.

Tunti alkoi heti napakasti. Hans käski ratsastaa suoraa linjaa, joka ei saanut olla uran varassa. Minun piti “luoda linja, ei seurata sitä.” Kuulostaa viisaalta, eikö? Ongelma oli vain siinä, että Rexillä oli tänään sellainen päivä, jolloin kaikki linjat olivat hänen mielestään lievästi epämiellyttäviä. Ori ei väistänyt, ei kompuroinut, ei tehnyt mitään varsinaista virhettä, mutta kuitenkin jokin oli jatkuvasti vinossa. Hans huusi, että istun epäsuorassa. Rex kuunteli minua tarkemmin, mutta teki silti juuri kuten halusi. Se on varsin hienovarainen kettuilun muoto.

Päivän teemana oli tänään taivutus. Mutta, jotta voi taivuttaa, täytyy ensin olla suora. Lopulta kuiteknin teimme avoja ja sulkuja pitkällä sivulla, yhdistäen ne suoraan linjaan diagonaalilla. Rex teki. Minä hengitin. Hans heilutti sateenvarjoa. Jossain vaiheessa sain kasaan sarjan, jossa kaikki oli kohdallaa. Linja, tahti, tasaisuus. Hans naputteli sateenvarjolla saappaankärkeään, eikä näyttänyt huomanneen. Teki mieli huutaa itse: “NÄITKÖ TUON?”

Hans kuitenkin sanoi vain: “Uudestaan.”

Laukassa teimme vastalaukkaympyröitä, joissa piti säilyttää rytmi kuin metronomissa. Hans käytti sanaa “steriili” kuvailemaan hakemaansa suoritusta. En voi sanoa, että kaikki olisi mennyt ihan putkeen, mutta ainakin Rex yritti parhaansa. Valmennuksen jälkeen Hans totesi, että minulla on “onneksi hevonen, joka ei usko kaikkea mitä teet.”