Hukkapuro
virtuaalitalli / a SIM-game stable
virtuaalitalli / a SIM-game stable
oldenburg, ori
rautias, 164 cm
s. 10.06.2015
Kasvattaja Naxu
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757
KRJ-I
virtuaalihevonen / a sim-game horse
Kuvat © Copyright by Fee-Fotografie,
Art on ori, jonka sydän on suurempi kuin rohkeutensa. Se saattaa hieman epäillä uusia tilanteita tai äkillisiä muutoksia, mutta oikeanlaisen tuen avulla ori pystyy ylittämään itsensä. Artin kanssa työskentely vaatii lempeää johdonmukaisuutta ja runsaasti kannustusta. Kun ori tuntee olonsa varmaksi, se paljastaa piilevän huumorintajunsa ja innokkaan luonteensa. Toisten hevosten seurassa Art on sopeutuvainen, mutta välttää mielellään konfliktitilanteita ja pysyttelee mieluummin syrjässä. Se ei ole lauman itsevarma johtaja, vaan pikemminkin sellainen hiljainen tarkkailija, joka kaipaa turvallisia rutiineja ja luotettavia kumppaneita ympärilleen. Vaikka Art voi joskus vaikuttaa hieman pelokkaalta, sen miellyttämisenhalu ja sitkeys tekevät siitä erinomaisen ratsun, kun yhteinen sävel löytyy.
Hoidettaessa Art on kiltti, mutta sen herkkyys näkyy esimerkiksi siitä, että se voi säpsähtää odottamattomia liikkeitä tai ääniä. Orin kanssa on tärkeää toimia rauhallisesti ja ennakoiden, jolloin se rentoutuu ja nauttii hoitotuokioista. Art rakastaa erityisesti rapsuttamista sään takaa. Kaviot se nostaa kohteliaasti ja kengittäjänkin kanssa se tekee yhteistyötä, vaikka suhtautuukin koko operaatioon hieman epäillen. Artin kanssa kannattaa muistaa palkita se kehuilla ja herkuilla, sillä ori arvostaa pientä ylimääräistä rohkaisua.
Ratsastaessa Art on kuin toinen hevonen. Sen arkinen ujous jää taakse, kun ori pääsee töihin. Art rakastaa työskentelyä ja tuntuu suorastaan kukoistavan, kun se saa selkeät tehtävät ja johdonmukaiset avut. Sen liikkeet ovat pehmeät ja helposti istuttavat, ja ori vastaa hyvin pieniinkin apuihin. Artin kanssa ratsastus on ennen kaikkea yhteistyötä, jossa ratsastajan tulee tarjota sille tukea ja varmuutta. Maastossa Art voi olla hieman epävarma, mutta rauhallinen seuralainen auttaa sitä rentoutumaan ja nauttimaan myös luonnossa liikkumisesta.
Kilpailupaikoilla Art tarvitsee aikaa ja rauhaa tutustua uuteen ympäristöön. Se saattaa aluksi jäädä ihmettelemään hälinää, mutta tutun ihmisen tuki auttaa sitä keskittymään suoritukseen. Radalla Art on kuitenkin elementissään: se tekee kaiken parhaansa mukaan ja nauttii saadessaan esittää mielellään tuttua ja hyvin harjoiteltua ohjelmaa. Art ei välttämättä ole kisojen huomion keskipiste, mutta sen tasainen ja rehellinen suorittaminen tekee vaikutuksen pidemmän päälle.
| i. Armeny evm old-ori, 170 cm, musta |
ii. Arkston evm old-ori |
| ie. Fernine Noir evm old-tamma |
|
| e. Carmenie evm old-tamma, 164 cm, ruunikko |
ei. Geysevr evm old-ori |
| ee. Caranie evm old-tamma |
Armeny (170cm, musta, old) kilpaili Grand Prix -tasolla kouluratsastuksessa Saksassa ja Ranskassa. Armeny sai erityisesti kiitosta sulavista ja voimakkaista liikkeistään, ja sen laukkaohjelmat keräsivät usein huippupisteitä. Ori oli luonteeltaan energinen ja älykäs, mikä teki siitä erinomaisen kilpahevosen kokeneelle ratsastajalle, mutta vaativan aloittelijalle. Armeny oli rakenteeltaan tasapainoinen, ja sen pitkä, hyvin liittyvä ylälinja antoi sille erinomaiset edellytykset kokoaviin liikkeisiin. Jalostuskäytössä ori jätti yli 30 varsaa, joille se periytti erityisesti vahvaa takaosan työskentelyä ja aktiivista asennetta työhön. Armeny lopetettiin 21-vuotiaana kroonistuneen jalkavaivan vuoksi.
Isänisä Arkston (168 cm, tummanruunikko, old) oli kansainvälisesti menestynyt Grand Prix -tason oldenburg-ori, joka tunnettiin voimakkaasta ravistaan ja erinomaisesta piaffestaan. Arkston oli tasainen suorittaja ja esiintyi edukseen monissa mestaruuskilpailuissa. Luonteeltaan ori oli määrätietoinen ja hieman itsepäinen, mikä vaati kokeneen ja määrätietoisen ratsastajan. Arkston siirtyi kilpailu-uransa jälkeen siitoskäyttöön ja jätti 20 jälkeläistä, joista monet ovat perineet sen kokoamiskykyä ja vahvaa laukkaa. Ori vietti eläkepäivänsä Saksassa kasvattajansa tilalla ja lopetettiin 24-vuotiaana vanhuuden tuomien ongelmien vuoksi.
Isänemä Fernine Noir (166 cm, musta, old) oli elegantti oldenburg-tamma, joka kilpaili Intermediaire I -tasolla ennen siirtymistään siitokseen 12-vuotiaana lievän jännevamman vuoksi. Fernine tunnettiin kevyestä rakenteestaan ja erityisen taidokkaista pirueteistaan ja sulkutaivutuksistaan. Tamma oli luonteeltaan miellyttävä ja ahkera, ja se toimi hyvin nuorempienkin ratsastajien kanssa. Siitoksessa Fernine jätti neljä varsaa, jotka ovat perineet sen ketteryyden ja elegantin liikkeen. Fernine vietti eläkepäiviään perheensä tilalla ja menehtyi 26-vuotiaana luonnollisesti vanhuuteen.
Emä Carmenie (164 cm, ruunikko, old) teki menestyksekkään uran kansallisella tasolla kouluratsastuksessa, erityisesti Saksassa. Carmenie tunnettiin voimakkaasta, ylämäkeen suuntautuvasta ravistaan ja erinomaisesta työmotivaatiostaan. Luonteeltaan tamma oli herkkä ja vaati johdonmukaisen ja taitavan ratsastajan, mutta oikeissa käsissä se loisti. Carmenie varsoi kuusi kertaa, ja sen jälkeläiset ovat perineet kaunista liikettä ja tasapainoista rakennetta. Tamma vietti pitkän ja terveen elämän ja kuoli 25-vuotiaana luonnollisesti vanhuuden tuomiin vaivoihin.
Emänisä Geysevr (172 cm, punaruunikko, old) oli voimakas ja ryhdikäs oldenburg-ori, joka kilpaili Grand Prix -tasolla useissa Euroopan maissa. Geysevr teki vaikutuksen liikkeidensä voimalla ja tasaisella suoritusvarmuudellaan, ja se oli tunnettu myös keskittyneestä ja rauhallisesta luonteestaan. Ori oli jalostuskäytössä erittäin kysytty ja jätti useita kansainvälisesti menestyneitä jälkeläisiä, jotka ovat perineet sen vahvan rakenteen ja hyvän kokoamiskyvyn. Ori lopetettiin 23-vuotiaana kroonisten nivelongelmien vuoksi.
Emänemä Caranie (163 cm, mustanruunikko, old) kilpaili nuorten hevosten luokissa ennen siirtymistään täysipäiväisesti siitokseen. Caranie oli rakenteeltaan kevyt ja liikkeiltään lennokas, ja sen iloinen ja yhteistyöhaluinen luonne teki siitä pidetyn ratsun. Tamma jätti kolme jälkeläistä, joista parhaiten menestyi kouluratsastuksessa. Caranie vietti eläkepäivänsä Saksassa perheensä kotitilalla ja menehtyi 22-vuotiaana vanhuuden mukanaan tuomiin sairauksiin.
Art kilpailee porrastetuissa kilpailuissa!
Tarkemmat kilpailutiedot näet VRL-profiilista
Hans Dietrich oli tottunut valmentamaan hevosia, jotka olivat täynnä tulta ja tappuraa. Art oli jotain aivan muuta. Ori vaikutti varovaiselta ja vähän siltä, kuin se odottaisi, että seuraava nurkan takaa ilmestyvä haaste olisi vähintään maailmanloppu.
“Tuo hevonen tarvitsee rohkaisua, mutta se ei tarkoita, että voitte lipsua työn laadusta. Se vain tekee asian teille vaikeammaksi,” Hans julisti, kulmat kurtussa. Mielessään Hans ajatteli, ettei arka hevonen voisi olla täydellinen kouluratsu ja hänestä tuntui, että ratsukko tuhlasi hänen aikaansa.
Aluksi Hans käski Anastasian työstää Artia hyvin rauhallisesti. Pelkkiä käynti-ravi -siirtymisiä, ei mitään liian monimutkaista. “Se täytyy saada uskomaan itseensä. Jos se pelkää, se ei voi koskaan kehittyä. Das ist klar?”
Anastasia nyökkäsi vakavana. Hän arvosti sitä, että kovasta ulkokuorestaan ja maineestaan huolimatta Hans ei halunnut pelotella Artia, vaan opettaa sitä luottamaan itseensä. Anastasia oli pelännyt pahempaa. Aluksi Art liikkui jännittyneenä, mutta hellien ja selkeiden apujen myötä ori alkoi rentoutua.
“Parempi, mutta ei vieläkään tarpeeksi hyvä. Teidän täytyy antaa sille varmuutta, mutta myös vaatia sitä. Siltä ei voi odottaa täydellisyyttä ilman oikeanlaista ohjausta,” Hans jatkoi tiukkana.
Kun valmennus eteni, Art alkoi esittää yhä varmemmin liikkeitä, joita siltä pyydettiin. Hansin hyväksyvä nyökkäys oli lähes huomaamaton, mutta se oli olemassa.
“Edistystä, mutta liian hidasta. Jatkakaa harjoittelua. Tämä hevonen voi vielä tulla hyväksi, jos opitte antamaan sille oikeat työkalut.”
Toisena päivänä Hans oli jälleen kentän keskellä, kädet puuskassa ja ilme yhä yhtä ankara. Art liikkui kuitenkin jo rennommin, vaikka yritti edelleen vilkuilla ympärilleen hermostuneena.
“Tänään teidän täytyy opettaa se luottamaan teihin täysin. Jos se ei luota teihin, se ei myöskään kuuntele. Kein Vertrauen, kein Erfolg!” Hans pauhasi tehostaen opetustaan sotilaallisen saksankielisellä lausahdukselle ja käski Anastasian aloittaa Artin kanssa avotaivutuksilla ja siirtymisillä.
Aluksi Art oli taas jäykkä ja epäröivä. Hans näytti tyytymättömältä ja hänen terävät huomautuksensa osuivat herkästi myös Anastasiaan. “Te ette ohjaa sitä kunnolla! Jos se ei kuuntele teitä, vika on teissä, ei hevosessa. Ottakaa se uudestaan ja tällä kertaa vaaditte siltä enemmän.”
Anastasia hengitti syvään ja yritti parhaansa mukaan säilyttää rentouden omassa olemuksessaan. Hansin tiukat ohjeet eivät helpottaneet tilannetta, mutta nainen teki työtä sisukkaasti. Hans ei juuri jättänyt tilaa virheille ja jokainen vinous tai väärin ajoitettu apu sai häneltä tylyn kommentin.
Lopulta Art alkoi rentoutua ja kuunnella, ja tehtävät sujuivat yhä paremmin. Se liikkui pehmeästi ja reagoi avuille juuri niin kuin piti. Hans ei antanut kehujen tulla helposti, mutta hänen hyväksyvä nyökkäyksensä kertoi paljon.
“Ei täydellistä, mutta parempaa. Tästä teidän pitää jatkaa. Tämä hevonen osaa kyllä, kun sitä ohjataan oikein,” Hans tuhahti. “Mutta muista, ettet saa koskaan antaa periksi. Työ on vasta alussa.”
Kolmas päivä oli Artin kohdalla ratkaiseva. Hans seisoi taas kentän keskellä, tiukkana kuin viulunkieli. Anastasia huomasi olevansa hermostunut ja puolustuskannalla jo valmiiksi, mikä ei varmasti auttanut Artin tilannetta. Toisaalta tänään Art tuntui olevan hieman rauhallisempi. Ehkä se oli tottunut ärisevään saksalaiseen paremmin kuin hän itse, Anastasia ajatteli taluttaessaan oria kentälle. Se saattaisi olla edistystä.
Anastasia aloitti jälleen huolellisilla alkulämmittelyillä. Hän ei halunnut antaa Hansille mahdollisuutta kommentoida miään. Artkin vaikutti naisen iloksi jo rennommalta, ja kun he siirtyivät kokoamisharjoituksiin, ori tuntui todella kuuntelevan apuja. Hansin ohjeet olivat edelleen teräviä ja vaativia, mutta Anastasia huomasi että oli ehkä sittenkin oppinut suodattamaan niistä terävimmän kärjen. Tai ehkä Hans oli sunnuntaisin mukavampi.
“Teidän täytyy vaatia, mutta ette saa pelotella. Tämä hevonen ei kestä pelkoa. Mutta se voi kestää painetta, jos osaatte hallita sen oikein,” Hans jyrisi samalla, kun seurasi ratsukon työskentelyä.
Lopulta Artin liikkeet alkoivat näyttää hallituilta ja jopa itsevarmoilta. Hans nyökkäsi hyväksyvästi, vaikka ei tietenkään ilmaissut tyytyväisyyttään ääneen.
“Teidän täytyy jatkaa tätä linjaa. Teillä on vielä paljon tekemistä, mutta olette sentään päässeet alkuun. Tämä hevonen voi oppia, jos se saa oikeanlaista ohjausta. Muistakaa, ettei mikään virhe ole liian pieni korjattavaksi”, Hans päätti tiukasti, mutta hänen katseessaan oli nyt myös hyväksynnän häivähdys. Anastasiakin oli tyytyväinen, vaikka mielessään hän kuitenkin huomasi olevansa hieman eri mieltä Hansin kanssa.
© Otterley 2017
Tausta © Anders Peter Amsnæs
(CC BY 2.0)
Otsikon kuva © Ellen Sinding
(CC BY-NC-SA 2.0)
