virtuaalitalli / a SIM-game stable
suomalainen puoliverinen, ori
tummanruunikko, 164 cm
s. 05.03.2015
Kasvattaja
Hukkapuro
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757
KRJ-I
virtuaalihevonen / a sim-game horse
Kuvat © BK-Horses,
Ramia katsellessani tunnen aina suurta ylpeyttä sillä sekä orin isä että emä ovat Hukkapuron omia kasvatteja ja niitä ensimmäisiä, jotka tallin hevoskatraasta ovat ansainneet KRJ-I palkinnon. Niinpä Ramin kohdalla onkin ollut suuret odotukset jo siitä päivästä lähtien, kun tallin toimistossa eräänä myöhäisenä iltana päätin, että tällainen varsa pistetään alulle. Luonteiden puolesta yhdistelmä ei ehkä ollut mikään maailman optimaalisin, sillä hidas ja rauhallinen yhdistettynä vielä hitaampaan ja rauhallisempaan saattaisi johtaa lopputulokseen, joka olisi yhtä vauhdikas kuin täi tervassa. Onneksi kuitenkaan näin ei käynyt, sillä lopulta Ramista tuli hieman vauhdikkaampi ja voimakastahtoisempi päivitys isästään.
Rami on varsin järkevä ja helposti käsiteltävä ori, joka ei turhasta ota kierroksia. Ori ei kuitenkaan ole mikään silmät ummessa torkkuja, vaan se tarkkailee uteliaasti ympäristöään ja tallin touhuja. Varsin sosiaalinen Rami nostaa varmasti metelin, jos se jää yksin tai menettää näköyhteyden ympäristön tapahtumiin. Niinpä orin lastaaminen onkin aina ohjelmanumero itsessään, varsinkin jos ei kuljetuskopissa odota valmiiksi jo toinen hevonen. Perushoitotoimenpiteet eivät Ramin kanssa tuota ongelmia, mutta taluttaessa kannattaa olla tarkkana, sillä välillä ori saattaa yllättäen yrittää poistua parempaan seuraan, jos lähistöllä on muita hevosia.
Ratsuna Rami on innokas menijä, jolla ei aina riitä kärsivällisyys yksityiskohtien hiomiseen, varsinkin jos asiat ovat orille vaikeita. Niinpä ratsastaja saakin olla herkkänä sen suhteen, milloin Ramin pinna meinaa kiristyä. Tällöin on parasta nollata tilannetta tekemällä hetken jotain tehtävää, joka on Ramille mieluisa ja palata sitten taas haastavampiin asioihin. Ramin kanssa tärkeää on myös huolehtia mielen virkistämisestä ja parhaiten ori toimii, kun se saa tehdä monipuolisesti erilaisia asioita, eikä sen viikko-ohjelma rajoitu ainoastaan koululiikkeiden vääntämiseen. Niinpä Ramin kanssa hypätään ja maastoillaan säännöllisesti ja se onkin mukavaa, sillä Ramilla on kohtuullisen hyvä hyppytekniikka ja maastoillessa ori on hyvin varmaa seuraa niin yksin kuin porukassakin.
i. Wolf's Sarcastrophe fwb-ori, 167 cm, ruunikko KRJ-I |
ii. Kingston Scorpius fwb-ori, 167 cm, tummanruunikko KTK-II |
iii. Reneissance AIR fwb-ori, 172 cm, musta |
iiii. Star Theme's Baroque trak-ori, 166 cm, musta |
iiie. Tiamant's D'Amour fwb-tamma, 162 cm, rautias |
|||
iie. Kingston Lily fwb-tamma, 167 cm, ruunikko |
iiei. Love Supreme AIR hann-ori, 165 cm |
||
iiee. Kingston Cleo kadonnut | |||
ie. Hopeatuulen Diamond fwb-tamma, 172 cm, ruunikko KRJ-II, YLA1 |
iei. Diamond's Aren't Forever Vegas fwb-ori, 174 cm, musta KTK-II |
ieii. Silver's Let The Master Go trak-ori, 163 cm, ruunikko |
|
ieie. Star Sky's The Greatest Thing fwb-tamma, 164 cm, ruunikko |
|||
iee. Suprant Electra fwb-tamma, 168 cm, tummanruunikko |
ieei. Art Mudd Oak hann-ori, 168 cm, musta |
||
ieee. Silverbrand Rosarita holst-tamma, 167 cm, ruunikko KTK-II |
|||
e. Wolf's Brightside fwb-tamma, 164 cm, ruunikko KRJ-I |
ei. Eucarya Hecaterus fwb-ori, 163 cm, voikko |
eii. Suprant Xiró fwb-ori, 167 cm, punarautias Ch, KTK-I, KRJ-I |
eiii. Suprant Pacey fwb-ori, 167 cm, voikko |
eiie. Suprant Medusa fwb-tamma, 170 cm, punarautias KTK-II, KRJ-I, KERJ-I |
|||
eie. Amorous Amanda Vegas fwb-tamma, 160 cm, voikko |
eiei. Raindance LAC fwb-ori, 158 cm, kimo |
||
eiee. Beloved Bethany Solo fwb-tamma, 162 cm, ruunikko |
|||
ee. Blackette DON hann-tamma, 167 cm, musta KRJ-I |
eei. Blackwood Amor hann-ori, 166 cm, musta |
eeii. Suprant Black Scorpions hann-ori, 167 cm, musta KRJ-II |
|
eeie. Revania PB hann-tamma, 164 cm, ruunikko |
|||
eee. Sweet Leaf DON hann-tamma, 166 cm, rautias KRJ-I |
eeei. Charleston O'Polo hann-ori, 166 cm, ruunikko VIR MVA Ch, KRJ-I, KRL-I, HANN2 |
||
eeee. Crimson Leaves PB hann-tamma, 169 cm, rautias KRJ-I, HANN2 |
Rami kilpailee tavallisissa kilpailuissa!
Sijoituksia yhteensä 47
Mieleni hälytyskellot pärähtivät soimaan, kun ilkikurinen nuorista hevosista vastaava ratsuttaja Joel ilmestyi virnistellen toimistoni ovelle. ”Matt valitti, että oot ollut kireä akka viimeaikoina. Mulla on siihen ratkaisu”, miekkonen ilmoitti varsin suoraan. Valitettavasti Joel tiesi itsekin olevansa vertaansa vailla työssään, joten miekkosen ei tarvinnut pelätä työpaikkansa puolesta ja niimpä miehen viimeinenkin itsesensuuri ja vieraskoreus oli kadonnut. Toki asiaa auttoi myös se, että ratsuttaja oli hankkiutunut selvästi hyviin väleihin pomon miehen kanssa ja Matt varmasti pelastaisi Joelin nahan, jos menettäisin hermoni miehen suunsoitosta. Niinpä huokaisten tyydyin vain tiedustelemaan, mitä Joelilla oli mielessä.
Joelin varsinaiset sanakäänteet mustista oreista ja kovasta kyydistä olisivat saaneet kenet tahansa punastumaan, mutta totuus ei itseasiassa ollut kovin kaukana. Tallissa nimittäin odotti satuloituna yksi musta ja yksi tummanruunikko ori, jotka nekin tiukan treenikauden keskellä kuulemma kaipasivat hieman tuulettumista. Joel kipusi itse mustan Ropon selkään, koska oli omin sanoin vähintäänkin yhtä cool kuin kylmähermoinen ori. Itse sen sijaan otin ilomielin vastaan ratsukseni rauhallisen ja luotettavan Ramin, joka kieltämättä nopeasti vilkaistuna näytti mustalta. Maastoretki oli tullutkin aivan väärään aikaan ja olin edelleen hieman pöllämystynyt siitä, että istuin paperipinon sijasta hevosenselässä kauniissa kevät ilassa, mutta päätin ottaa retkestä kaiken irti ja unohtaa mielessä pyörivät asiat hetkeksi.
Joelin johdolla maastoilu Hukkavaaran maisemissa olikin rentouttavaa, sillä mies tunsi maastot kuin omat taskunsa ja sain kaikessa rauhassa heittää aivoni narikkaan ja antaa Ramin seurata Ropoa pitkin mutkittelevia metsäpolkuja ja kimmeltävän Harmaalammen metsäistä rantaa. Maastoretken kruunasi vielä kunnon peltolaukkakilpailu (tietenkin kotiin päin), jonka jälkeen viimeinenkin stressinmurunen oli karistunut hartioilta. Yhtäkkiä vapaa viikonloppu alkoi tuntua houkuttelevalta, joten tallin pihassa ilmoitin Joelille, että mies olisi vastuussa tämän viikonlopun. Miekkosen suunnitelma oli selvästi toiminut vähän liiankin hyvin ja iskenyt Joelia omaan nilkkaan.
Harjoittelujakso suurella, tunnetulla kilpa- ja siitostallilla oli tuntunut vielä viikonloppuna hyvältä ajatukselta. Vaikka opiston tallissa oli nelisenkymmentä hevosta ja työtahti sopiva, olin Hukkapurossa hitain siivoamaan karsinoita (vaikka olin luokkani nopein ja tarkin!), hitain loimittamaan ja tarhannut jo kolme hevosta vääriin tarhoihin. Ja oli vasta aamupäivä! Ruokatunnin läpi olin tuijottanut hiljaisena pakasterasiaani, tekeytyen mahdollisimman pieneksi ja huomaamattomaksi. Ruokatunnin päätteeksi ehdotti ruotsalainen Andreas (tai Anders, en ollut vielä sisäistänyt työntekijöiden nimiä – tai titteleitä) että voisin lähteä kävelymaastoon eräällä tallin hevosista. Painoin hevosen nimen tarkasti muistiini, se nyt vielä puuttuisi, että lähtisin ratsastamaan vielä väärällä hevosella.
Löydettyäni viimein oikean karsinan suuresta tallirakennuksesta, tarkistin vielä karsinan kyltistä hevosen nimen. Karsinassa seisova tummanruunikko vaikutti uteliaalta ja varsin lunkilta kaverilta. Ihan viimeisenä varmistuksena Googlasin oriin rekisteritiedot – väri ja merkit mätsäsivät. Virhemarginaalin ollessa minimaalinen, uskaltauduin viimein hevosen karsinaan asti aloittaakseni sen harjaamiseen. Rami tervehti minua uteliaasti tuijottaen karsinansa nurkasta, sieltä se oli katsellut karsinansa ikkunasta tallipihan tapahtumia aina kimakasti hirnuen jonkun hevosen kadotessa sen näköpiiristä. Talutin tummanruunikon käytävälle jossa aloitin sen harjaamisen. Rami tuijotti topakasti käytävälle, jälleen kimakasti kiljuen, kun toinen ori talutettiin ulos tallista. Siirryin mieluusti kauemmas Ramin etuosasta, sillä olin vakuuttunut kuuloni jo vahingoittuneen. Selvitettyäni Ramin häntää hieman, nostin sen takajalkaa vain huomatakseni, ettei sillä ollut toista takakenkää enää.
Se siitä maastoretkestä. Ainakin Hukkapuron porukka välttyi lähettämästä etsintäpartiota perääni eksyttyäni maastossa, ajattelin etsiessäni se takakenkää oriin karsinasta.