Hukkapuro
virtuaalitalli / a SIM-game stable
virtuaalitalli / a SIM-game stable
suomalainen puoliverinen, ori
ruunikko, 169 cm
s. 25.05.2015
Kasvattaja
Hukkapuro
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757
KRJ-I
virtuaalihevonen / a sim-game horse
Kuvat © BK-Horses,
Sneikki on järkevä hevonen, jonka kanssa on pääasiassa helppo työskennellä. Toki siltä myös löytyy orimaiset piirteensä ja varsinkin muiden hevosten lähettyvillä on orin kanssa syytä olla tarkkana. Halutessaan Sneikki nimittäin osaa ääntäkin nopeampi sinkaisemaan suuntaan minne turpa osoittaa. Niinpä orin kanssa varminta onkin taluttaessa käyttää kuolaimia ja pitää hanskat ehdottomasti kädessä!
Sneikki on helppo hoitaa ja varustaa, mutta uusia tuttavuuksia ori saattaa aluksi testata. Niinpä orin kanssa onkin oltava määrätietoinen ja päättäväinen. Uudet tuttavuudet ori ottaa vastaan korvat luimussa mulkoillen, mutta jättää uhittelemisen, jos huomaa ettei sillä ole mitään vaikutusta. Kun Sneikin kanssa tarpeeksi viettää aikaa, pääsee näkemään myös orin nallekarhumaisen ja harjailusta nauttivan puolen, jonka olemassaoloa ori koittaa kovasti salailla. Varustaessa Sneikki on vähän levoton, mutta kunhan senkin hoitaa määrätietoisesti, selviää orin kanssa varmasti kunnialla ratsastuskentälle asti.
Ratsastettaessa Sneikki tekee juuri sen mitä pyydetään, muttei anna mitään ilmaiseksi, joten ratsastajan on orin kanssa tiedettävä tasan tarkkaa, mitä on tekemässä. Sneikki on mestarilasikottelija huomatessaan, ettei ratsastajakaan yritä tosissaan, joten mikään ei orin kanssa onnistu vain puolivillaisesti. Kun Sneikiltä osaa vaatia, on se erittäin taitava ja näyttävä ratsu, joka liikkuu hyvin omalla moottorillaan ja kantaa itsensä upeasti. Kun oria oppii käsittelemään on se itsevarma ja tasainens suorittaja niin kotikentällä kuin kilpailuissakin.
| i. Snakepit Wolf fwb-ori, 167 cm, ruunikko KTK-II, KRJ-I |
ii. Serpentard PB holst-ori, 169 cm, ruunikko KRJ-I, KTK-II |
iii. Slytherin GER holst-ori, 172 cm, musta VIR MVA Ch, KRJ-II, KTK-II, YLA2 |
| iie. Black Widow holst-tamma, 164 cm, ruunikko KRJ-II |
||
| ie. Solar Storm LM fwb-tamma, 164 cm, ruunikko KRJ-I |
iei. Raven Voices fwb-ori, 168 cm, rautias KRJ-I |
|
| iee. Quick Sun Star fwb-tamma, 165 cm, musta KRJ-II |
||
| e. Wyrda Marble Mocha fwb-tamma, 165 cm, ruunikko KRJ-I |
ei. Bazinga Thrill holst-ori, 168 cm, ruunikko KRJ-I |
eii. Baltimore Zoo holst-ori, 165 cm, ruunikko KRJ-III |
| eie. Silhouette holst-tamma, 157 cm, ruunikko KRJ-II |
||
| ee. Wyrda Mocha Picnic fwb-tamma, 163 cm, ruunikko KRJ-I |
eei. Aquired Assets bwp-ori, 162 cm, tummanpunaruunikko KRJ-I, YLA1, KRL-III |
|
| eee. Cadiz Aurora fwb-tamma, 165 cm, musta KRJ-I |
Sneikki kilpailee porrastetuissa kilpailuissa!
Kesäkuun KRJ-cup järjestettiin meillä Hukkapurossa ja Sneikin kanssa pääsimme osallistumaan kotikisoissa Prix St. Georges luokkaan. Ori oli tapansa mukaan intoa täynnä, mutta kotitallin tuttu ympäristö tuntui olevan Sneikin kanssa eduksi, sillä verryttely sujui nuoren orin kanssa tavallista rauhallisemmin ja rennommin. Niinpä minulla olikin kovat odotukset, kun pääsimme Sneikin kanssa radalle. Jo ensimmäisen tervehdyksen jälkeen olin varma, että tänään tekisimme Sneikin kanssa loistavan suorituksen ja tämän itsevarmuuden siivittämänä rata oli helppo ratsastaa. Jopa puolipiruetit, jotka ovat aina olleet meille hankalia, sujuivat poikkeuksellisen hyvin. En siis ollut kovin yllättynyt, kun radan jälkeen saimme tulokset ja selvisi, että teimme tänään ennätysprosentit tällä tasolla. Sijoituimme 85:n ratsukon luokassa kolmanneksi ja siihen sijaan saikin olla varsin tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa kilpailu-uralla eteenpäin!
Maastoilu Sneikin kanssa on yleensä yllättävän mukavaa, sillä ori osaa käyttäytyä hyvin neljän seinän ulkopuolellakin. Niinpä tämän päivän aikataulu sopikin minulle mainiosti, sillä aikataulussa orille oli merkitty maastoilua. Hetken mietittyäni vaihtoehtoja, päätin suunnata Sneikin kanssa läheiselle pellolle tekemään hankitreeniä, kun vihdoin luntakin oli tullut tarpeeksi. Mukaan houkuttelin myös ratsuttajamme Joelin, joka nappasi ratsukseen kaikkien yllätykseksi Billyn, jonka saamiinen polvenkorkuiseen hankeen tulisi olemaan varmasti haaste. Olimme maastoilleet yhdessä aiemminkin ja retket olivat aina olleet täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Niinpä odotin tältäkin reissulta vähintään samaa ja sain mielessäni hylätä haaveet suhteellisen hillitystä ja hallitusta maastoretkestä. ”New year, new me - tänään treenataankin ihan kunnolla”, huikkasi Joel, joka oli aloittanut jokavuotisen treenauskampanjansa uuden vuoden jälkeen, kavutessaan ratsunsa selkään. Suhtauduin tähän huvittuneena, sillä yleensä miehen treenimotivaatio karisi viimeistään vuoden toisella viikolla. Kipusin ripeästi oman ratsuni Sneikin selkään ja juuri kun takapuoleni tömähti satulaan, muistin että olin itsekin tainnut uhota ääneen samanmoisia uudenvuodenlupauksia skumppapulloa heilutellen uudenvuoden juhlissa. Niinpä ei auttanut kuin pitää sanoistaan kiinni.. Kun vihdoin olimme valmiita lähtöön, suuntasimme tallin pihasta kohti peltoa, jonne matkaa oli pari kilometriä. Hevoset kulkivat yllättävän säyseästi peräkanaa Billy taakseen mulkoillen ja häntää huiskien, Sneikki luimien ja yrittäen silloin tällöin kiihdyttää Billyn ohi. Puolessa välissä matkaa ajattelin,, että ei menisi kauaa ennen kuin Sneikiltä menisi totaalisesti hermot. Onneksi olimme pian pellolla ja Sneikki pääsi päästelemään höyryjä polvenkorkuiseen hankeen. Joel sen sijaan sai tahollaan tehokkaan treenin yrittäessään maanitella Billyä pois auratulta tieltä penkan puolelle. Ei tosiaankaan ollut helppo tehtävä, mutta ratsuttajamme osoitti taas taitonsa saamalla lopulta tahtonsa läpi ja diivamaisen mustan orin tarpomaan hankeen kuuliaisesti. Treenailimme pellolla tehokkaan puolituntisen ajan ja suuntasimme sitten kotiinpäin. Vielä ennen kuin käännyimme kotiin Joel ehdotti, että kiertäisimme läheisen lammen kautta, jotta hevoset saisivat kävellä vähän pidempään. Peltotreenin jälkeen molemmat hevoset olivat sopivan väsyneitä ja kulkivat sävyisästi rinnakkain, niin että pystyimme Joelin kanssa helposti rupattelemaan niitä näitä. Kun vihdoin suuntasimme kotiin, tuntui todellakin siltä että vuosi oli alkanut hyvissä merkeissä. Kaiken kaikkiaan maastoretki ratsuttajamme Joelin kanssa oli ollut samalla kertaa tehokas ja hauska.
Tänään Hukkapuroon oli saapunut valmentajaksi Jaana Laitela. Valmentaja olikin meille jo ennestään tuttu sillä hän oli aiemminkin käynyt Hukkapurossa. Sää oli ensimmäinen kunnon pakkaspäivä ikuisuuksiin, joten pidimme valmennuksen maneesissa.. Ratsuni oli tänään Sneikki, joka alkuverryttelyjen aikana vaikutti todella pirteältä, ehkäpä kipakasta säästä johtuen. Lämmittelin oria eri askellajeissa tekemällä paljon taivutteluja ja rauhallisia siirtymiä valmentajan seuratessa menoamme kentänlaidalta. Tämä näytti mietteliäältä, mutta en tiennyt johtuiko se meistä vai jostain muusta. Alkuverryttelyjen jälkeen paneuduimme päivän aiheeseen, joka oli tänään laukkapiruetit. Sneikki oli alkuverryttelyjen jälkeen rauhallisempi ja vastaanottavaisempi, joten tehtävä sujui varsin hyvin. Valmentajamme Jaana Laitela ohjeisti kokoamaan laukkaa vielä enemmän, jotta piruetti pysyisi kasassa paremmin. Vatsalihakseni huusivat jo hoosiannaa, mutta tein kuitenkin työtä käskettyä. Tämän jälkeen tehtävä sujuikin vielä paremmin. Loppua kohden Sneikki alkoi pikkuhiljaa muuttua hieman väsyneeksi. Niinpä teimme vielä lopuksi rennompaa verryttelevää laukkaa kokoamisten jälkeen. Valmentaja oli oikein tyytyväinen vuoden ensimmäisiin treeneihimme ja neuvoi tulevaisuudessa jatkamaan samaan malliin. Loppuverryttelyt teimme rauhallisessa ravissa, jonka jälkeen sain viedä Sneikin takaisin talliin hyvillä mielin.
© Otterley 2017
Tausta © Anders Peter Amsnæs
(CC BY 2.0)
Otsikon kuva © Ellen Sinding
(CC BY-NC-SA 2.0)
