Hukkapuro

21.10.2014 - Villi naistenmies

Petu on kyllä aivan uskomaton energiapommi! Tuntuu, että orin kanssa saa olla juoksemassa pää kolmantena jalkana paikasta toiseen aivan koko ajan. Ellei ori pääsee livahtamaan tarhasta ulos, keksii se takuulla keinon avata karsinansa oven ja tietenkin vapauden koittaessa on tallin kovin naistenmies heti ahdistelemassa tammoja. Tosin rukkasiin Petu on aina saanut tyytyä, kun tallimme ehdoton kuningatar Narsku on näyttänyt herralle taivaan merkit. Ihme ja kumma, ettei tämä pleijeri tunnu oppivan, vaikka hammasta ja kaviota tulisi kuinka.. Tätä menoa meiltä vielä kevään koittaessa löytyy tallista joku hämmentävä shettis-pv risteytys, jos toinen toistaan hurjemmat lukkoviritelmät eivät pikkuhiljaa ala pitämään...

Ei ensimmäinen kuukausi Petun kanssa silti aivan pelkkää riehumistakaan ole ollut. Sopivan ratsastajan puuttuessa olemme alkaneet opetella ohjasajoa tarkoituksena tähdätä valjakkoajokentille ja tästä hommasta Petu tuntuu tykkäävän todella. Ori oppii innolla uutta ja tuntuu unohtavan jopa tammat keskittyessään täysillä kuuntelemaan ohjastajan käskyjä. Kun saataisiin vielä hankittua orille sopivan kokoiset valjaat ja kärryt, niin voitaisiin alkaa harjoitella varsinaisesti ajoa. Valjakkoajokilpailut täältä tullaan!

31.10.2014 - Valjakkoajelua

Petun ura valjakkoajon parissa on lähtenyt käyntiin ihan mukavasti. Ori on noussut juuri seuratasolta aluetasolle noviisiluokissa ja eteenpäin porskutetaan iloisesti, vaikka aivan sijoituksille asti ei ollakaan vielä ylletty. Tärkeintä kuitenkin on, että kokemuskarttuu ja että Petun kanssa on järkevää tekemista, ori kun tuppaa pitkästymään helposti.

Sen lisäksi, että Petu on joutunut vaivaamaan aivokapasiteettiaan valjakkoajoon opettelussa, on ori päässyt vääntämään myös koulukiemuroita. Petulle on vihdoin nimittäin vihdoin löytynyt sopiva ratsastaja, ystäväni Jaanan tytär Lotta. Tyttö käy äitinsä kanssa tallilla pari kertaa viikossa ja sillä aikaa, kun Jaana käy Narskun kanssa maastoilemassa, pidän opetan minä Lotalle ja Petulle kouluratsastusta. Ihan vielä parivaljakkoa ei uskalla jättää keskenään, sillä Petu osaa olla aika arvaamaton, mutta pian Lotta on valmis ratsastelemaan itsenäisestikin orilla.

09.11.2014 - Marrasmaasto Metsälammella

Sain Otterleylta luvan osallistua Petun kanssa maastoretkelle Metsälammen marrasmaastoon. Kinasteltuani vielä hetken äitini ja Otterleyn kanssa, sain tahtoni läpi lähteä reissuun ilman satulaa. Enpähän ainakaan putoa korkealta! Otterley käski käyttäytyä sitten kunnolla, sillä Petu on Metsälammen kasvatti ja totta kai orista piti antaa mahdollisimman edustava kuva.

Olin ratsastellut aika paljon jo Petulla Hukkapurossa myös maastossa, joten oli kiva päästä katselemaan uusia maisemia. Vaikka Petu osaakin välillä olla maailman rasittavin, luotin kyllä pärjääväni ponin kanssa retkellä hyvin. Pakko silti myöntää, että vähän jännitti, kun odottelimme Metsälammen pihassa, että kaikki olisivat valmiita lähtemään.

Vielä ei ollut lunta, mutta lämpötila oli kuitenkin pakkasen puolella. Ilman satulaa ratsastaminen olikin ollut hyvä idea, erityisesti kun Petu on ehtinyt jo kasvattaa söpön, pörröisen talvikarvan. Mukana oli monenlaisia hevosia, ja varsinkin tammojen lähettyvillä piti minun olla tarkkana, ettei Petu innostuisi liikaa. Pääsimme jonoon Dodo-nimisen poniruunan perään, jotta Petun pää pysyisi kylmänä koko reissun ajan.

Pysyimme hyvin porukan mukana siitä huolimatta, että Petu oli osallistujista pienimmästä päästä. Välillä saimme ravata suurempia välimatkoja kiinni, mutta se oli vain hauskaa. Erityisen mukavaa oli pysähtyä pitämään kahvitauko nuotion ääressä, vaikka itse asiassa itse joinkin kaakaota. Eväät kuitenkin jo maistuivat.

Reissu oli todella hauska ja onkin kivaa puuhata Petun kanssa välillä vähän jotain erilaista! Metsälammen pihalle päästyämme ikiliikkuja-Petu oli kerrankin hieman väsähtänyt ja tätä Otterleykin ihmetteli tullessaan hakemaan meitä kotiin. Olin ylpeä itsestäni, sillä maastoretki oli sujunut niin hyvin!

15.11.2014 - Ensimmäiset kouluratsastuskilpailut

Villit kouluratsastuskilpailut Vaahterapolku Helppo D (raviohjelma) 4/13

Tänään oli Petun ja minun ensimmäiset kilpailut. Lähdimme orin kanssa harjoituskilpailuihin Vaahterapolkuun yhdessä Lindan ja Urpon kanssa ja osallistuimme ponin kanssa Helpon D:n raviohjelmaan. Olihan se aika yksinkertainen luokka, mutta silti minua jännitti aivan kamalasti! Onneksi sentään Linda oli mukana, sillä auton takapenkillä matkalla kisapaikalle panikoimme yhdessä, vaikka äiti ja Otterley naureskelivatkin meille etupenkiltä.

Petu onneksi on jo ihan kisakonkari, kun sen kanssa on viime aikoina koluttu niin paljon valjakkokilpailuissa. Minulle nämä sen sijaan olivat ihka ensimmäiset kilpailut ja olin valehtelematta menettänyt yöuneni hermoillessani niin paljon koko viikon. Onneksi mukana oli Otterley, joka on ammatiltaan kilparatsastaja, ja hän huolehtikin, että me Lindan kanssa pärjäämme kilpailupaikalla.

Itse suoritus meni Petun kanssa todella hyvin. Jännitin etukäteen hirveästi, että unohtaisin radan tai että Petu loikkaisi matalien kouluaitojen yli, mutta niin ei onneksi käynyt. Petu oli hyvin kuulolla ja malttoi jopa kerrankin keskittyä minuun sen sijaan, että olisi huudellut verryttelyalueella odottaville tammoille. Hieman harmittaa, että Petu vähän innostui, enkä oikein meinannut saada sitä siirtymään käyntiin aina ajoissa, mutta ainakin tuomari kommentoi, että kyseessä on "pirteä poni".

Sijoituksemme kilpailuissa oli neljäs, mikä on hieman harmittavaa, sillä olimme ensimmäinen ei-sijoittunut ratsukko. Olin tulosten tultua vähän pettynyt, mutta loppujen lopuksi olen nyt sitä mieltä, että tulos on tosi hyvin ensimmäisistä kilpailuista. Toki myös Otterleyn lahjoittama lohdutusruusuke hieman auttoi piristämään mieltä.

06.12.2014 - Tallikilpailut Nuppulassa

Tallikilpailut Nuppula ristikkoluokka 1/3

Tallikilpailut Nuppula Helppo C 4/5

Osallistuimme Petun kanssa tänään Nuppulassa järjestettyihin ratsastuskilpailuihin. Lajeina kilpailuissa oli sekä esteratsastus että kouluratsastus ja Petun kanssa starttasimmekin ristikkoluokassa sekä Helpossa C:ssä. Petu osoittautui ristikkoluokassa aivan huippuponiksi vikkelien askeliensa ja voitimmekin Lindan ja Urpon aivan turvan mitalla. Palkinnoksi saimme fleeceloimen ja tietenkin sinivalkoisen ruusukkeen. En tiedä, pitäisikö harkita lajinvaihtoa koulusta esteisiin, sillä Helppo C luokassa olimme toisiksi viimeisiä, koska unohdin radan muutaman kerran. Hups!

31.05.2015 - Kesälaitumelle!

Petun, Humurin ja Liamin kesäloma alkoi tänään, kun koko orikolmikko suuntasi yhdessä Metsälammen kesälaitumelle. Orit ovatkin kesälomansa ansainneet, sillä kevät on ollut varsin kilpailuiden täyteistä aikaa koko kolmikolle. Kun ponien kanssa pihatossa asuvat suokkiorit Riku ja Turokin ovat muualla kesän ajan, on tarkoitus laajentaa pihattoa siten, että tallin isoksi kasvanut poikamieslauma mahtuu vielä syksylläkin asustelemaan saman katon alla sulassa sovussa ja ehkä mukaan mahtuu vielä ainakin yksi uusi tulokas…

Metsälammelle poneja viemään lähtivät Linda, Lotta sekä tallin uusi espanjalainen hevostenhoitaja Enrique, sillä itse olin Paulan kanssa viemässä samaan aikaan Turoa ja Rikua toisalle. Enriquen mukaan kaikki kuitenkin sujui hyvin, vaikka varsinkin porukan pienin eli Petu oli ollut varsin virtaa täynnä. Onneksi Lotta on työskennellyt ponin kanssa jo iät ja ajat, joten tyttö osasi aavistaa orin metkut varsin hyvin. Liam ja Hurmuri käyttäytyivät hieman rauhallisemmin, mutta heti vapaaksi päästyään orit kyllä pistivät ilmeisesti melkoisen rallin pystyyn.