Hukkapuro

Jaska on taas yksi niitä hevosia, jonka ostopäätös syntyi varsin hatarin perustein, sillä heti orin nimen kuultuani totesin, että se on pakko saada talliin. Ei Jaska onneksi mikään turha hevonen ole, sillä se tulee todella upeasta suvusta. Isälinjasta löytyy meriittihai Heartbraker II ja emälinjan kantatammasta Cadiz Aurorastakin meillä on varsin hyviä kokemuksia. Niinpä odotukset Jaskaa kohtaan ovat varsin suuret. Luonteeltaan Jaska on osoittautunut varsinaiseksi veijariksi, jonka kanssa saa olla alati varuillaan.

Erityisesti hoidettaessa saa Jaskan kanssa pysyä todella tarkkani, sillä orin valikoimista löytyy jos jonkinmoisia jekkuja. Mitään irtotavaraa ei voi orin turvan ulottuville jättää ja vetosolmukin kannattaa tarkistaa tasaisin väliajoin, ettei ori pääse livahtamaan karkuun. Ilman kiinni pistämistä Jaskan hoitaminen nimittäin on varsin mahdoton tehtävä sen hyöriessä ja pyöriessä jatkuvasti ympäriinsä. Satuloidessa saattaa Jaska välillä pullistella, joten satulavyö on syytä tarkistaa muutamaan otteeseen ja suitsittaessa ori yrittää nostella päätään, mutta lopettaa temppuilun varsin nopeasti, jos huomaa, ettei hoitaja ole luovuttamassa.

Ratsuna Jaskalla tuntuu olevan hukassa välillä jarru, välillä kaasu ja välillä ratti. Silloin, kun ori liikkuu kunnolla eteen omin avuin, on turha haaveillakaan kokoavasta työskentelystä ja silloin kun oria ei huvita liikkua, on jo pelkkä ravin nostaminen uskomatonta tuskaa. On myös päiviä, jolloin Jaska tuntuu olevan notkea kuin rautakanki ja koko ratsastuskerran saa käyttää siihen, että saa orin taipumaan. Niinpä voikin sanoa, että Jaska on ratsuna hyvin ailahteleva hevonen, jonka kanssa asioiden sujumista ei voi ottaa itsestäänselvyytenä. Kunhan Jaskan oppii tuntemaan, huomaa onneksi nopeasti, millainen päivä milloinkin on kyseessä ja miten oria tulee silloin käsitellä. Niinpä ajan saatossa Jaskan kanssa työskentely onneksi helpottuu ja orista saa taiottua esiin jopa sen GP-tason ratsun nihkeistä tai liian vauhdikkaista päivistä huolimatta.