virtuaalitalli / a SIM-game stable
suomalainen puoliverinen, ori
ruunikko, 166 cm
s. 12.07.2015, 8v.
Kasvattaja Hukkapuro
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757
KRJ-I
virtuaalihevonen / a sim-game horse
Kuvat © Copyright by Fee-Fotografie,
Romeo on komea ja hyväkäytöksinen herrasmies, joka varsinkin liikkeidensä puolesta on ihastuttanut monet katsojat. Orin ikääntyessä siinä on selvästi alkanut näkymään sellaisia pieniä showmiehen elkeitä, joita sillä ei ennestään ole tuntunut olevan. Mikään ilkiö esittäjätyyppi se ei kuitenkaan ole, vaan tekee kaiken ihan niissä saamiensa käskyjen puitteissa. Vaikka Romeo ori onkin, on oma pikkusiskonikin saanut sillä ratsastaa silloin tällöin. Hieno opetusmestari kun tuntuu olevan kyseessä, niin tottakaihan sen selkään voi lykätä intohimoisen kouluratsastajanalun. Eikä kumpikaan ole siitä ainakaan piloille mennyt. Ratsuna Romeo on mitä mainioin, ja eipä tuo tunnu pistävän vähän kovempiakaan apuja pahakseen vaikka toki kevyesti yleensä toimiikin. Askeleet orilla on melko miellyttävät istua, vaikka maasta käsin korkeilta ja pomppuisilta näyttävätkin. Apujen suhteen Romeo ei ole kovin tarkka, kunhan ne vaan osaa antaa selkeästi. Ori toimii alla todella hyvin ja reagoi nopeasti, vaikka ratsastaja joutuukin työskentelemään hieman jotta antaa oikeat avut oikeaan aikaan. Joskus vähänkin vino istunta saa orin kääntymään pois uralta, ja sitten ihmetellään että mitähän tässä nyt pitikään tehdä. Ratsastajan onkin pidettävä huoli siitä, että selkeästi erittelee avut, ja katsoo kuinka siellä selässä istuskelee.
Hoidettaessa Romeo on ihan yhtä helppo kuin ratsunakin. Se on erittäin kiltti ja rauhallinen, eikä sitä haittaa vaikka hoitaja vähän häsläisikin. Orilla on tapana olla vähän kova, ja esimerkiksi kavioita nostellessa se meinaa nojata liikaa ilmassa olevaa jalkaansa vasten. Hoitajan onkin syytä vähän tyrkkäistä oria kyljestä, jos tuntuu että kohta tulee montasataa kiloa lihasmassaa niskaan. Harjauksesta Romeo pitää, sitä saakin puunata mielin määrin. Varsinkin kisoihin valmistautuminen on orin mielestä kivaa, kun se saa olla niin pesussa, harjauksessa kuin letityksessäkin. Kengittäjää taikka eläinlääkäriä kohtaan Romeo käyttäytyy hyvin tyynesti, se onkin erittäin helppo käsiteltävä kaikin puolin. Varustettaessa ori on melko kiltti, vaikka satulavyötä laittaessa sillä onkin tapana pullistella jonkin verran. Taluttaessa Romeo seuraa kiltisti ihmistä, vaikka testaileekin tätä välillä pysähtyen niin että siitä riimunvarresta saa ihan oikeasti kiskoa että saadaan ruunikko taas liikkeelle.
Kisatilanteessa Romeo on oma, rauhallinen itsensä. Ei se stressaa, ellei rastastaja stressaa, jos nyt edes silloinkaan. Kuljetukset sujuu hyvin, vaikka vähän saatetaakin jumittaa lastaussillalle jos ei vaan huvita. Kopista tullaan ulos kiltisti rynnimättä. Melko rauhallisesti Romeo tuntuu ottavan kaikki potentiaaliset stressitilanteetkin, ja tuntuukin olevan oikein rautahermoinen kaveri. Unelmaorihan tämä siis näyttäisi kaiken kaikkiaan olevan.
Luonteen kirjoittanut Taciturn
| i. Rogue Wolf fwb-ori, 168 cm, musta KRJ-I |
ii. Rontigo swb-ori, 166 cm, rautias KRJ-I |
| ie. Schmidt Joyanna holst-tamma, 166 cm, musta KRJ-I |
|
| e. Paloma Wolf fwb-tamma, 165 cm, ruunikko KRJ-I |
ei. Plastoned fwb-ori, 168 cm, ruunikko KRJ-I |
| ee. Hildegard Judi holst-tamma, 166 cm, ruunikko KRJ-I |
Romeo kilpailee porrastetuissa kilpailuissa!
Tarkemmat kilpailutiedot näet VRL-profiilista
Romeo on nyt hetken ehtinyt asustella Hukkapurossa ja orin kanssa valmistaudutaankin helmikuun Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun. Kokenut konkari ei mitään ihmeellistä treeniä kaipaa, joten päivät Romeon kanssa ovat varsin arkisia. Voin kuitenkin kertoa, että tältä kaverilta ei puutu pilkettä silmäkulmasta. Romeo oli jo nimittäin tarhasta haettaessa sitä mieltä, että pienen kiertotien kautta voisi tulla portille, koska miksi mennä suoraan, kun voi tehdä vähän show’ta siinä samalla? En tiedä, alkaako orin mielestä arkipäivät olla liian tylsiä...
Hoidin ja varustin tänään Romeon itse, sillä tämä ori on sellainen, jonka kanssa siihen ei tuhraannu liikaa aikaa. Selkään päästyäni Romeo tuntui heti omalta eteenpäinpyrkivältä itseltään ja sentään vähän paremmin keskittyvältä kuin maastakäsin. Annoin Romeon kävellä rauhassa pitkin ohjin ja suunnittelin päivän harjoitusta. Tykkäsin tällaisista päivistä, kun pystyi treenata fiiliksen mukaan ja hevosta tunnustellen ilman, että takaraivossa kolkutteli paine pärjätä seuraavissa suurkisoissa.
Pikkuhiljaa oli aika siirtyä raviin. Ravissa totesin jälleen, että vaikka maasta käsin Romeon askeleet näyttävät korkeilta ja jopa vähän pompottavilta, selässä istuen ne ovat itse asiassa aika mukavat. Tai no, mukavat silloin, kun ratsastaja muistaa pitää kropan mukana menossa eikä jää matkustamaan kuin perunasäkki. Kerran unohduin hetkeksi haaveilemaan ja annoin painon valua vähän vinoon. Romeo tulkitsi sen heti vihjeeksi ja siirtyi kohteliaasti pois uralta ja esittikin varsin komeaa sulkutaivutusta. Hups.
Lopputunti meni pääasiassa siihen, että yritin pitää huolen siitä, että apuni olivat täsmälliset ja istuntani suora. Ehkä joskus on hyvä tuijotella omaa napaansa (siis kuvainnollisesti, koska tietenkin katseen oli oltava eteenpäin ja ryhdin hyvä). Romeo teki juuri niin kuin pyysin (myös silloin, kun en varsinaisesti tarkoittanut pyytää mitään). Se on siitä hauska hevonen, että se kyllä tekee parhaansa, mutta ratsastajan on myös pakko olla hereillä. Jos ei ole, Romeo keksii jotain omatoimista ohjelmaa.
Loppukäynneissä Romeo huokaisi tyytyväisenä ja venytti kaulaansa pitkälle eteen. Ilmeisesti olin suoriutunut tarpeeksi hyvin orin vaatimusten mukaan. On ori kyllä aikamoinen opettaja, sillä Romeoon keskittyvän treenin sijaan olin päätynyt tekemään ihan kunnon istuntatreenin.
Romeo Wolf myytiin jo varsana Taciturnille, joka tarjosikin orille erinomaisen hyvän kodin. Erityisesti näin kasvattajana lämmitti nähdä, kuinka Romeo oli päässyt jalostuskäyttöön sekä Valiant Warmbloodsin että Joyancen nimissä. Hienoa oli myös Adinassa asuvan Romeon jälkeläisen Rococo Joyn II-palkinto KRJ-laatuarvostelussa viime joulukuussa. On aina upeaa nähdä menestyjiä, joiden suvussa on omia kasvatteja.
Katselen silloin tällöin läpi muualle muuttaneita Hukkapuron kasvatteja, sillä silloin tällöin sieltä löytyy hevosia, jotka sopivat täydellisesti uusiin varsasuunnitelmiin ja näistä sitten kyselen varsojaa itselleni. Näin tein myös Romeon kohdalla, vaikka Taciturn olikin viettänyt hiljaiseloa virtuaaliharrastuksesta käsittääkseni pidempiään. Ilokseni sain kuitenkin pian vastauksen ja Taciturn tarjosikin Romeota takaisin meille Hukkapuroon, jos haluaisin tarjota orille aktiivisemman kodin.
Kasvattajana en ota kasvattejani oma-aloitteisesti takaisin, vaikka jonkun omistaja olisi tauolla tai lopettanut, mutta jos kasvattia erikseen tarjotaan takaisin, saatan tarttua tilanteeseen. Romeon kohdalla olikin erittäin iloinen siitä, että ori pääsi muuttamaan takaisin Hukkapuroon, sillä sen suvussa on hienosti edustettu Hukkapuron tuontihevosista lähteneitä sukulinjoja, mikä tuntui sopivan vuoden 2025 teemaan.
Meillä Hukkapurossa Romeolle on suunnitelmissa jalostuskäyttö varsan tai parin verran ja KRJ-laatuarvostelutilaisuus. Sen suhteen tuntuukin siltä, että saan itse lähinnä poimia rusinat pullasta, sillä Tacitturn on tehnyt jo suurimmn osan työstä tutustumalla Romeon luonteeseen, keräämällä sille kilpailutulokset ja käyttämällä sitä jalostukseen. Iso kiitos siis hyvästä kodista, joka Romeolla oli jo ennen paluutaan!