Hukkapuro
virtuaalitalli / a SIM-game stable
virtuaalitalli / a SIM-game stable
hannover, ori
ruunikko, 171 cm
s. 16.08.2015
Kasvattaja Tomas Falkenrath (evm)
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757
KRJ-II, HANN-II
virtuaalihevonen / a sim-game horse
Kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan,
Rohkea ja todella suuren työmoraalin omaava ori, jonka kanssa kouluratsastus sujuu kuin ruusuilla tanssien. Maastakäsin haastava ja orimainen käsitellä. Orin suvussa useita hienoja kouluratsuja sekä isän että emän puolella.Stern on nimensä mukaisesti tähti, joka loistaa erityisesti kouluratsastuksessa. Tämä rohkea ja kunnianhimoinen ori on aina valmis tarttumaan uusiin haasteisiin, eikä sen työskentelymotivaatiota voi kuin ihailla. Ratsastaessa Stern on energinen mutta erittäin yhteistyöhaluinen, ja tuntuu siltä, että ori todella nauttii uuden oppimisesta ja esiintymisestä. Pahin asia, mitä Stern tietää onkin pitkästyminen. Jos Sternille ei tarjoa tarpeeksi tekemistä ja virikkeitä, käyttää se tarmonsa todennäköisesti johonkin puuhaan, joka ehkä ihmisen näkökulmasta ei ole kaikkein toivottavinta.
Ratsuna Stern on yritteliäs ja innokas, mutta kuitenkin keskittynyt. Ori kuuluukin useimpien ratsastajien lempihevosiin, sillä työskentely sen kanssa on suoraviivaista ja motivoivaa. Stern toimii myös hyvin opetusmestarina, kun haetaan tuntumaa vaativamman tason liikkeisiin. Ori nimittäin suorittaa iloisesti laukanvaihdot, piruetit ja siksakit, vaikka ratsastajan avut olisivat vähän sinnepäin. Sternillä on luonnostaan hyvä kokoamiskyky ja tasapaino, joten ori on liikkeissään ketterä ja joustava. Kaikin puolin Sternin kanssa on siis todella mukavaa tehdä töitä selästäkäsin.
Maastakäsin Stern näyttää kuitenkin toisen puolensa. Ori on hyvin orimainen ja osaa kyllä testata käsittelijäänsä, erityisesti silloin, kun tammoja on lähettyvillä tai muuten ympäristössä häiriöitä. Orin kanssa onkin tärkeää olla määrätietoinen ja selkeä, sillä Stern aistii epäröinnin nopeasti ja käyttää sen edukseen. Vaikka ori ei ole ilkeä, se osaa olla haastava ja toisinaan jopa itsepäinen. Sen hoitaminen ja varustaminen vaativatkin käsittelijältä sekä taitoa että kärsivällisyyttä. Usein Stern kuitenkin rauhoittuu, kun ollaan lähtövalmiina – olipa edessä treeni kotikentällä tai esiintyminen kisaradalla.
Sternin rohkeus tekee siitä varman ratsun myös kilpailuissa. Se esiintyy mielellään, kantaa itsensä ylpeydellä ja kerää yleisöltä huomiota elegantilla olemuksellaan. Traileriin lastaaminen tai kilpailupaikan hälinä eivät tunnu sitä häiritsevän, kunhan sen käsittelijä osaa säilyttää tilanteessa määrätietoisuuden. Päinvastoin, kilpailupäivät tuntuvat olevan Sternin mielestä varsin hauskaa ja tervetullutta vaihtelua tuttuihin rutiineihin.
| i. Mohren evm hann-ori, 170 cm, ruunikko |
ii. Merlot GER evm hann-ori |
| ie. Schwartz Katz evm hann-tamma |
|
| e. DS Chianti evm hann-tamma, 165 cm, rautias |
ei. Charocal evm hann-ori |
| ee. DS Calisson evm hann-tamma |
Isä Mohren oli ryhdikäs ja äärimmäisen elegantti kouluratsu, joka teki lähtemättömän vaikutuksen niin kilparadoilla kuin jalostushevosena. 170-senttinen ruunikko herätti huomiota erityisesti elastisilla liikkeillään ja kokoamiskyvyllään. Mohren kilpaili menestyksekkäästi kansainvälisellä GP-tasolla, saavuttaen useita sijoituksia arvokilpailuista. Ratsastajansa mukaan ori oli herkkä ja reaktiivinen, mutta oikeissa käsissä yhteistyöhaluinen ja rohkea suorittaja. Jalostuksessa Mohren on periyttänyt laadukasta ravia ja hyvää työskentelyasennetta. Mohren menehtyi äkillisesti 19-vuotiaana, mutta ori ehti jättää jälkeensä useita GP-tason jälkeläisiä.
Isänisä Merlot GER oli vaikuttava ilmestys – iso ja massiivinen ori, joka liikkui pehmeästi ja suurella voimalla. Merlot GER:stä odotettiin nuorena kilpakenttien tähteä, mutta loukkaantuminen rajoitti sen uran vaativalle tasolle. Siitoskäytössä Merlot osoittautui kuitenkin loistavaksi, sillä se onnistui periyttämään jälkeläisilleen erinomaisia liikkeitä ja voimaa. Ori vietti eläkepäiviään siittolassa, kunnes kuoli 25 vuoden iässä.
Isänemä Schwartz Katz oli pienikokoisempi, mutta äärimmäisen sievä tamma, joka tunnettiin laadukkaana siitostammana. Usein tammasta puhuttaessa myös sen miellyttävä luonne nousee esille. Schwartz Katz kilpaili nuorena vaativalla tasolla, mutta siirtyi siirtyi siitoskäyttöön hieman kilpauran kustannuksella. Mahdollisesti tammalla olisi ollut potentiaalia kiivetä kilparadoilla lähes huipulle asti. Tamma jätti jälkeensä monipuolisia jälkeläisiä, joista osa nähtiin kouluradoilla ja osa yleishevosina. Mustanruunikko tamma periytti erityisesti hyvää luonnetta ja kestävyyttä.
Emä DS Chianti oli 165-senttinen rautias tamma, jonka hienostuneet ja sulavat liikkeet herättivät ihastusta. Chianti ei itse noussut kilpailu-urallaan aivan korkeimmalle tasolle osittain huonon tuurin takia. Vaikka tamma itsessään oli tasainen suorittaja, vaihtuivat sen ratsastajat tiuhaan, eikä tamma ehkä koskaan löytänyt sitä "elämänsä" ratsastajaa. Siitostammana Chianti on ollut varsin menestyksekäs ja sen varsat olivat tasaisia suorittajia vaativan ja vaikean tason kouluradoilla. Tamma eli pitkän elämän viettäen eläkepäiviään kasvattajansa luona.
Emänisä Charocal oli varsin tyypillinen kilparatsu joka kilpaili menestyksekkäästi GP-tasolla. Tummanruunikko Charocal oli luonteeltaan kuuma ja reaktiivinen, mutta kuitenkin hallittavissa ja se tekikin orista todella näyttävän esiintyjän. Charocalin jälkeläislinjoissa korostuukin usein vaativampi temperamentti.
Emänemä DS Calisson oli sulavaliikkeinen tamma, joka tunnettiin erityisesti näyttelykehien menestyjänä ennen siitostammaksi siirtymistään. Calisson jätti jälkeensä neljä varsaa, joista kaksi kilpaili aktiivisesti vaativalla tasolla ja yksi nousi vaikealle tasolle asti. Tamman tasapainoinen ja viisas luonne teki siitä suositun valinnan ratsastus- ja jalostuskäyttöön.
Stern kilpailee porrastetuissa kilpailuissa!
Tarkemmat kilpailutiedot näet VRL-profiilista
Marraskuun harmaa valo siivilöityi maneesin ikkunoista, kun vedin takin tiukemmin kiinni ja astelin keskelle kenttää. Ilma oli kostea ja viileä – oikein Suomea parhaimmillaan. Maneesissa kuului vain hevosten kavioiden tasaista kopsetta ja satunnaista hengityksen huokailua. Stern ja hänen ratsastajansa Andreas Hollmén kävelivät keskittyneesti pitkin uraa, heidän yhteistyöstään huokui osaaminen ja varmuus. Toiseen päätyyn saapui Elliot Kingsley Eric-orinsa kanssa. Katseeni viivähti hetken heidän myöhäisessä saapumisessaan, mutta päätin olla huomauttamatta asiasta. Oli aika keskittyä työhön.
"Aloitetaan tänään lisätyillä askellajeilla," sanoin samalla, kun annoin Andreakselle merkin siirtyä raviin. "Muistakaa: lisäys ei tarkoita vauhdin lisäämistä vaan askelten pituuden ja jouston korostamista. Näyttäkää minulle ero perusaskellajin ja lisätyn välillä – ero, jonka jokainen katsomossakin näkisi."
Stern oli oma itsensä: innokas, mutta täynnä potentiaalia, joka piti kanavoida oikein. Andreas ohjasi oria varmoin ottein, mutta ensimmäisessä lisätyssä ravissa Stern lähti venyttämään hieman liikaa ja rikkoi rytmiä. "Pidä energia paketissa," ohjeistin tiukasti. "Anna sen virrata hallitusti, äläkä päästä sitä karkaamaan. Pidä käsi vakaana ja ratsasta pohkeella takaosaa enemmän mukaan." Andreas teki nopeasti korjauksen. Seuraavalla pitkällä sivulla Sternin ravi virtasi voimakkaana mutta hallittuna, ja ori venytti askeltaan ylväin liikkein. Nyökkäsin hyväksyvästi. "Noin! Nyt näemme, mihin ori pystyy, kun sinä annat oikean tuen. Älä kuitenkaan vielä rentoudu – nyt haemme vielä hienovaraisuutta siirtymisiin."
Kun siirryimme laukkaan, Stern oli kuin kotonaan. Andreas nosti lisätyn laukan täsmällisesti ja ori suoritti liikkeen kevyesti ja vaivattomasti. "Älä kuitenkaan päästä sitä juoksemaan," muistutin. "Pidä takajalat aktiivisina ja muista pitää asentosi vakaana vatsalihaksillasi. Haluan nähdä vielä enemmän ylämäkeen suuntautuvaa voimaa." Andreas korjasi nopeasti ja ori vastasi lähes välittömästi, muuttuen entistä kevyemmäksi edestä. Sternin askeleet olivat niin tasapainoiset, että ne näyttivät kuin suoraan kouluratsastuksen oppikirjasta.
Lopuksi harjoittelimme vielä lisätystä askellajista siirtymistä takaisin koottuun askellajiin. "Näytä minulle hallinta, Andreas," vaadin. Stern siirtyi lisätystä laukasta koottuun laukkaan niin pehmeästi, että siirtymää tuskin huomasi. "Tämä on sitä, mitä haluan nähdä. Hän on loistava hevonen, mutta sinun täytyy pitää vaatimustasosi korkealla, jotta saat kaiken irti."
Kun valmennus päättyi, annoin molemmille ratsukoille palautetta. Stern ja Andreas olivat onnistuneet hienosti, mutta painotin, että täydellisyyden tavoittelu ei saa koskaan loppua. "Stern tekee sen, mitä pyydät, mutta sinulla on vastuu pyytää enemmän – hienosäätöä, tarkkuutta, täydellisyyttä."
Andreas nyökkäsi vakavana, mutta pieni tyytyväinen hymy kertoi, että hän tiesi saaneensa orilta tänään parasta. Stern pärskähti tyytyväisenä, ja saatoin itsekin kohottaa toista suupieltäni. Työ oli tehty hyvin, mutta parannettavaa löytyisi aina.
Jälleen olin saapunut valmentamaan Hukkapuroon, kuten sopimus velvoitti. Vaikka Suomeen lentämisessä olikin oma vaivansa, ei se sentään kaikkein ikävin työtehtävä ollut. Eivätkkä tallin ratsukotkaan olleet täysin tunareita. Ainakaan joka kerta. Katselin kuinka Andreas ja Stern kävelivät uraa pitkin rennosti, mutta keskittyneesti. Hyvä alku, mutta mitään erikoista en vielä nähnyt. Pidin Andreaksesta ratsastajana. Hän oli juuri sopivalla tavalla tarkka, eikä helposti tyytyväinen. Se sopi tyyliini.
Alkulämmittelyt Andreas osasi hoitaa Sternin kanssa ilman, että jouduin toimimaan lastenvahtina. Niinpä pääsimmekin suoraan töihin. "Aloitetaan laukanvaihdoilla joka askeleella," sanoin lyhyesti. Andreas suoristi selkänsä ja kokosi ohjat paremmin käsiinsä. Stern nosti laukan kevyesti, mutta ensimmäinen vaihto tuli epätarkasti. "Ei kelpaa," ilmoitin ja keskeytin touhun heti siihen paikkaan. "Takajalat myöhässä. Ratsasta aktiivisemmin, valmistele vaihdot kunnolla. Nyt uudestaan."
Andreas teki uuden yrityksen, ja vaihdot paranivat. Stern vastasi, mutta vieläkin puuttui terävyyttä. "Pidä polvesi vakaana, älä anna istunnan levitä. Vaihtojen pitää olla teräviä ja tarkkoja. Sellaisia, että tarkoitatte niitä." Andreas sai yrittää uudestaan. "Parempi, mutta ei vielä riittävä", ilmoitin. Andreaksen ilmeestä kuitenkin näki, ettei kritiikki mennyt miehen ihon alle toisin kuin joillain toisilla ratsastajilla. Sen sijaan tämä motivoitui yrittämään Sternin kanssa uudelleen entistä hanakammin.
Laukanvaihtojen jälkeen jatkoimme piaffe- ja passage-siirtymiin. Stern oli selvästi kuumunut laukkaharjoituksesta ja oikeastaan sen tarkoitus olikin ollut herätellä ratsukkoa. Andreas näytti kuitenkin menettävän hallintaa. "Ei tuollaista! Oletko sinä matkustaja vai ratsastaja? Anna tarkat avut ja pidä paketti kasassa", ärähdin sillä olin pettynyt näkemääni. Juuri kun olin mielessäni kehunut Andreasta...
Turhautuminen kannatti, sillä parin toiston jälkeen Stern liikkui jälleen upeasti. En minä teitenkään sanonut sitä ääneen. Sen sijaan kannustin Aandreasta toteamalla: "Muista, että hyvä ei riitä, kun on mahdollisuus olla erinomainen. Huomenna tehdään vielä paremmin."
© Otterley 2017
Tausta © Anders Peter Amsnæs
(CC BY 2.0)
Otsikon kuva © Ellen Sinding
(CC BY-NC-SA 2.0)
