Hukkapuro

virtuaalitalli / a SIM-game stable

Kruunun Redouter

"Roni"

VH15-011-0298


hannover, ori
rautias, 166 cm
s. 01.07.2015

Kasvattaja Antonia N., Kronagård
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757

KRJ-I

virtuaalihevonen / a sim-game horse

Kuvat © BK-Horses,

Kuollut 28.1.2017

Roni muistuttaa luonteeltaan paljon ilkikurista ponia. Orilta löytyy itsevarmuutta vaikka muille jakaa ja jekkujakin löytyy varastosta lähes joka päivälle. Varsinainen Houdini on pistänyt tallin tarharakenteet koetukselle ja meni vuosia, ennen kuin löysimme sellaisen viritelmän, että Ronin uskalsi jättää tarhailemaan rauhallisin mieleni. Onneksi irti päästessään Roni on lähinnä jäänyt viihdyttämään aidalle naapuritarhan asukkaita, eikä hurjia pakomatkoja ole yleensä odotettavissa. Tempauksistaan huolimatta hyväntuulinen Roni saa lopulta helposti hymyn nousemaan kasvoille. Lempeän hörinän ja kevyen turvalla töykkäisyn siivittämänä ori yleensä saakin kaikki kolttosensa anteeksi.

Hoidettaessa Roni on hieman levoton tapaus, joka kannattaa yleensä pistää suosiolla kiinni, jos ei halua jäädä hyöriskelevän ja pyöriskelevän orin jalkoihin. Kovin pitkät harjaustuokiot eivät Ronin mieleen ole ja jos hoitaja meinaa nysvätä sen kimpussa liian kauan, ilmoittaa Roni asiasta huiskimalla kavioitaan ja kääntämällä korviaan luimuun. Niinpä orin kanssa onkin parasta hoitaa harjailu, varustaminen ja muut hoitotoimenpiteet mahdollisimman ripeästi pois alta. Orin lyhyt pinna tulee myös esille esimerkiksi kengittäessä. Kun ensimmäiset kaviot ovat kunnossa, on ori sitä mieltä, että hommat on nyt paketissa ja sen jälkeen alkaa jalkojen heiluttelu ja muu pelleily.

Myös ratsastettaessa huomaa Ronin ponimaisen ilkikurisuuden ja lyhyen pinnan. Varsinkin uusia ratsastajia ori nimittäin testaa aivan samalla tavalla kuin ratsastuskoulun ärsyttävin poni, joka jämähtää keskelle kenttää seisomaan koko tunniksi, jos siltä ei osaa vaatia määrätietoisesti oikeita asioita. Ronilta menee myös helposti hermot, jos se ei ymmärrä ratsastajan apuja ja silloin orista tulee varsinainen pukkikone. Ori ei siis missään nimessä ole mikään helppo ratsu, mutta taitavan ratsastajan kanssa orista kuitenkin kuoriutuu aivan vakavasti otettava kouluratsu, jolta sujuu niin piaffet, passaget kuin piruetitkin. Se vain vaatii kärsivällistä, määrätietoista ja tarkkaa työtä, eikä Ronin testailuille saa antaa tuumaakaan periksi.


Sukutaulu

i. Rossetti
hann-ori, 167 cm, ruunikko
KRJ-I
ii. Rousseau evm
ie. Märtha evm
e. La Feuilleraie
hann-tamma, 164 cm, punarautias
ei. Le Fantome evm
hann-ori, 167 cm, ruunikko
ee. Havenport evm
hann-tamma, 162 cm, punarautias

Jälkeläiset

Céline Wolf
fwb-tamma
s.03.11.2015
e. Conchita Wolf
Ch, KTK-II, KRJ-I
Winona Z
hann-tamma
s.04.11.2015
e. Brokeback Widow Red
Rhenoy von Gateaway
hann-tamma
s.14.11.2015
e. Rotterdam Celt
Wolf's Redwood
hann-ori
s.19.11.2015
e. Brokeback Winedrop
Rio Mon Cherie
fwb-tamma
s.22.09.2016
e. Meridas v.d. Zelos
Marvellous Red
hann-tamma
s.20.03.2016
e. Marvellous Narcissus

Kilpailut

Painotuslaji: kouluratsastus
Koulutustaso: Intermediate II, 100cm

Roni kilpailee porrastetuissa kilpailuissa!

Kouluratsastus taso /0
Esteratsastus taso /0
Kenttäratsastus taso /0
Valjakkoajo taso /0

Saavutukset

15.05.2016 KRJ-I palkinto kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa
8,5 + 40 + 22 + 20 + 13 = 103,5 p. / KRJ-I - tilaisuus)

Päiväkirja

01.04.2016 - Aprillipäivän hevoskuiskaaja

pk-merkintä - kirjoittanut Otterley

Roni on varsin kunnostautunut karkailija, joten kun sain puhelun, että ori on jälleen karkuteillä, en oikeastaan osannut yllättyä. Yleensä Roni jäi pyörimään tallin pihapiiriin, mutta tänään ilmassa oli ollut selvästi enemmän seikkailunhalua ja ori oli suunnannut lyhyen peltopätkän yli naapuritontin puutarhaan. Onneksi naapurin Marjatta oli mukava rouva, joka otti varsin rauhallisesti sen, että Roni rouskutteli kaikessa rauhassa tulppaaneja huolella hoidetutta kukkapenkissä. ”Kuules, minä olen nuorena tyttönä ratsastanut, joten minä voin kyllä tuoda tämän hevosen takaisin sinne”, Marjatta totesi puhelunsa päätteeksi, kun olimme varmistuneet siitä, että kyseessä todella oli meidän Roni. ”Ei tarvitse, mä kyllä lähetän jonkun hakemaan”, vakuuttelin, mutta tomera Marjatta oli jo ehtinyt sulkea puhelimen kuulematta vastusteluani. Niinpä ei auttanut kuin lähettää tallityöntekijämme Joel kohti Marjatan taloa katsomaan, miten tässä oikein kävi.

Parinkymmenen minuutin päästä tallipihalla en voinut uskoa silmiäni. Pitkin hiekkatietä nimittäin käveli kaikessa rauhassa pelkällä riimulla varustettu Roni, selässään varmasti päälle 70-vuotias Marjatta istumassa kukkamekko hulmuten naistensatulassa. Ori käveli varsin sävyisästi eteenpäin ja välillä ratsukon vieressä kävelevä Joel hieman ohjaili Ronia oikeaan suuntaan. Tuijotin seuruetta suu auki. ”Marjatta! Mä palkkaan sut hevoskuiskaajaksi”, nauroin, kun naapurin rouva vihdoin malttoi laskeutua rautiaan orin selästä alas. Nainen taputti Ronin kaulaa tyytyväisenä ennen kuin hevosenhoitaja lähti viemään oria talliin. ”Joo tolleen se tuli mua vastaan puolessa välissä matkaa”, Joel vakuutti kirkkain silmin ja tuijotin Marjattaa ällistyneenä. ”Ei toi oo mahdollista… Sut pitäis oikeasti palkata tänne”, päivittelin. ”Voi kuule, minä en eläkepäivistäni luovu”, Marjatta ilmoitti hyväntuulisesti ennen kuin lähti kohti kotiaan. Lupasin kuitenkin naiselle, että hän saa tulla tervehtimään Ronia ja muita hevosiamme milloin tahansa. Marjatan lähdettyä Joel tosin tunnusti, että oli auttanut Marjatan Ronin selkään vasta juuri ennen pihatien alkua. Idea kuulemma oli kujeilevan Marjatan, mutta Joel oli tietenkin heti ollut hommassa mukana. Että hyvää aprillipäivää vaan minulle!

03.04.2016 - Pullantuoksuinen vieras

pk-merkintä - kirjoittanut Otterley

Tänään tallille ilmestyi tuttu vieras, kun naapurin Marjatta tuli tuomaan tuoreita korvapuusteja kahvipöytään. Marjatta kuulemma halusi hyvitellä taannoista aprillipilaansa ja toki hyväntuulinen rouva oli tervetullut vierailemaan tallilla. Herkulliset korvapuustit hupenivat taukohuoneessa hetkessä parempiin suihin, kun hevosenhoitajamme ja ratsuttajamme pääsivät tuhoamaan saalista. Joku nauroi, että Ronikin oli ansainnut oman pullansa, sillä orin karkureissu oli selvästi kerrankin aiheuttanut enemmän iloa kuin murhetta. Tästä innostuneena Marjatta halusikin ehdottomasti lähteä tervehtimään Ronia ja viemään orille pullantuoksuiset terveiset. Yritin ehdottaa, että tallista löytyisi myös muita hevosia ja varsinkin pihatossa asuvista suomenhevosista voisi löytyä Marjatalle sopiva kaveri. Rouva oli kuitenkin jo ehtinyt mielistyä nimenomaan Roniin, joten vaihtoehdot eivät missään tapauksessa kelvanneet.

Marjatta osaa olla varsin itsepäinen, kun on saanut jotain päähänsä. Niinpä, kun rouva vaatimalla vaati, että saisi vähän harjata Ronia rapsuteltuaan oria hetken, ei minulla ollut lopulta muuta vaihtoehtoa kuin suostua. Kiinnittäessä oria käytävälle yritin kyllä varoitella, että Roni ei ollut mikään puunauksen suurin ystävä, mutta Marjatta vähät välitti varoituksistani. Nainen tarttui reippaasti harjaan ja alkoi siistimään Ronin karvaa, jossa oli kuivuneita mutalaikkuja siellä täällä. Roni sieti harjailua oman aikansa, mutta alkoi sitten tuttuun tapaan osoittaa mieltänsä irvistelemällä ja kuopimalla. ”Vai nyt on valmista”, Marjatta totesi tyynesti huomattuaan orin protestit ja sipaisi oria vielä muutaman kerran harjalla. Tämän jälkeen nainen sujautti orille palan säästämäänsä kanelipullaa palkinnoksi. ”Nähdään taas mussukka”, Marjatta leperteli tympääntyneen näköiselle Ronille ennen kuin taas lähti kotiin. Jotenkin luulen, että Roni oli tainnut saada Marjatasta vakituisen vieraan.