Hukkapuro

Kisun isä, O’Neill, oli 168cm korkea ruunikko suomalainen puoliveriori, jolla kilpailtiin kouluratsastuksen parissa Intermediate-luokissa. O’Neill niitti menestystä ympäri Pohjoismaita ja tuli tunnetuksi hienoista liikkeistään, komeasta ulkonäöstään ja jonkinasteisesta herttaisuudestaan. Kisapaikoilla ori aina halaili maassa seisovaa ratsastajaansa, joten ei ihme, että sitä pidettiin hellyyttävänä tapauksena. Luonteeltaan O’Neill oli kuitenkin periksiantamaton ja kovaluonteinen, eikä sen kanssa päässyt ihan helpolla. Jälkeläisiä orilta löytyy hienot 20 kappaletta ympäri Euroopan ja ori periytti hienoja liikkeitään ja komeata ulkonäköän. O’Neill joutui valitettavaan onnettomuuteen, jonka vuoksi hevonen jouduttiin lopettamaan 21-vuotiaana.

Kisun isänisä, Dell Miró, oli jykevärakenteinen, mutta hienoliikkeinen 169cm korkea musta suomalainen puoliveriori. Koostaan huolimatta ori eteni kauniisti ja omasi pehmeät ja miellyttävät askellajit. Ori oli myös ulkonäöllisesti komea. Kasvattajallaan se kävikin useissa näyttelyissä, ja sai monia palkintoja nuoruusvuosinaan. Vanhemmiten ori myytiin harrasteratsuksi ja uusi omistaja käytti sitä helpoissa koulu- ja esteluokissa. Dell Miró oli loistava ratsu omistajaperheen teineille, sillä hevosesta löytyi haastetta, mutta se ei ollut millään tapaa vaarallinen. Jälkeläisiä orilta löytyy 10 kappaletta ja jokainen jälkeläinen on perinyt isänsä hienot liikkeet ja rakenteen. Ori jouduttiin lopettamaan vanhuuden vaivojen vuoksi 23-vuotiaana.

Kisun isänemä, Betty Cocodust, oli innokas suomalainen puoliveritamma Keski-Suomesta. Tämä 167cm korkea rautias tamma kilpaili menestyksekkäästi niin koulu- kuin estekilpailuissakin. Menestyksekkään uran jälkeen Betty Cocodust päätettiin kantakirjata ja sieltä napsahti ensimmäinen palkinto, joka oli suuri yllätys omistajaperheelle. Luonteeltaan hevonen oli lempeä ja rento tallaaja, jonka kanssa oli helppo tehdä töitä. Jälkeläisiä tammalta löytyy kolme kappaletta, jotka ovat perineet emältään helpon luonteen. Betty Cocodust lähti viettelemään rattoisia eläkepäiviään Ruotsin maaseudulle 21-vuotiaana, jonka jälkeen siitä ei ole sen kummempia kuulunut.

Kisun emä, Kiss Goodbye, oli 164cm korkea musta suomalainen puoliveritamma. Tamma oli pääasiassa siitos- ja harrastehevosena toimiva hevonen. Siitä kaavailtiin kilparatsua esteradoille, ja se keräsikin 5-vuotiskaudellaan muutamia sijoituksia nuorten hevosten luokista. 6-vuotiskautensa alussa, täydessä kilpailukunnossa ollessaan, tamma kuitenkin joutui auto-onnettomuuteen ja loukkasi jalkansa. Tulevaisuus estehevosena saatiin unohtaa, mutta omistajat pitivät kuitenkin tamman sen suvun ja miellyttävän luonteen vuoksi. Kiss De Vill on Kiss Goodbyen ensimmäinen varsa, jonka se varsoi 9 vuoden ikäisenä. Kisun lisäksi tammalta löytyy neljä muuta jälkeläistä. Kiss Goodbye periytti jälkeläisilleen erityisesti kaunista ulkonäköään ja rempseyttään.

Kisun emänisä, Goodies, oli 165cm korkea ruunikko suomalainen puoliveriori, joka kilpaili muutaman vuoden menestyksekkäästi kouluratsastuksen parissa ennen pelkkään jalostuskäyttöön siirtymistä. Sijoituksia ropisi, mutta kun kilpailunäytöt olivat kunnossa, kantakirjapalkinnon lisäksi, oli orin aika siirtyä jalostuskäyttöön. Goodies oli luonteeltaan reipas ja eteenpäinpyrkivä ja sen kanssa oli kohtuullisen helppo tehdä töitä. Haasteita ei tietenkään puuttunut, mutta sen kanssa ei kauaa tarvinnut tapella, vaan hevonen uskoi käsittelijän sanaa viimeistään toisella kerralla. Jälkeläisiä orilta löytyy hienot 22 kappaletta, joista jokainen on menestyjä ainakin joko käyttö- tai näyttöpuolella. Goodies periytti jälkeläisilleen hienoja liikkeitään ja reippauttaan. Ori kuoli vanhuuteen 26 vuoden iässä.

Kisun emänemä, Sugar Monrue, oli vain 160cm korkea suomalainen puoliveritamma. Tällä mustalla neidolla oli sitä paljon puhuttua ulkonäköä ja se kantakirjattiinkin ensimmäiselle palkinnolle. Sugar Monrueta ei paljoa kisakentillä nähty, vaan sen kanssa keskityttiin lähinnä suvun jatkamiseen ja näyttelyissä kiertämiseen. Sugar Monrue oli luonteeltaan lempeä, mutta periksiantamaton, eikä se luovuttanut helposti. Pahaa se ei tarkoittanut kenellekään, mutta lähes keinoja kaihtamatta se yritti saavuttaa tavoitteensa. Jälkeläisiä tammalta löytyy viisi kappaletta, joista kolme ovat tammoja ja kaksi oreja. Jälkeläisilleen tamma periytti erityisesti loistavaa ulkonäköään. Sugar Monrue menehtyi valitettavaan ähkyyn 20-vuotiaana.

Kirjoittanut Dimma