Hukkapuro

Hukkapuron Damira edustaa tammalinjaa, jonka kantatamma on Eden, joka oli yksi Hukkapuron ensimmäisistä hevosista ja siksi tärkeä minulle suvuissa. Harmillisesti en tallin alkuaikoina tajunnut panostaa varsinaisesti tamma- tai orilinjojen kasvattamiseen, joten olin jo pitkään tuskaillut, ettei Edenistä ollut linjan jatkajaa tallissa, kunnes sain itselleni Oldfinion Felissaarin. Tästä seurasikin seuraava tuskailunaihe, kun en osannut valita Iralle sopivaa oria, kunnes lopulta sattumalta törmäsin mauran omistamaan Dimitri v. Helmwaldiin ja kysyin sopisiko astutus. Tämän jälkeen pääsinkin tuskailemaan nimeä... Tuntuu, että Damiraan ja sen jatkamaan tammalinjaan on itselläni paljon odotuksia ja päätösten tekeminen todellakin on vaikeaa. Toivottavasti tamma kuitenkin lunastaa odotukset ja pääsee aikanaan jatkamaan Edenistä alkanutta linjaa.

Damira on hurmaava, hieman itsepäinen ja kaikin tavoin persoonallinen tamma, joka valloittaa sydämiä minne meneekin. Se on hevonen, joka osaa pelata omilla ehdoillaan ja testata rajoja, mutta tekee sen aina pilke silmäkulmassa. Damira ei ole se ensimmäinen, joka ryntää töihin innosta puhkuen, vaan se vaatii hyvän syyn motivoituakseen. Kuitenkin, kun sen kanssa löytää oikeanlaisen tasapainon, se loistaa omalla, vastustamattomalla tyylillään. Se on hevonen, joka osaa ottaa kaiken irti elämästä ja nauttii huomiosta, vaikka se ei aina olisikaan täysin ansaittua.

Damira suhtautuu hoitotoimenpiteisiin omalla rennolla ja joskus turhankin huolettomalla tyylillään. Se voi seisoa kiltisti paikoillaan, jos sitä huvittaa, mutta jos sillä on parempaakin tekemistä (kuten tarkkailla tallin tapahtumia tai hamuilla hoitajan taskuja herkkujen toivossa), se saattaa unohtaa mitä siltä odotettiin. Harjaustuokiot ovat Damiralle mieluisia, mutta jos joku menee sen mielestä pieleen se saattaa osoittaa tyytymättömyytensä dramaattisella hännän huiskaisulla tai kärsivällä huokauksella. Varustaminen ei ole tamman lempipuuhaa, mutta sujuu kyllä, kunhan asiat tehdään sen tahtiin ja turha kiire jätetään pois.

Damira ei ole se tamma, joka antaa ilmaiseksi mitään. Se tarvitsee ratsastajan, joka osaa motivoida sitä ja tehdä treeneistä tarpeeksi mielenkiintoisia. Se ei siedä yksitoikkoista tekemistä tai turhanpäiväistä hinkkaamista, vaan kaipaa vaihtelua ja hauskuutta työskentelyynsä. Jos sen kanssa yrittää liikaa määrätä, se voi päättää, että juuri tänään ravi on täysin yliarvostettu askellaji ja pysytellä käynnissä, vaikka kuinka pyytäisi toisin. Kun sille antaa sopivasti tilaa ja pitää asiat mielenkiintoisina, Damira liikkuu kuitenkin kevyesti ja vaivattomasti, tehden kaiken juuri sen verran hyvin kuin sillä hetkellä kokee tarpeelliseksi.

Kilpailupaikalla Damira saattaa alkuun vaikuttaa siltä, ettei tilanne kiinnosta sitä pätkääkään. Se voi huokailla verryttelyssä tai katsella ympärilleen kuin mietiskellen, miksi kaikki muut ottavat asian niin vakavasti. Mutta heti, kun se huomaa yleisön ja tajuaa olevansa huomion keskipisteenä, sen koko olemus muuttuu ja useimmiten tamma skarppaa ja keskittyy hienosti suorituksensa ajan.