Hukkapuro

27.04.2016 - Juoksutusta

Olin sopinut Otterleyn kanssa hänen tammansa Electran liikuttamisesta tälle päivälle. Ajellessani Hukkapuroon satoi kuin saavista kaatamalla ja tottakai kukaan ei ollut vielä tuonut tammaa sisälle - Olinkin itse vähän ajoissa. Litimärkä kimo asteli huhuillessani tarhan portille ja antoi helposti kiinni. Nyt ei varmaan mentäisikään selkään, totesin katsellessani hevosta pitkin valuvia vesipisaroita. Koska minulla ei ollut mikään kiire, vietin hevosen parissa käytävällä ihan reilusti aikaa. Viilasin enimmät vedet pois, harjasin sen minkä irti sain ja koitin rievulla kuivaillakin. Noudatin Otterleyn neuvoa hellästä kohtelusta, sillä tamma ei kuulemma pitäisi rajuista otteista. Elsi katseli rauhassa touhujani puhallellen lämmintä ilmaa kasvoilleni. Jäin aika ajoin rapsuttelemaan tammaa säästä ja leuasta, sillä se näytti todella nauttivan hellyydenosoituksista.

Kun hevonen oli jotenkuten puhdasta muistuttava, kävin vilkaisemassa ulos. Sade oli kuin olikin lakannut! Innosta piukeana päätin juoksuttaa tammaa ulkokentällä. Hain kapsonin ja juoksutusliinan satulahuoneesta, puin ne hevoselle ripeästi ja talutin kiltisti perässä seuraavan tamman kentälle. Ohjasin tamman kohtuullisen etäisyyden päähän ja juoksutusraipan avituksella pyysin liikkeelle. Elsi tiesi mitä tehdä, ja lähti kävelemään asettuen samantien konkarin elkein ympyrälle. Kehuin hevosta ja pistin siihen vähän lisää vauhtia, nyt ei löntysteltäisi. Elsi huokaisi laiskasti, mutta lähti silti kävelemään reippaammin. Kävelytin tammaa molempiin suuntiin ja kehoitin sitten raviin, jonkin ajan päästä myös laukkaan vähän isommalla välimatkalla minuun. Elsi toimi hyvin pienillä avuilla eikä sitä tarvinnut pahemmin korjailla, mitä nyt välillä kannustaa vähän reippaampaan vauhtiin. Ei tainnut neitiä hirveästi huvittaa juosta rapakossa, mikä sinänsä oli ihan ymmärrettävää - menihän siinä kauniit kintut ihan törkyisiksi. Ne minä sainkin juoksutussession jälkeen puunata uudestaan. Jätin tamman karsinaansa kuivumaan talliloimen kanssa, jottei se hikisenä vilustuisi kosteassa kelissä. Palkaksi hyvästä työstä tarjosin Elsille vielä porkkanan, ennen kuin sanoin heipat ja suuntasin orien puolelle.

30.04.2016 - Tutustumismaasto Munkkivuoressa

Olimme käyneet Elsin kanssa valmennuksessa pääkaupunkiseudulla ja samalla reissulla päädyimme poikkeamaan vasta avatussa uudessa ratsastuskeskuksessa Munkkivuoressa. Leppävaarassa sijaitseva talli pihapiireineen vaikutti varsin viihtyisältä ja paikka huokuikin perinteisen ratsastuskoulun tunnelmaa. Elsi oli hieman väsynyt valmennuksista, joten se seisoskeli rauhallisena paikoillaan, kun reippaasti harjasin sen läpi ennen varustamista. Kun pujotin suojat tamman jalkaan, se hieman nosteli kavioitaan ärtyisästi, sillä Elsin mielestä kaikki ylimääräinen jalkojen hipelöinti oli aina ärsyttävää.

Kun kaikki olivat valmiina, pääsimme liikkeelle ja suuntasimme ensin kohti Kiertolan kielekettä. Oli oikein virkistävää päästä täysin uusiin maisemiin ja täällä maastoreitit olivatkin hyväkuntoisia ja helppokulkuisia, joten sain rentoutua Elsin selässä nauttimaan keväisestä säästä. Linnut lauloivat iloisesti puissa ja siellä täällä näkyi, kuinka luonto alkoi vihertämään. Puiden välistä pilkahteleva aurinkokin lämmitti jo yllättävän paljon, mutta metsän hämärässä oli silti vielä melko viileää. Rapsuttelin hajamielisesti Elsin kaulaa ja annoin tamman edetä omaan tahtiinsa jonon jatkona vajotessani omiin ajatuksiini.

Retken päätteeksi leiriydyimme pienelle metsämajalle, missä tarjolla oli kahvia ja pientä purtavaa. Hörpin tyytyväisenä höyryävää kupillistani mustaa kahvia ja rupattelin tallin ratsastusopettajan Erjan kanssa yllätys yllätys hevosista. Pienen evästauon jälkeen palasimme tallille ja kiitin järjestäjiä mukavasta retkestä. Otettuani Elsiltä varusteet pois ja harjattuani sen taas nopeasti läpi, oli aika valmistautua kotimatkaan. Säyseän tamman lastauksen kanssa ei tälläkään kertaa ollut ongelmia ja kotimatka sujui muutenkin rauhallisissa merkeissä.