Hukkapuro
virtuaalitalli / a SIM-game stable
virtuaalitalli / a SIM-game stable
hannover, tamma
kimo, 163 cm
s. 18.12.2012
Maahantuoja
Amar
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757
KRJ-II
virtuaalihevonen / a sim-game horse
Kuvat © Franz Venhaus (CC BY-ND 2.0),
Dore on kiltin lupsakka ja kaikin puolin hyvin ystävällinen tamma. Muiden hevosten kanssa se viihtyy loistavasti ainakin niin pitkään kun sen itse ei tarvitse liittyä muun lauman riehuntaan - silloin Dore vetäytyy mieluumin sivummalle mutustamaan heinää. Sama pätee kuitenkin myös ihmisten kanssa: tamma nauttii pitkistä ja perusteellisista harjaustuokioista ja muusta rauhallisesta yhdessäolosta, mutta joskus jo kävelylenkki voi Doren mielestä tuntua turhan vaivalloiselta. Ja kun Dore päättää että jokin ei huvita, osoittaa se sen rauhallisesti mutta päättäväisesti, esimerkiksi tukemalla kavionsa tiukasti lattiaan. Tuolloin ei auta mukava lepertely: nopeiten tamman saa taas yhteistyökykyiseksi viemällä sen huomion toisaalle joko herkkupalalla tai esimerkiksi kaulan hieromisella.
Myös ratsuna Dore voi kyllästyä ratsastajan turhanpäiväiseen yliaktiivisuuteen (jollaiseksi Dore voi tulkata päivästä riippuen minkä tahansa voltin tai pysähdysharjoituksen jota ratsastaja siltä vaatii). Siksi onkin varsin yllättävää että tamma on koulutettu aina GP-tasolle asti! Tämä kuitenkin selittyy tamman paremmilla päivillä: ihan joka päivä se ei jaksa jumia yhtä paljon, vaikkakin välillä tuntuu, että kokonaista tuntia se tuskin on koskaan jaksanut työskennellä kyllästymättä. Tärkeää onkin palkita Dore kelvollisista suorituksista satulan alla antamalla sen ottaa hetken aikaa rennosta kaviouraa pitkin löntystellen, ennen kuin siltä alkaa taas vaatia jotain vaativampaa!
Kilpailuiden tunnelma onneksi saa Dorenkin hieman virittäytymään ja yllättäen kilpailupaikan hälinässä tamma onkin huomattavasti helpompi ratsu. Se hakee paljon tukea ratsastajastaan, mutta tekee mukisematta sen minkä pyydetään, kunhan ratsastaja vaikuttaa rauhalliselta ja tasapainoiselta. Niinpä radalla ei onneksi tarvinnut todistaa Doren äkkipysähdyksiä, ellei ratsastaja ole lähtenyt liikkeelle kädet täristen ja sydän hakaten. Lastatessa Dore voi olla hieman haastava tapaus, sillä joskus se junttaa itsensä paikallaan, eikä millään suostu marssimaan sisälle koppiin. Pakotus ja painostus ei tamman kanssa auta, vaan parasta on antaa sille hetkeksi omaa tilaa ja yrittää sen jälkeen rauhassa uudestaan. Matkustajana Dore on kuitenkin varsin rauhallinen, eikä aiheuta ongelmia.
Kirjoittanut Amar, muokannut omistaja
| i. Donatle Grün evm hann-ori, 170 cm, mustankimo |
ii. Donatell evm hann-ori, 172 cm, musta |
| ie. Celia Grün evm hann-tamma, 164 cm, rautias |
|
| e. Retescha evm hann-tamma, 162 cm, musta |
ei. Danote GER evm hann-ori, 168 cm, mustankimo |
| ee. Harrieta Yol evm hann-tamma, 160 cm, rautias |
i. Donatle Grün oli 170cm korkea, näyttävä mustankimo ori, joka hurmasi kouluradoilla. Ori edusti Saksaa jopa arvokilpailuissa ja sen tilillä onkin MM-kulta ja Olympia-hopea kouluratsastuksen joukkuekilpailuista. Luonteeltaan Donatle Grün ei todellakaan ollut mistään helpoimmasta päästä, vaan orista löytyi säpäkkyyttä ja omaa tahtoa vaikka muille jakaa. Ori periytti jälkeläisilleen erityisesti hyvää liikettä. Donatle Grün jouduttiin lopettamaan 16-vuotiaana pitkälle edenneen kimosyövän takia.
ii. Donatell oli niin ikään varsin kuuluisa kouluratsu ja aikansa trendinimiä varsinkin koulupainotteisen hannoverejen suvussa. 174cm korkea, musta hannoverori olikin oikeaa kiiltokuvamateriaalia ja hyvien kouluratsastustulosten lisäksi orilta löytyi meriittejä myös näyttelykehistä ja kantakirjaustilaisuuksista. Donatell tunnettiin erityisesti tahdikkaan liikkeen ja loistavan kokoamiskyvyn periyttäjänä, mutta monille jälkeläisille periytyi myös herkkä ja hyvin itseriittoinen luonne. Se ei kuitenkaan ole juuri vähentänyt huippuorin jälkeläisten arvostusta hevospiireissä.
ie. Cecilia Grün on yksi pitkän linjan kouluratsuja kasvattaneen siittolan Grün Studin suosituimmista tammoista. 168cm korkea, poikkeuksellisen roteva rakenteinen ruunikonkimo hannover tamma ei ehkä ensisilmäyksellä ole kedon kaunein kukkanen, mutta voimaa, suorituskykyä ja hyvää työmoraalia periyttävä tamma on silti noussut halutuksi nimeksi suvussa. Tammalta itseltään ei juuri kilpailutuloksia löydy, mutta sen jälkeläiset puhuvat puolestaan. Näistä nimittäin poikkeuksellisen moni on noussut kouluratsastuksessa aina GP-tasolle asti.
e. Retescha on musta, 162cm korkea sirohko hannovertamma. Saksalaisen ratsastajan Gabriela Bernerin itse kasvattama ja kouluttama tamma on kilpaillut parhaimmillaan PSG-tasolla, mutta omistajansa mukaan tamma tähtää tulevaisuudessa vielä korkeammalle. Dorett on Reteschan ensimmäinen varsa, jonka tamma varsoi 4-vuotiaana. Omistaja toivoi varsasta ori, joten syntynyt tammavarsa päätyi myyntiin. Dorettin lisäksi 9-vuotiaalla Reteschalla ei vielä ole muita jälkeläisiä, sillä omistaja ei ole halunnut keskeyttää tamman hyvin alkanutta kilpailu-uraa.
ei. Danote GER on niin ikään musta, 168cm korkea hannoverori, joka on kilpaillut kouluratsastuksessa. Intermediate II tasolla asti hyvä prosentteja kerännyt ori ei koskaan päässyt näyttämään kynsiään Grand Prix luokissa, sillä ori loukkasi jalkansa laitumella eikä onnettomuuden jälkeen enää toipunut kilpailukuntoon. Hyvää liikettä ja selväpäistä luonnetta periyttävä ori on ollut melko aktiivisesti jalostuskäytössä.
ee. Harrietta Yol oli myös Gabriela Bernerin omistuksessa ja tämän ensimmäinen kunnollinen kilparatsu. Tamman kanssa nainen starttasikin aina Intermediate I tasolla oikein hyviä prosentteja keräten. Harriettan kanssa kuitenkin tavoitteellinen valmentautuminen aloitettiin hieman liian myöhään, joten tamman koko potentiaali ei päässyt koskaan kunnolla esiin. Retescha on 165cm korkean rautiaan hannovertamman ainoa jälkeläinen. Harrietta Yol astutettiin vielä eläkepäivillä ja koko varsan odotusaika oli yhtä jännitystä. Varsa syntyikin terveenä ja hyväkuntoisena, mutta tamma itse jouduttiin lopettamaan parin päivän jälkeen, kun synnytys oli heikentänyt sitä liikaa.
Dore kilpailee porrastetuissa kilpailuissa!
Valmennuksessa oli enemmänkin gp- tason ratsuja, joka oli mielestäni iloinen yllätys. Otterleyn ja tämän kauniin ja näyttävän hannovertamman työskentelyä oli ilo katsella ja aloin jopa salaa haaveilemaan itsekin puoliverisestä suomenputtejen rinnalle. Ratsukko suoritti alkuverryttelyt kaikessa rauhassa ja ehtivät jopa kävellä hetken itsekseen ennen varsinaisten tehtävien aloittamista. Olin jo varautunut siihen, etten pääsisi ohjeistamaan Otterleytä yhtään, kun alla oli osaava vaativan tason hevonen, mutta toisin kävi. Tamma jaksoi keskittyä tehtävään ensimmäisen puolen toista verran, kunnes sen kiinnostus lopahti ja meno alkoi näyttää melko puolivillaiselta. Käskin Otterleytä keksimään tammalle jotain pientä johon keskittyä, kuten taivuttelemaan tai tekemään ympyröitä odotusaikana ja niin vain alkoi parin työskentely muistuttaa taas Doren todellista tasoa. Viimeisillä toistoilla ratsukosta jo viimein uskoi, että tamman todellinen taso oli grand prix eikä helppo C.
Pähkinän kuoressa: Pari oli mukava valmennettava, mutta tamman keskittyminen tuppaa herpaantumaan ja mielenkiinto loppumaan helposti. Tähän kannattaa kokeilla juurikin tuota, että keksii jotain virikettä hevoselle toistojen välissä, esimerkiksi taivuttelee tätä tai pyörittelee ympyröitä. Muuta moitteita en hevosesta tai ratsastajasta löytänyt, jatkakaa siis samaan malliin.
Metsälammen Ratsutalli sijaitsee juuri sopivan ajomatkan päässä meiltä Hukkiksesta, joten aika usein tuleekin osallistuttua tallin järjestämiin tapahtumiin ihan vain mielenvirkistykseksi. Ystävänpäivän kunniaksi Metsiksessä järjestettiin perintienen ystävänpäivämaasto ja ilokseni sain houkuteltua myös Lindan mukaani viettämään äiti-tytär-laatuaikaa. Ratsuksi valikoitui tällä kertaa varsin rauhallinen tammakaksikko: Nessa ja Dore. Päivän piristykseksi Linda päätyi taiteilemaan molempien kimojen tammojen lautasille pinkillä hiusliidulla suuret sydämet, jotka tosin haalenivat melko pian kevyessä lumisateessa.
Itse olin meinannut napata reissuun satulan mukaan, mutta Linda suostutteli minutkin jättämään lopulta satulan kotiin. Nessa ja Dore olivatkin varsin luotettavia ja rauhallisia hevosia, vaikkakin isoliikkeisiä, joten toivoin, että maastoreissu sujuisi rauhalliseen tahtiin. Onneksi ratsuni Nessa oli kerännyt talven aikana hieman ylimääräistä massaa, joten tamman leveässä selässä oli mukava istua. Lindakin pääsi Doren selkään yllättävän ketterästi tamman suuresta koosta huolimatta ja pääsimme ottamaan paikkamme maaston suuntaavien ratsukoiden jonosta.
Reissu sujui leppoisasti ja ongelmitta. Lunta sateli taivaalta rauhalliseen tahtiin ja nollan pinnassa keikkuva lämpötila tuntui varsin miellyttävältä. Pääasiassa kävelimme retken ajan pienillä metsäpoluilla, mutta mukaan mahtui myös muutama ravipätkä ja halukkaat saivat ottaa myös laukkaa sopivassa kohdassa. Linda laukkasi innokkaasti Doren kanssa, joka selvästi nautti maisemanvaihdoksesta eikä yrittänyt kertaakaan temppuilla. Itse tyydyin lönköttelemään Nessan kanssa hieman rauhallisempaa tahtia muiden kanssa, jotka halusivat edetä hitaammin. Reissun jälkeen hoidimme hevoset ripeästi kuntoon ja jätimme ne hetkeksi lainaksi saamaamme tarhaan odottelemaan, kun menimme vielä Lindan kanssa nauttimaan höyryävästä kahvista ja tuoreesta pullasta ennen kotimatkaa.
© Otterley 2017
Tausta © Anders Peter Amsnæs
(CC BY 2.0)
Otsikon kuva © Ellen Sinding
(CC BY-NC-SA 2.0)
