Hukkapuro
virtuaalitalli / a SIM-game stable
virtuaalitalli / a SIM-game stable
suomalainen puoliverinen, ori
ruunikko, 168 cm
s. 28.03.2015
Kasvattaja
HR Warmbloods
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757
KRJ-II
virtuaalihevonen / a sim-game horse
Kuvat © Suomen Hippos/ Pirje Paananen,
Nimestä Black Jaguar saa varmasti kuvan sulavasta, mustasta hieman machosta oripojasta. Olen täysin varma, että myös Jakke on tätä mieltä itsestään, vaikka todellisuus onkin vähän muuta. Jakke nimittäin on erittäin hellyttävä ja sympaattinen hevonen, josta ei voi juuri pahaa sanaa sanoa. Tulisen orin uskottavuutta Jakella ei kuitenkaan ole tippaakaan. Vaikka ori saattaakin aluksi yrittää päästä niskanpäälle, päätyy ori hyvin nopeasti palaamaan takaisin ruotuun – oli kyseessä sitten yritys pomotella joko toisia hevosia tai ihmisiä. Eikä Jakke ole edes musta.
Jakke ei myöskään ole erityisen sulava tai ketterä, vaan orin kanssa on saanut tehdä erittäin paljon töitä, jotta se on oppinut kantamaan itseään ja käyttämään tasapainoaan liikkuessaan. Varsinkin nuorempana oli Jakke melko säälittävä näky koikkelehtiessaan muiden orien perässä laidunleikeissä ja orin kömpelyys paistoi pitkälle. Niinpä en ollutkaan aivan varma siitä, olisiko Jakesta lopulta siksi GP-tason ratsuksi, jota siitä povailtiin sukunsa perusteella. Jakke omaa kuitenkin aivan uskomattoman työmoraalin ja se on aina valmis tekemään parhaansa. Ori jaksaa yrittää ja yrittää, eikä se juuri koskaan lannistu epäonnistumisista. Jossain vaiheessa tuntuikin siltä, että Jakke oli se joka uskoi itseensä kaikkein eniten, kun me muut sen kanssa työskennelleet sitä epäilimme. Niinpä ori pikkuhiljaa kehittyi, oppi liikkumaan aivan upeasti ja suorittamaan vaativimmatkin kouluratsastusliikkeet kuin vettä vaan.
Kilpailuissa Jaken itsevarmuus ei ole aivan yhtä horjumaton kuin kotikentällä. Niinpä orin kanssa ollaankin koettu välillä melkoista vuoristorataa, kun kotona niin loistavasti toimiva hevonen on kilpailupaikalla menettänyt täysin itseluottamuksensa ja epäonnistunut helpommissakin tehtävissä. Tämä kuitenkin on tasaantunut ajan ja kokemuksen myötä ja nykyään Jakke on jo tasaisempi suorittaja johon voi luottaa tiukassakin tilanteessa. Jostain syystä kunniakierrokselle päästessään palaa Jakke vanhoihin tapoihinsa ja muuttuu komeasta kouluratsastusta kömpelöksi koikkelehtijaksi. Onneksi siinä vaiheessa tyyli on jo vapaa..
| i. Black Panther W fwb-ori, 175 cm, tummanruunikko YLA3 |
ii. Indigo Blue V fwb-ori, 165 cm, punarautias |
iii. Livingstone fwb-ori, 167 cm, ruunikko VIR MVA Ch, KTK-II, ERJ-I, YLA1 |
iiii. May 14th H'Dark Zel xx xx-ori, 171 cm, punarautias |
| iiie. Lumiére Solaire hann-tamma, 159 cm, mustanruunikko |
|||
| iie. ATR Pineapple fwb-tamma, 155 cm, rautias KTK-III |
iiei. Kuujärven Advice fwb-ori, 157 cm, punaruunikko KTK-III, YLA2 |
||
| iiee. MK Pinny's Queen kadonnut | |||
| ie. KWB Alchmene fwb-tamma, 168 cm, ruunikko |
iei. Artoselfdestruction fwb-ori, 158 cm, tummanpunaruunikko Ch, KTK-I |
ieii. Rivulet's Si Joile sf-ori, 168 cm, ruunikko |
|
| ieie. Adamant Nin fwb-tamma, tummanruunikko |
|||
| iee. Alchemy Nin fwb-tamma, 157 cm, tummanpunaruunikko VIR MVA Ch, KTK-II |
ieei. Ikaros By The Way fwb-ori, 169 cm, kimo |
||
| ieee. Alaney Nin xx xx-tamma, 155 cm, tummanrautias |
|||
| e. Xsiara VR fwb-tamma, 165 cm, ruunikko |
ei. Floré VR fwb-ori, 171 cm, kimo YLA2 |
eii. Fercos Z fwb-ori, 163 cm, rautias KTK-III |
eiii. Mayeco Z fwb-ori, 168 cm, rautias Ch, KTK-II, KRJ-I |
| eiie. Watrfall's Ithil fwb-tamma, 163 cm KTK-II |
|||
| eie. Nelda's Florence fwb-tamma, 168 cm, rautias |
eiei. KWB Laurentin hann-ori, 166 cm, punarautias KTK-II, KRJ-I, YLA2 |
||
| eiee. Mary's van Florina fwb-tamma, 166 cm, rautias |
|||
| ee. Xsara VR fwb-tamma, 164 cm, rautias YLA2 |
eei. KWB Alarming fwb-ori, 165 cm, harmaankimo KRJ-II, YLA2 |
eeii. Greymask's Almaz fwb-ori, 168 cm, ruunikko VIR MVA Ch, KTK-II, YLA1, KRJ-II |
|
| eeie. S.U Replica fwb-tamma, 163 cm, punaruunikko KRJ-I, YLA2 |
|||
| eee. Agave's Part of Unknow Destiny kadonnut | eeei. Legend of Camaro swb-ori, 166 cm, tummanruunikko KTK-III |
||
| eeee. Agave's Why Worry fwb-tamma, 164 cm, tummanruunikko Ch, KTK-III |
Jakke kilpailee tavallisissa kilpailuissa!
Sijoituksia yhteensä 44
Tänään Hukkapuroon oli saapunut valmentajaksi Kaisa Virtanen. Valmentaja olikin meille jo ennestään tuttu sillä hän oli toiminut aikaisemminkin valmentajana Hukkapurossa. Olin halunnut Kaisan tarkistamaan minun ja Jaken esiintymistä enne kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun osallistumista, sillä Jaken aktiivisesta kilpailu-urasta oli jo aikaa ja tuntui, että orin kanssa yhteistyö oli hieman ruosteessa. Sää oli aurinkoinen ja ihanan keväinen, joten pidimme valmennuksen kentällä, joka oli lähestulkoon sulanut. Ratsuni oli tänään Jakke, joka alkuverryttelyjen aikana vaikutti tavallista pirteämmältä. Tietenkin orillakin taisi olla kevättä rinnassa. Lämmittelin oria eri askellajeissa tekemällä paljon taivutuksia ja väistöjä, jotta Jakke vertyisi kunnolla valmentajan seuratessa menoamme kentänlaidalta. Tämä näytti varsin tyytyväiseltä näkemäänsä. Alkuverryttelyjen jälkeen paneuduimme päivän aiheeseen, joka oli tänään laukkatyöskentely ja aloitimmekin laukan kokoamisella ja harjoituspirueteilla. Jakke oli alkuverryttelyjen jälkeen hyvin vertynyt ja valmis työskentelemään, joten tehtävä sujui yllättävän hyvin. Valmentajamme Kaisa Virtanen ohjeisti vaatimaan Jakelta vielä vähän enemmän, sillä annoin orin päästä hieman turhan helpolla. Tämän jälkeen tehtävä sujuikin vielä paremmin ja Jakke esitti oikein komeita piruetteja. Loppua kohden Jakke alkoi pikkuhiljaa muuttua tahmeamman tuntuiseksi. Niinpä teimme vielä lopuksi lisättyä laukkaa pitkillä sivuilla, jotta kokoavan tehtävän jälkeen pääsin ratsastamaan oria vielä kunnolla eteen. Valmentaja oli oikein tyytyväinen suoritukseemme ja neuvoi tulevaisuudessa jatkamaan työskentelyä samaan malliin. Loppuverryttelyt teimme tallipihan ympäri kulkevalla lyhyellä maastolenkillä, jonka jälkeen sain viedä Jaken takaisin talliin hyvillä mielin.
Maastoilu Jaken kanssa on yleensä todella leppoisaa puuhaa, sillä ori ei turhia hötkyile oli sitten liikkeellä yksin tai yhdessä. Niinpä tämän päivän aika taulu olikin mukava yllätys, sillä aikataulussa orille oli merkitty maastoilua. Hetken mietittyäni vaihtoehtoja, päätin suunnata Jaken kanssa seikkailemaan läheisen järven rannalle, sillä kuulemma reitti oli jo täysin sulanut ja hyvässä kunnossa. Mukaan pyysin myös hevosenhoitajamme Ellin, joka nappasi ratsukseen Topin, joten tälle reissusta ei ollut odotettavissa aivan yhtä leppoisaa kuin minulle. Olimme maastoilleet yhdessä aiemminkin ja retket olivat aina olleet todella mukavia, sillä Elli oli aina hauskaa seuraa. Niinpä odotin tältäkin reissulta pelkkää hyvää. ”Saas nähdä kuka määrää tänään vauhdin”, huikkasi Elli kavutessaan ratsunsa selkään ja taputti hieman steppailevan Topin kaulaa. Suhtauduin tähän nauraen, sillä tiesin, että näin kevään kynnyksellä hevosilla kyllä virtaa piisasi, mutta tyttö ei onneksi vähästä hätkähtäisi. Minä olisin se, jota vauhti varmasti ensimmäisenä alkaisi hirvittää. Kipusin reippaasti oman ratsuni Jaken selkään ja juuri kun takapuoleni tömähti satulaan, muistin että sähköpostiini oli kilahtanut tärkeä viesti, joka odotti välitöntä vastausta. Pahoitellen hyppäsin takaisin alas Jaken satulasta ja käskin ohi kulkenutta Joelia pitämään Jakkea silmällä sen aikaa, kun kävin nopeasti naputtelemassa vastauksen tallin toimistossa, jonne olin puhelimenikin lähtöhötäkässä unohtanut. Kun vihdoin olimme valmiita lähtöön, suuntasimme tallin pihasta kohti järvenrantaa. Ilma oli kirkas ja pilvettömältä taivaalla paistava aurinko lämmitti jo niin, että kevyt toppatakki päällä tuli melko kuuma. Hevoset kulkivat yllättävän rauhallisesti, joten saimme nauttia varsin rentouttavasta retkestä. ”Minkä hevosen sä sieltä tallista nappasit, kun toi ei vaikuta yhtään Topilta?” nauroin Ellille, sillä kimo ori osasi olla pahimmillaan todella hankala tapaus, mutta Ellin komennuksessa ori eteni varsin säyseästi. Puolessa välissä matkaa, ajattelin että tällaisia hetkiä sitä kaipasi elämäänsä enemmänkin. Vielä ennen kuin käännyimme kotiin, Elli ehdotti, että menisimme aivan rantaan katsomaan, joko järven jäät olivat sulaneet. Niinpä suuntasimme kulkumme hevosen uittopaikalle huomataksemme, että vain harva jäälautta kellui enää veden pinnalla. Rannikossa uiskenteli muutama sorsa, jotka pyrähtivät kaakattaen karkuun, kun tulimme lähemmäksi hevosten kanssa. Kun vihdoin suuntasimme kotiin, tuntui kuin olisin ollut pienellä lomalla. Niin kaukaiselta tallin hektinen arki tuntui luonnon keskellä. Kaiken kaikkiaan maastoretki Ellin kanssa oli ollut todella onnistunut.
© Otterley 2017
Tausta © Anders Peter Amsnæs
(CC BY 2.0)
Otsikon kuva © Ellen Sinding
(CC BY-NC-SA 2.0)
