Hukkapuro

Bartho on oriksi oikein fiksu ja miellyttävä kaveri, vaikka välillä se saakin prinssi-kohtauksia jolloin kaikkien on palveltava häntä täydellisen moitteettomasti kun itse lekottelee laitumella tai karsinan pohjalla. Silloin ei toki työkään tälle herralle maistu, ja kaikki pitää tehdä hoitajalle mahdollisimman vaikeaksi: satulaa juostaan karkuun, pää kiskaistaan taivaisiin suitsittaessa, jalkoja heilutellaan suojia laitettaessa ja harjatessakin kutistaan niiin hirveästi. Jos joku sinnikäs jaksaa repiä orille varusteet tästä kaikesta huolimatta päälle, esittää herra kentällä säikkyvää pelleä jotta ratsastaja lopettaisi harjoittelun ennen sen alkamistakaan sen vaarallisuuden vuoksi.

Kaikeksi onneksi Bartho tosiaan on useimmiten fiksu, miellyttävä ja hyvin käyttäytyvä. Harjatessa se tutkii hoitajan taskut, kädet ja ylettyessään myös harjakorinkin herkkujen varalta, mutta jos joku kummajainen sattuisikin kokemaan turvalla tökkimisen ja hamuilemisen epämiellyttävänä, lopettaa Bartho kyllä, joskin hiukan nyrpeää naamaa näyttäen, kun sitä tiukasti komentaa. Ori antaa harjata itsensä joka puolelta ilman kutiamisia, kaviotkin nousevat siivosti niin peruspuhdistukseen kuin kengitykseenkin, ja jopa pysyvätkin ylhäällä tarvittavan ajan. Varusteet orille saa laittaa lähes huoletta, varpaitaan kannattaa kuitenkin vähän varoa sillä Bartholle tulee usein kiire kun sitä varustetaan, ja kaviot nousevat jatkuvasti ylös ja alas. Talutettaessa ja erityisesti aina karsinasta lähdettäessä Bartho tuppaa vähän jyräilemään, mutta pari tökkäisyä kyynärpäällä sen ryntäisiin ja napakka ote riimunnarusta hidastavat kyllä menoa. Bartho ei ole säikkyvää sorttia, joten sitä voi talutella aika rauhassa kunhan sen saa tajuamaan ettei ihmisten yli jyräillä miten sattuu.

Ratsastettaessa Bartholta löytyisi energiaa vaikka muille jakaa! Alkukäyntejä se ei malttaisi millään kävellä, vaan koko ajan pitäisi stepata ja sipsuttaa. Aina ensimmäisten laukkaharjoitusten loppumiseen saakka ratsastajasta usein tuntuukin kuin ratsastaisi ruutitynnyrillä joka voi räjähtää milloin vain - Bartho säpsähtelee pientäkin suhinaa kentän viereisissä pusikoissa ja lähtee kyllä vetelemään ratsastajaa ympäri kenttää miten sattuu jos tämä vaikuttaa vähänkin kauhistuneelta. Myös hitaasta askellajista reippaampaan siirtymiset ovat melkoisen vauhdikkaita, eivätkä pienet ilopukit laukannostoissa ole lainkaan harvinaisia.

Kun Bartho sitten lopulta on saanut purettua ylimääräiset energiansa, tulee siitä oikein kelpo ratsu niin kouluun, esteille kuin maastoonkiin. Sitten se ei enää vaivaudu hypähtelemään pienimmästäkin tuulen suhahduksesta, vaan keskittyy enemmän ratsastajan kuuntelemiseen, ja toimiikin sitten melko kevyillä avuilla. Samojen kouluratsastusliikkeiden liiallinen jyystäminen saa kyllä Barthon kyllästymään ja sitten löntystelemään kuin muuli, mutta kun liikkeitä tekee vaihtelevasti niin Bartho liikkuu mielellään kauniissa muodossa, todella kevyesti ja vaivattomasti askeltaen. Esteillä Bartho on aina ihan innoissaan, kunhan esteillä on tarpeeksi korkeutta. Se hyppää hyvällä tekniikalla, mutta ratsastaja joutuu usein toppuuttelemaan sen suurinta intoa - toisaalta jos esteet ovat Randon makuun liian pieniä, se kieltää helposti luistaen esteiden vierestä ellei ratsastaja ole tarkkana. Maastossa Bartho painelee huiman pitkillä askelilla eteenpäin, hypäten vastaan sattuvat esteet höyhenenkevyesti. Ympäristöönsä se ei maastossakaan kiinnitä kummemmin huomiota, kunhan vain ratsastaja tuntuu tietävän minne on matkalla. Myös valjakkoajoa Barthon kanssa harrastellaan, eikä se kärryjen edessä häsläile ja spurttaile läheskään niin paljoa kuin satulan alla. Mutta toisaalta se ei jaksa "hitaaseen ja tylsään" kärryajeluun keskittyäkään niin täysillä kuin ratsastettaessa..

Kisoissa Bartho heittäytyy usein sen verran prinssiksi että varustettaessa pitää jonkin verran keljuilla, kuten myös verryttelyssä, mutta kisaradalla oripoika tykkää olla suuren yleisön huomion kohteena ja esiintyä sitten edukseen - toisaalta pienissä kisoissa se ei oikein jaksaisi panostaa esiintymiseen täysillä. Kisoihin lähdettäessä Bartho astelee kuljetusautoon reippaasti ilman epäröinnin häivääkään, eikä se kuljetuksen aikanakaan poukkoile tai häsläile. Muiden hevosten seurassa Bartho on melkoinen johtajatyyppi, eikä siedä varsinkaan itseään nuorempien pomottelua millään tavalla.

Kirjoittanut Amar