Hukkapuro

Anelie on luonteeltaan iloinen ja terveen utelias tamma, joka tykkää miellyttää ihmistä niin hoidettaessa kuin ratsunakin - toisaalta Nellistä löytyy se vauhdikaskin puoli, joka ei pelkää mitään!

Nelli antaa kenen tahansa hoitaa itseään ilman ongelmia. Kaviot se nostaa siivosti ja pitää ne itse ylhäälläkin, mahan alta harjaaminen ei häiritse ja kuolaimetkin tamma ottaa suuhunsa mielellään tietäessään että pääsee sitten ulkoilemaan. Pitkistä harjaussessioista Nelli ei tosin välitä, ja vaikka sitä peseminen ei muuten haittaakaan, kyllästyy se pitkään jatkuneeseen vedellä läträämiseen ja alkaa pärskiä mielenosoituksellisesti ja vaihdella painoa jalalta toiselle tiuhaan tahtiin. Talutettaessa tamma usein alkuun intoilee ja meinaa unohtaa että taluttajan päälle astelemista pitäisi varoa, mutta kun taluttaja muistuttaa olemassaolostaan niin ei Nelli mitään tee - kuikuilee vain kaula pitkällä ympärilleen eikä kummemmin katsele mihin kävelee, jolloin taluttajan pitää katsoa tammankin puolesta missä tallustelee.

Ratsastaessakin Nelli on usein niin innoissaan että kävelyalustan katseleminen ei todellakaan kuulu sen suurimpiin intresseihin. Ratsastajaakin se kuuntelee vähän hajamielisesti, mutta kun kentän ympäristö on tarkistettu pariin kertaan niin sen keskittymiskyky alkaa suuntautua oikeisiin asioihin. Sitten tamma onkin mukavan herkkä ratsu joka reagoi hyvin pieniinkin apuihin.

Kouluratsuna Nelli on parhaimmillaan ja tammalla onkin monen koulutuomarin suunnasta kehutut askellajit ja se kantaa itseään luonnostaan hyvin. Välillä kouluradalla on kuitenkin tamman mielestä turhan tylsää ja ratsastaja saakin nähdä vaivaa, että tamman saa esiintymään tarpeeksi innokkaasti ja energisesti parhaita prosentteja varten. Esteradalla Nelli sen sijaan leijailee esteiden ylitse korkealta ja esteiden väleissä kovaa - niinkin innoissaan että martingaali on hyvinkin tarpeellinen väline ja puolipidätteetkin erittäin suositeltavia. Kovan vauhdin takia puomit kuitenkin välillä kolisee varsin herkästi alas. Parhaimmillaan tamma on esteradoilla jotka vaativat tiukkoja käännöksiä kovassakin vauhdissa, kun taas lyhytväliset sarjat tuottavat joskus turhankin ilmavasti loikkivalle tammalle enemmän ongelmia.

Maastossakin Nelli pursuaa energiaa, mutta ei taaskaan vilkuile turhan paljoa minne ja millaisella alustalla menee, koska ympäristö on paljon kiinnostavampi! Ratsastajan tulee siis pitää huoli suunnasta ja vauhdistakin, jottei Nelli päästele innoissaan liiankin täysillä ja väsytä itseään heti alkumatkasta. Maastossa kävelemiseen tai hitaaseen ravailuun Nelli ei suostu ilman hännän viuhtomista ja pään heittelyä, mutta tyytyy kyllä kohtaloonsa lopulta kun on vähän kokeillut miten kärsivällisesti ratsastaja jaksaa pidättää. Maastoesteradoilla Nellin mielenkiinto sentään kohdistuu esteisiin enemmän kuin mihinkään muuhun, mutta askeliensa sopivuutta esteiden väleihin se ei kyllä malta tarkkailla, vaan siitä saa ratsastaja huolehtia.

Nellillä kilpaillaan välillä myös valjakkoajossa, jossa se yrittää aina painella yhtä vauhdikkaasti kuin ratsastajan istuessa selässäkin. Edelleenkin tamma kuitenkin kuuntelee kuskia kun malttaa keskittyä, ja on kaikilla valjakkoajon osuuksilla aina nopea. Tarkkuuskokeista Nelli tykkää eniten, koska saa mennä suht vauhdikkaasti ja tehdä vaihtelevia tehtäviä sisältäen tiukkoja käännöksiä. Koulukokeissa Nelli kyllästyy yhtä helposti kuin kouluratsastuksessakin, ja kestävyyskokeessa painelee jälleen täydellä vauhdilla eteenpäin.

Kisoissa Nellillä vasta onkin tarkkailtavaa, eikä se malttaisi varustettaessakaan vain rauhassa töröttää paikallaan. Verryttelyyn asti selvittyään se alkaa hiljalleen rauhoittua, kun paikat kuitenkin ovat jo vähän tutumpia, eikä se kisaradalla tarkkaile kuin hetken ympäristöään ennen kuin tajuaa että on tosi kyseessä ja pitää tehdä parhaansa - minkä se sitten todellakin tekee huolella! Kisoihin lähtö ei tuota Nellin kanssa pienimpiäkään ongelmia, se on tottunut matkustaja ja tykkää trailerissa töröttäessään katsella maisemia kaikessa rauhassa.

Kirjoittanut Amar