Hukkapuro

virtuaalitalli / a SIM-game stable

Allim's Fizz

"Viivi"

VH15-011-0279


hannover, tamma
punaruunikko, 167 cm
s. 10.05.2015

Kasvattaja Allim's Sporthorses
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757

ERJ-I, KV-III

virtuaalihevonen / a sim-game horse

Kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan,

Kuollut 4.6.2017

Vaikka Allim's Fizz, kotoisammin Viivi, onkin perusluonteeltaan hieman kovapäisempi ja hankalampi hevonen kuin emänsä, tamma ei sentään ole isänsä kaltainen ärsyttävä hirviöhevonen. Ruunikon kovapäisyyskin on joustavaa mallia, Viivi kyllä antaa periksi ja taipuu, kun ihminen on ehdoton ja jämäkkä. Ratsastettavuudeltaan Viivi muistuttaa suuresti emäänsä, ja jokainen sekä emää, että tytärtä kokeillut, on todennut hevosten oleman niin selkeästi sukua, ettei tosikaan.

Karsina on Viivin omaa aluetta, eikä puoliverineiti pidä siitä, että sitä hoidetaan karsinassa. Etenkin ruoka-aikoina tamma on oikeasti äksy, ja tulee hampaat irvessä karsinan ovelle puolustamaan heiniään ja väkirehujaan. Mikäli karsinaan menee joka tapauksessa, hevonen kyräilee ruokiensa äärellä, uhittelee vähän lisää ja jos saa tilaisuuden, runttaa ihmisen seinää vasten. Tästä syystä Viivin karsinaan ei mennä ruoka-aikoina ilman painavaa syytä, hoitaminenkin tapahtuu käytävällä, ettei Viivi koe tarvetta puolustaa aluettaan. Käytävällä ollessaan hannover koettaa isotella irvistelemällä, näykkimällä ilmaa, kuopimalla ja nostelemalla takastaan kuin aikoisi potkaista. Viivi on pari kertaa saanut näykkäistyä arempaa hoitajaa, mutta kun vain uskaltaa komentaa hevosta – yleensä ärähtäminen riittää – ei Viivin kanssa ole ongelmia. Kun tamma tietää, ettei hoitaja liukene paikalta, vaikka miten irvistelisi, se on helppo ja yhteistyöhaluinen hoidettava. Rapsutukset ja lässytys kannattaa jättää muille hevosille, niihin tamma ei reagoi. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta (hankalina päivinä huulipuristin voi olla tarpeen, mutta ei mitään sen kummempaa), myös kengittäjän ja eläinlääkärin käynnit raspausta lukuun ottamatta. Raspausta varten ruunikko pitää rauhoittaa, ettei se riehu ja huido sinne ja tänne.

Talutettaessa reipas tamma taluttaa helposti taluttajaansa, jos ihminen kävelee hitaasti tai ei uskalla komentaa hevosta. Viivi menee mielellään minne itse haluaa, ravaa helposti kävelemisen sijasta, puskee välillä lapa edellä taluttajansa ohi ja porteista saatetaan singahtaa – molempiin suuntiin – kuin vinttikoira sähköjäniksen perään. Puoliverinen vaatiikin sen verran jämäkän, reipasaskelisen taluttajan, joka kävelee sopivaa tahtia ja osaa palauttaa hilluvan hevosen maan pinnalle. Viivi kuitenkin uskoo, kun sitä komentaa, vaikka näyttäisikin happamalta.

Matkustaminen ei tuota tammalle ongelmia, koppiin/rekkaan meneminen ja sieltä tuleminen ovat välillä haaste. Lastaussilta on hevosen mielestä jotain aivan hirveää, eikä Viivi välttämättä ota askeltakaan mokomalla, jos sen ei ole pakko. On päiviä, jolloin tamma menee kiltisti (vaikkakin vauhdilla) koppiin, toisina päivinä hevonen pitää vetää kyytiin liinojen kanssa. Joskus ruunikko ei suostu tulemaan kopista ulos, välillä Viivi kävelee pois niin vinosti, että tipahtaa lastaussillalta jo puolivälissä; taluttaja saa olla tarkkana, että tamma peruuttaa suoraan. Onneksi matkustaminen sujuu ongelmitta, oli Viivi autossa yksin tai ei.

Kuten todettua, ratsuna Viivi muistuttaa erittäin paljon emäänsä Eveä. Molemmat tammat ovat tarkkoja ja herkkiä hevosia, jotka eivät pidä epäselvistä avuista tai satulassa heilumisesta. Kuten emänsäkin, Viivi vaatii ratsastajan, jonka kehonhallinta ja tasapaino ovat kunnossa, muuten tamma joko jumiutuu paikoilleen tai kiemurtelee suoratkin urat potkien ilmaa takasillaan (Viivi ei juuri pukittele, mutta potkii kyllä ollessaan tyytymätön). Ajoittaiset roisit avut tai kertaluontoinen suuhun kiinni jääminen esteellä eivät haittaa, kunhan avut palaavat taas pehmeämmiksi. Jatkuva suussa roikkuminen, pohkeilla paukuttaminen tai muuten vain turhan voimakas apujen käyttö saavat ruunikon kiskaisemaan herneen nokkaan alta aikayksikön, eikä Viivi sen jälkeen tee enää mitään. Kun ratsastaja osaa asiansa ja ratsastaa hannoveria selkein, pehmein avuin, Viivi on herkkä, yhteistyöhaluinen hevonen, joka tekee parhaansa. Kaikki helppojen luokkien kouluohjelmat sujuvat kuin tanssi, tamma loistaa erityisesti laukkatehtävissä sekä avo- ja sulkutavutuksissa.

Esteet ovat Viivin leipälaji, eikä turhaan; hyppytekniikka on erinomainen ja kapasiteetti yltää 160cm luokkiin. Hypätessä Viivi kuumuu, mutta on muuten samalainen peli kuin sileätyöskentelyssä. Herkkänä, reaktiivisena hevosena tamma vastaa saamiinsa apuihin heti, ja ketteränä hevosena Viivin kanssa saa tehtyä tamman kokoon nähden tiukkoja kurveja (poneja vastaan ruunikolla ei olisi mahdollisuuksia). Iso, matkaavoittava laukka mahdollistaa hyvät ajat, mutta on myös ongelmallinen suhteutetuilla väleillä ja joskus sarjaesteillä; iso laukka ja iso hyppy tekevät sarjoista välillä ahtaat. Ratsastajan on osattava säädellä Viivin laukkaa ja katsottava ponnistuspaikkoja. Hannover kyllä korjaa ratsastajan virheitä jonkin verran ja kieltää, kun lähestyminen on kerta kaikkiaan huono. Lyhyet tiet ja vinot lähestymiset eivät ole ongelma, kunhan niitä ei vedä överiksi. Viivi ei turhia kyttää tai kieltele, ja hevonen on tarkka jaloistaan.

Maastossa tutut, arkipäiväiset asiat kuten postilaatikot ja kivet, ovat aivan kammottavia, mikäli Viivi on ainoa hevonen maastossa. Kaverin kanssa ruunikko ei kyttää tai säpsy ellei siihen ole oikeasti aihetta. Yksinäiset maastoretket eivät oikein onnistu, kun hevonen kulkee jännittyneenä pää pystyssä siksakkia tien reunasta toiseen aina uuden kiven nähdessään. Porukassa maastoillessa Viivi on toimiva peli.

Viivi on helppo kisahevonen, se on vieraissa paikoissa aivan samanlainen kuin kotonakin, vaikka ympärillä olisi millainen härdelli. Totta kai tamma säpsähtää saattaen ottaa sivuloikan, jos nurkan takaa ryntää irti päässyt hevonen tai jotain vastaavaa tapahtuu. Jos näitä tapauksia ei oteta lukuun, Viivi on läpi kisapäivän samanlainen kuin kotipihalla. Mikäli käsihevosalue on pieni, sinne ei kannata tunkea väkisin; Viivi kulkee niin reippaasti, että on jonkun takamuksessa kiinni nopeammin kuin taluttaja arvaakaan.

Vaikka verryttely menisi pipariksi, radalla asia on mahdollista korjata. Tammalla on hyvät ja huonot päivänsä, kuten meillä kaikilla. Yleensä ruunikon kanssa saa aikaiseksi hyvän, puhtaan radan, jolla päästään ainakin lähelle kärkeä, jos ei aivan ruusukkeille. Kun yhteistyö pelaa, Viivillä kisaa ilokseen, vaikka maine, kunnia, ruusuke ja kunniakierros jäisivätkin välistä.

Kirjoittanut Susiraja


Sukutaulu

i. Space Monkey
hann-ori, 170 cm, punaruunikko
ERJ-I
ii. Space Odyssey evm
hann-ori, 173 cm, tummanruunikko
ie. Malachite evm
hann-tamma, 169 cm, rautias
e. Five-Star
hann-tamma, 166 cm, ruunikko
ei. Star Status evm
hann-ori, 172 cm, ruunikko
ee. Frizzy-Liz evm
hann-tamma, 165 cm, punaruunikko

Jälkeläiset

Constant Wolf
ewb-ori
s.02.07.2015
i. Your Courage Kern
Hello Ruby Wolf
hann-tamma
s.03.01.2016
i. Rubiner Oak
Old Rosie Wolf
fwb-tamma
s.07.04.2016
i. Wolf's Echo
ERJ-II

Kilpailut

Painotuslaji: esteratsastus
Koulutustaso: 160cm, Helppo A

Viivi kilpailee porrastetuissa kilpailuissa!

Kouluratsastus taso /0
Esteratsastus taso /0
Kenttäratsastus taso /0
Valjakkoajo taso /0

Saavutukset

20.07.2015 KV-III nuorten kouluhevosten laatuarvostelussa
(Rakenne: 5 Käynti: 3 Ravi: 4 Lisäpisteet: 0 Suku: 0,5, Yhteensä: 12,5 - tilaisuus)

28.02.2017 ERJ-I palkinto kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa
(10 + 40 + 22 + 20 + 15 = 107 p. / ERJ-I - tilaisuus)


Päiväkirja

Vivan estevalmennus

valmennus - kirjoittanut Viva

Milla alkuverrytteli itsenäisesti punaruunikkoa hannovertammaansa, minun saapuessani sinne. Tervehdin Millaa ja jäinkin sitten hetksi katselemaan ratsukon verryttelyitä. Kummakit - Milla että hänen ratsunsa Viivi vaikuttivat olevan hyvässä vireessä ja aktiivisia. Kaksikon välilläkään ei näyttänyt olevan ongelmia, joten uskoin valmennuksesta tulevan melko vauhdikasta katsottavaa. Anyway.. Lähdinkin siitä sitten pystyttelemään maneesiin pientä rataa, jonka korkeudeksi tulisi 160cm. Pysyttelin radalle niin pystyjä, oksereita kuin trippeleitäkin ja yksi muurikin sinne lopulta päätyi mukaan. Saatuani radan valmiiksi - päästin kaksikon hyppäämään verryttelyesteitä, joilla oli korkeutta 100cm. Verkkaesteiden hyppääminen ei tuottanut kummallekan ongelmia, sillä vauhtia riitti, tekniikka oli hallussa eikä esteitä ujosteltu. Muistuttelin ratsukkoa kuitenkin vauhdista, että sitä olisi hyvä hidastaa, jos haluaa askelien mahtuvan esteiden välille. Siitä sitten parin muun hypyn jälkeen käännyttiin Millan kanssa radan puoleen, josta kerroin hänelle jonkun verran, ennen kuin kaksikko pääsi hyppäämään sitä. Lopulta ratsukko lähti ylittämään radan ensimmäisiä esteitä melko vauhdikkaastikin, jonka vuoksi ratsukko tulikin yhdessä vaiheessa ongelmia kolmella peräkkäisellä esteellä, kun eivät askeleet meinanneet millään mahtua esteiden väliin. Niimpä siitä sitten putosikin pari puomia, mutta matka jatkui edelleen - vaikkakin hieman hitaammalla temmolla. Viimeisen esteen jälkeen kaksikko sai hypätä rataa vielä kerran ja tällä kertaa rata mentiinkin sitten puhtaasti. Sittenpä olikin aika lopetella hienosti mennyt valmennus! Jätinkin ratsukon loppuverryttelemään itsenäisesti, minun kerätessäni esteet pois ja lähtiessäni kotiin.

Sachiyon estevalmennus

valmennus - kirjoittanut Sachiyo

Olin koonnut kentälle valmiiksi todella yksinkertaisia jumppasarjoja. Viivillä oli seuraavana päivänä estekisat, joten tänään olisi hyvä pitää kevyt valmennus. Tamma saapui pian ratsastajan kanssa kentälle, ja pyysin heitä aloittamaan saman tien alkukäynnit. Kerroin myös ratsastajalle, että luvassa oli melko rento valmennus.

Alkukäyntien jälkeen pyysin ratsastajaa tekemään hetken aikaa ravi- ja laukkaympyröitä, kunnes Viivi alkoi olla tarpeeksi vetreä esteille. Esittelin kokoamani neljän esteen jumppasarjan, jonka kaikki esteet olivat noin puolen metrin kokoisia ristikkoja, ja esteiden välillä pystyi ottamaan vai yhden laukka-askeleen. Pyysin ratsukkoa siirtymään esteille ja ylittämään niitä laukassa.

Ratsukko suoritti jumppasarjan leikiten, ja tamma osasi hyvin itse mitoittaa askeleensa ristikoiden väliin. Se hyppäsi melko korkealta esteet, ja kaikin puolin tamman hyppytyyli näytti upealta. Ratsukko ylitti jumppasarjan muutamia kertoja, kunnes nostin ristikoiden toiset puomit metrin korkeuteen tehden niistä pystyesteet. Pyysin ratsukkoa suorittamaan samoja esteitä uudelleen, mutta tällä kertaa keskittymään hieman enemmän hyppyjen korkeuteen. Ratsukko laukkasi hetken aikaa esteiden lähellä ja lähti sitten ylittämään esteitä todella kevyen näköisesti.

Sillä aikaa kun ratsukko ylitti esteitä, kokosin vielä muutama kavaletin pitkälle sivulle. Kun ratsukko oli hypännyt pystyesteitä melko pitkään, pyysin heitä siirtymään hetkeksi aikaa käyntiin. Viivi näytti yllättävän väsyneeltä, vaikka treenin ei ollut tarkoitus olla millään tapaa rankka. Niinpä päätin jättää seuraavan tehtävän päivän viimeiseksi.

Esittelin ratsastajalle seitsemän kavalettia, jotka olivat peräkkäin pitkällä sivulla. Niiden välissä ei ehtinyt ottaa yhtäkään laukka-askelta, eli kavaletit tuli hypätä jonossa reippaaseen tahtiin. Ratsastaja herätteli hieman Viiviä ja nosti sitten laukan. Ratsukko lähti kavaleteille ja ylitti ne todella hassun näköisesti. Tamman isot askeleet eivät oikein sopineet näin pieniin esteisiin, ja ratsastaja sai todella työskennellä selässä, sillä hänkään ei ollut aivan varautunut niin isoihin hyppyihin. Ratsukko kuitenkin toisti kavaletit muutaman kerran, kunnes annoin heille luvan siirtyä lopullisesti käyntiin.

Ratsukko käveli kentällä sillä aikaa kun minä kokosin esteitä. Juttelimme vielä ratsastajan kanssa seuraavan päivän kisoista, ja toivotin heille onnea. Ratsukko lähti pian kävelemään tallia kohti, ja minä jäin kentälle itsekseni kasaamaan puomeja pois.

Vivan estevalmennus

valmennus - kirjoittanut Viva

Milla saapui kauniin punaruunikon hannovertammansa Viivin kanssa maneesiin, minun odottaessani heitä kärsivällisesti. Ratsukko tepastelikin hitaasti, mutta varmasti luokseni, minun pyytäessäni Millaa verryttelemään Viivin itsenäisesti. Milla kävikin tuumasta toimeen ja alkoi verrytellä tammaansa rauhassa. Verryttelyt sujuivatkin verkkaisesti, Millan mm. taivutellessa tammaa. Kun Viivi sitten oli tarpeeksi reipas ja vetreä, niin kaksikko sai hypätä näin alkuun 90cm korkuista verryttelyestettä. Sen jälkeen pyysinkin Millaa siirtymään Viivin kanssa parille linjalle, jotka olin maneesiin pystyttänyt. Kumpaankin linjaan kuului neljä estettä, joista kolme oli pystyesteitä ja keskin okseri. Ratsukko sai hypätä alkuun yhtä linjaa. Alkuun hypyt oli hieman sekavia, sillä ratsukko lähestyi esteitä ehkä liian nopeassa tahdissa, jonka vuoksi sitten hypytkin menivät miten sattuu. Kun vauhtia saatiin hidastettua reilusti, niin alkoi myös esteiden hyppääminen sujua mallikkaasti. Hetken päästä otettiinkin toinen linja mukaan ja kaksikko sai nyt hypätä niitä hetken aikaa, ennen kuin soin heille pienen levähdystauon. Sinä ainaka muutin linjat pieneksi radaksi, johon kuuluikin sitten parit pystyt, okserit kuin yksi trippelikin. Sitä ratsukko sai kuitenkin hypätä, ennen kuin he alkaisivat suorittaa rataa. Alkuun trippelin hyppääminen hieman epäonnistui, sillä kaksikko arvioi hypyn pituuden väärin. Lopussaan kuitenkin este hypättiin ilman ongelmia, jolloin Milla sai alkaa hyppäämään Viivin kanssa rataa. Ratsukko ratsasti radan reippaasti, mutta tasaisesti, eikä minkään esteen hyppäämisessä tullut ongelmi. Lopussaan olikin aika lopetella valmennus.

Sachiyon kouluvalmennus

valmennus - kirjoittanut Sachiyo

Saavuin illalla kuuden aikaan tallille, josta löysin Viivin ja tytön laittamassa tälle suitsia päähän. He esittäytyivät tämän päivän valmennettavaksi ratsukoksi, joten esittelin myös itseni ja autoin tyttöä Viivin varusteiden kanssa. Pian tamma oli oikein hyvä, ja lähdimme yhdessä kävelemään kohti maneesia.

Maneesissa autoin ratsastajan Viivin selkään ja pyysin häntä aloittamaan alkulämmittelyt. He kävelivät muutaman kierroksen maneesin ympäri, kunnes ratsastaja otti ohjat tuntumalle. Pyysin ratsukkoa aloittamaan käynnissä melko helpolla tehtävällä, eli takaosankäännöksillä. Ratsastajan tuli kulkea yhtä pitkää sivua pitkin niin, että ennen kulmia tulisi tehdä takaosankäännös ja vaihtaa suuntaa. Ratsastaja teki töitä käskettyä ja alkoi tehdä hyvin suunniteltuja ja valmisteltuja takaosankäännöksiä.

Koska käännökset sujuivat niin hyvin, pyysin ratsastajaa siirtymään raviin. Seuraavaksi ratsastajan tuli jokaisen sivun puolivälissä pysähtyä, peruuttaa noin viisi askelta ja nostaa suoraan peruutuksesta ravi. Ratsastaja kulki eteenpäin, pysäytti ensimmäisen kerran pitkän sivun puolivälissä, peruutti ja lähti jälleen liikkeelle. Ravin nostaminen oli ollut melko hidasta, mutta se onnistui kuitenkin ilman yhtäkään käyntiaskelta, joten annoin ratsukon jatkaa tehtävää.

Siirtymisten jälkeen pyysin ratsastajaa valmistautumaan avotaivutuksiin. Lähdimme suoraan tekemään taivutuksia vapaalla uralla niin, että ratsastajan tuli kääntyä pitkän sivun alusta lävistäjälle ja kulkea taipuneena lävistäjän loppuun saakka. Ennen toista kulmaa hevonen tuli kuitenkin suoristaa, ja samaa tehtävää tuli lähteä tekemään seuraavan pitkän sivun alusta. Ratsastaja käveli puolikkaan kierroksen uralla ja lähti sitten taivuttamaan tammaa. Hän teki liikkeet todella rauhassa, joten taivutukset näyttivät kertakaikkisen hienolta!

Ratsukko teki taivutuksia melko kauan kummallakin lävistäjällä, kunnes pyysin heitä siirtymään takaisin uralle. Annoin ratsukon kävellä hetken aikaa ja venyttää kaulaansa, ennen kuin lähtisimme tekemään viimeistä tehtävää: lisättyä ravia. Pyysin ratsastajaa lähtemään lyhyen sivun puolivälistä halkaisijalle, ravaamaan lisätyssä ravissa halkaisijan poikki ja hidastamaan keskikäyntiin ennen lyhyttä sivua. Tämän jälkeen ratsastajan tuli siirtyä pitkälle uralle ja kulkea jälleen lisätyssä ravissa sen poikki ja siirtyä takaisin halkaisijalle. Toisin sanoen tekisimme eräänlaista kahdeksikkoa pitkien sivujen myötäisesti.

Ratsastaja otti muutamia käyntiaskeleita ja nosti sitten ravin. Halkaisijalle päästessään tamma ei meinannut lähteä lisäämään pituutta askeliinsa, joten ratsastaja joutui hieman käyttämään raippaa. Yhden napautuksen jälkeen alkoivat lisätyt askeleet sujua todella hienosti. Ratsastaja kulki pitkät sivut sekä halkaisijan ravissa muutamia kertoja, kunnes pyysin heitä siirtymään uralle ja käyntiin.

Viivi oli pärjännyt todella hienosti valmennuksessa, ja se oli kuunnellut hyvin ratsastajaa. Ratsastaja taas oli ollut todella rauhallinen ja maltillinen, mikä oli varmasti vaikuttanut tamman käytökseen. Ratsukko kulki pitkin ohjin hetken aikaa uraa pitkin, kunnes ratsastaja pysäytti hevosen ja hyppäsi alas tämän selästä. Lähdimme ratsastajan kanssa yhdessä kävelemään kohti tallia, ja kiitin häntä vielä valmennuksesta.