Anelie GER

Nimi: Anelie GER

Kuva © Geoff Coupe (CC BY-NC-SA 2.0)
Rotu: brandenburginhevonen
Sukupuoli: tamma
Syntymäaika & ikä: 28.01.2009, 8-vuotta
Säkäkorkeus & väri: 163cm, prn
VH-tunnus: VH06-066-5352
Maahantuoja: Neea., Haapsalu
Ex-omistaja: Amar
Omistaja: Otterley Wilson, VRL-12757
Painotus: Koulupainotus
Koulutustaso: Grand Prix

 

Anelie on luonteeltaan iloinen ja terveen utelias tamma, joka tykkää miellyttää ihmistä niin hoidettaessa kuin ratsunakin - toisaalta Nellistä löytyy se vauhdikaskin puoli, joka ei pelkää mitään!

Nelli antaa kenen tahansa hoitaa itseään ilman ongelmia. Kaviot se nostaa siivosti ja pitää ne itse ylhäälläkin, mahan alta harjaaminen ei häiritse ja kuolaimetkin tamma ottaa suuhunsa mielellään tietäessään että pääsee sitten ulkoilemaan. Pitkistä harjaussessioista Nelli ei tosin välitä, ja vaikka sitä peseminen ei muuten haittaakaan, kyllästyy se pitkään jatkuneeseen vedellä läträämiseen ja alkaa pärskiä mielenosoituksellisesti ja vaihdella painoa jalalta toiselle tiuhaan tahtiin. Talutettaessa tamma usein alkuun intoilee ja meinaa unohtaa että taluttajan päälle astelemista pitäisi varoa, mutta kun taluttaja muistuttaa olemassaolostaan niin ei Nelli mitään tee - kuikuilee vain kaula pitkällä ympärilleen eikä kummemmin katsele mihin kävelee, jolloin taluttajan pitää katsoa tammankin puolesta missä tallustelee.

Ratsastaessakin Nelli on usein niin innoissaan että kävelyalustan katseleminen ei todellakaan kuulu sen suurimpiin intresseihin. Ratsastajaakin se kuuntelee vähän hajamielisesti, mutta kun kentän ympäristö on tarkistettu pariin kertaan niin sen keskittymiskyky alkaa suuntautua oikeisiin asioihin. Sitten tamma onkin mukavan herkkä ratsu joka reagoi hyvin pieniinkin apuihin.

Kouluratsuna Nelli ei ole ihan parhaimmillaan, vaikka sillä onkin monen koulutuomarin suunnasta kehutut askellajit ja se kantaa itseään luonnostaan hyvin. Kouluradalla on kuitenkin tamman mielestä turhan tylsää, eikä se jaksa esittää eri liikkeitä kovinkaan suurta innostusta näyttäen ja täysillä asiaan paneutuen. Aivan toisenlainen Nelli taas on esteradalla, jossa se leijailee esteiden ylitse korkealta ja esteiden väleissä kovaa - niinkin innoissaan että martingaali on hyvinkin tarpeellinen väline ja puolipidätteetkin erittäin suositeltavia. Parhaimmillaan tamma on esteradoilla jotka vaativat tiukkoja käännöksiä kovassakin vauhdissa, kun taas lyhytväliset sarjat tuottavat joskus turhankin ilmavasti loikkivalle tammalle enemmän ongelmia.

Maastossakin Nelli pursuaa energiaa, mutta ei taaskaan vilkuile turhan paljoa minne ja millaisella alustalla menee, koska ympäristö on paljon kiinnostavampi! Ratsastajan tulee siis pitää huoli suunnasta ja vauhdistakin, jottei Nelli päästele innoissaan liiankin täysillä ja väsytä itseään heti alkumatkasta. Maastossa kävelemiseen tai hitaaseen ravailuun Nelli ei suostu ilman hännän viuhtomista ja pään heittelyä, mutta tyytyy kyllä kohtaloonsa lopulta kun on vähän kokeillut miten kärsivällisesti ratsastaja jaksaa pidättää. Maastoesteradoilla Nellin mielenkiinto sentään kohdistuu esteisiin enemmän kuin mihinkään muuhun, mutta askeliensa sopivuutta esteiden väleihin se ei kyllä malta tarkkailla, vaan siitä saa ratsastaja huolehtia.

Nellillä kilpaillaan välillä myös valjakkoajossa, jossa se yrittää aina painella yhtä vauhdikkaasti kuin ratsastajan istuessa selässäkin. Edelleenkin tamma kuitenkin kuuntelee kuskia kun malttaa keskittyä, ja on kaikilla valjakkoajon osuuksilla aina nopea. Tarkkuuskokeista Nelli tykkää eniten, koska saa mennä suht vauhdikkaasti ja tehdä vaihtelevia tehtäviä sisältäen tiukkoja käännöksiä. Koulukokeissa Nelli kyllästyy yhtä helposti kuin kouluratsastuksessakin, ja kestävyyskokeessa painelee jälleen täydellä vauhdilla eteenpäin.

Kisoissa Nellillä vasta onkin tarkkailtavaa, eikä se malttaisi varustettaessakaan vain rauhassa töröttää paikallaan. Verryttelyyn asti selvittyään se alkaa hiljalleen rauhoittua, kun paikat kuitenkin ovat jo vähän tutumpia, eikä se kisaradalla tarkkaile kuin hetken ympäristöään ennen kuin tajuaa että on tosi kyseessä ja pitää tehdä parhaansa - minkä se sitten todellakin tekee huolella! Kisoihin lähtö ei tuota Nellin kanssa pienimpiäkään ongelmia, se on tottunut matkustaja ja tykkää trailerissa töröttäessään katsella maisemia kaikessa rauhassa.

© Amar

 

Sukutaulu & jälkeläiset

i. Ignatz'Friedrichshafen (evm)
brand-o. 163cm, rt 		ii. Hildebrand of Bruchsall (evm)
brand-o. 164cm, rt
ie. Wibeke IV (evm)
brand-t. 164cm, rt
e. Gladbeck Roswitha (evm)
brand-t. 161cm, vprt 		ei. Konstanz Heinrich (evm)
brand-o. 165cm, rn
ee. Lauenburg Reinhilde (evm)
brand-t. 164cm, rt

Nellin isä oli varsinainen hirmu - niin esteradoilla kuin karsinassakin. Ignatz'Friedrichshafen, tutummin Igor, oli komea, vaikkakaan ei rakenteellisesti mitenkään hämmentävän upea ilmestys kullanvaalealla karvallaan ja jouhillaan. Esteitä se hyppi pienehköstä koostaan huolimatta hämmästyttävän hyvin, kilpaillen aina kansainvälisillä areenoilla asti. Luonteeltaan ori ei kuitenkaan todellakaan ollut sieltä helpoimmasta päästä, ja se päätettiinkin päästää kisaeläkkeelle samaan aikaan kun sen pitkäaikainen vakioratsastaja joutui lopettamaan kilparatsastuksen - olisi ollut työlästä hankkia orille uutta ratsastajaa joka olisi pystynyt jatkamaan sen kanssa vaativalla tasolla. Jalostuksessa oria kuitenkin käytettiin vielä senkin jälkeen kun sen kisaura loppui, ja monet orin jälkeläiset ovatkin jatkaneet orin kavionjäljissä estekenttien suhteen.

Igorin isä, Nellin isänisä Hildebrand of Bruchsall, oli aikoinaan poikaansa kesympi tapaus, mutta se ei yltänyt menestyksessäkään poikansa tasolle. Alkuperäisen kotimaansa Saksan ja myöhemmän asuinmaansa Ranskan kansallisilla estekisakentillä tämä ruunikko, 170 senttinen ori oli kyllä tuttu näky, joka tunnettiin erinomaisesta hyppytekniikastaan. Orin kenttäpainotteisen emän vuoksi Hildebrandillakin kokeiltiin myös koulu- ja kenttäkilpailuja, joissa se menestyikin ihan mukavasti aluetasolla asti. Mikään kovin nopea ori ei kuitenkaan ollut, joten kenttäkisojen maasto-osuuksilla sille kertyi usein yliaikapisteitä, joita se tosin kompensoi kouluradalla. Oria pidettiinkin monipuolisena, ja sen jälkeläisiä on nähty niin este-, koulu- kuin kenttäradoillakin kansainvälisiä kisakenttiä myöten.

Igorin emä taas oli myöskin pieni raudikko hyvillä estelahjoilla varustettuna. Wibeke IV kilpaili ennen jalkojensa kunnon pettämistä hyvällä menestyksellä eri puolilla Ranskaa ja jonkin verran myös naapurimaissa. Sinnikkyyttä tältä tammalta ei puuttunut, ja pienen kokonsa aiheuttamat "rajoitukset" estekorkeuksissa se korvasi sinnikkyydellä ja ilmiömäisellä nopeudellaan. Tammasta sanottiinkin että se juoksisi vaikka kivimuurin läpi jos käskettäisiin, ja kääntyisi myös kuin pennin päällä. Luonnettakaan tammalta ei tosin puuttunut, mutta taitavat ratsastajat saivat sen niskuroinnin muutettua esteisiin suunnatuksi yritysinnoksi. Kisaurasta luovuttuaan tamma varsoi viisi varsaa, joista kaikista on tullut hyvin kisakentillä pärjänneitä esteratsuja.

Nellin emä, Gladbeck Roswitha, oli vaaleanpunarautias, säkäkorkeudeltaan 164 senttinen kenttäratsu. Parhaiten se pärjäsi koulukokeessa kauniiden askellajiensa ja kuuliaisuutensa vuoksi, ja maastokokeissa se paineli pitkiäkin matkoja kovalla vauhdilla väsymättä. Esteillä se ei kuitenkaan ollut niin lahjakas kuin muilla osa-alueilla, vaikka uusintaan päästessään sijoittuikin lähes aina nopeutensa ansiosta. Luonteeltaan tamma oli hyvin elämäniloinen ja maasta käsiteltäessä rauhallinen, mutta selästä käsin paljon sähäkämpi mutta kuitenkin todella tottelevainen ja miellyttämisenhaluinen. "Rosita" sai kelvollisesti sujuneen kisauransa lomassa kolme varsaa, joista kaikista se kasvatti oikein mukavasti käsiteltäviä kisakenttien ruusukemagneetteja.

Roswithan isä oli todella lahjakas, ympäri Keski-Eurooppaa tunnettu kenttäratsuori Konstanz Heinrich. Sen omistaja muisti aina ylistää orinsa yhteistyökykyistä luonnetta, eikä sen kisatuloksissakaan ollut valittamista: ori voitti heti ensimmäiset kansainväliset kenttäkisansa ja jatkoi menestyksekästä kisauraansa lähes 18-vuotiaaksi saakka! Tämä punaruunikko komistus oli luonnollisesti myöskin tammanomistajien mieleen, ja nykyisin orin nimi vilisee brandenburgien sukutauluissa eri puolilla Eurooppa. Orin jälkeläiset tunnetaan erityisesti miellyttävästä luonteestaan ja sinnikkyydestään.

Nellin emänemä, Roswithan emä Lauenburg Reinhilde, oli erityisesti koulupuolella lahjakas yleisratsu, joka kilpaili aluetasolla esteissä, kenttäratsastuksessa ja valjakkoajossa, ja kansallisella tasolla kouluratsastuksessa. Luonteeltaan tamma oli hyvin miellyttävä, vaikkakin joskus turhankin utelias tutkimaan kaikki paikat, mikä välillä vaikutti sen keskittymiseen kisaradoillakin. Mutta kun vain ratsastaja osasi hommansa ja erityisesti osasi komentaa tätä ratsastettaessa herkkää tammaa juuri oikein, olivat tulokset loistavia. Kouluradoilla tamma venyi niin upeisiin lisäyksiin kuin kokoamisiinkin, ja maastoesteillä se paineli innolla eteenpäin. Esteillä se oli kaikista heikoin, mutta niilläkin menestyi kuitenkin ihan mukavasti, ja valjakkoajossa se kahmi aluetason menestystä hyvän venyvyytensä ja intonsa ansiosta. Monipuoliselta, hyvin sujuneelta uraltaan kisaeläkkeelle jäätyään tamma varsoin neljä varsaa, joista kaikista tuli omistajiensa silmäteriä miellyttävien luonteidensa ansiosta.

© Amar

Jälkeläiset

Ei vielä jälkeläisiä

 

Kilpailutulokset

Anelie kilpailee porrastetuissa kilpailuissa.