virtuaalitalli / a SIM-game stable
suomalainen puoliverinen, tamma
rautias, 162 cm
s. 28.02.2015
Kasvattaja
Hukkapuro
Omistaja Otterley Wilson VRL-12757
KRJ-I
virtuaalihevonen / a sim-game horse
Kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan,
Stella on varsin ennakkoluuloinen tapaus, joka suhtautuu hyvin varovaisesti kaikkeen uuteen ja epäilyttävään. Tamma jää helposti kyttäämään uusia asioita silmät pyöreänä ja varsinkin taluttaessa tamman kanssa saakin käyttää välillä kaikki taitonsa siihen, että sen saa maaniteltua eteenpäin uhkaavien kottikärryjen tai lepattavan heinäpaalin muovin ohi. Myös yllättävät äänet ovat Stellan mielestä maailmanloppu, eikä ole ensimmäinen kerta, jos Stella pinkaisee karkuun, kun talon katolta tulee ryminällä lumet alas tai joku käynnistää traktorin juuri kun Stella on kohdalla. Onneksi vapaaksi päästyään Stella säntää yleensä takaisin tallia kohti, joten se on helppo napata kiinni.
Uusiin ihmisiin Stella suhtautuu myös hieman varovaisesti ja ensimmäisiä kertoja hoidettaessa tamma vaikuttaa varsin aralta. Se saattaa yrittää väistellä ja muutenkin tuntuu, ettei hoitohetket oikein ole sen mieleen. Kun Stellaan tutustuu paremmin, huomaa kuinka tamma vapautuu ja rentoutuu ja todella nauttii kaikesta harjailusta ja hellyydestä. Kun luottamus on syntynyt, Stella onkin hevonen, jonka kanssa on todella mukavaa viettää aikaa. Kengittäjän ja eläinlääkärin käsittelyssä Stella on yleensä varsin varautunut ja parasta on, jos joku tuttu ihminen pystyy olemaan läsnä tamman henkisenä tukena pitämässä seuraa. Tällöin kengitys ja eläinlääkärin käynnit ovat tammalle mukavampia kokemuksia ja sujuvat yleensä nopeasti.
Ratsuna Stella on nöyrä ja kuuliainen. Se pyrkii miellyttämään ratsastajaa ja tekemään parhaansa. Tamma on teknisesti todella taitava, mutta ei mikään maailman näyttävin ratsu, joten eniten työtä Stellan kanssa vaatiikin se, että tehtävät saa esitettyä sen sijaan että ne vaan suorittaa. Vieraissa paikoissa Stella on yleensä todella säpsy ja epävarma, joten parasta on jos tamman kanssa pääsee tutustumaan uuteen maneesiin tai kenttään ennen valmennusta tai kilpailua ensin kaikessa rauhassa maasta käsin ennen kuin kiipeää Stellan selkään. Tuttu ratsastaja saa kuitenkin yleensä rohkaistua Stellaa niin, että se unohtaa kyllä pelkonsa, kun aletaan keskittyä työskentelyyn tai suorituksen tekemiseen.
i. Wolf's Park Fiction fwb-ori, 166 cm, rautias KRJ-I, YLA2 |
ii. White Tsikatilo fwb-ori, 171 cm, ruunikko KRJ-I, YLA1 |
iii. Rhinestone Eyes fwb-ori, 172 cm, musta |
iie. Kerosene fwb-tamma, 167 cm, ruunikko KRJ-III |
||
ie. Hukkapuron Edith fwb-tamma, 166 cm, rautias KRJ-I, YLA2 |
iei. Camouflage fwb-ori, 167 cm, rautias YLA1, ERJ-II |
|
iee. Eden hann-tamma, 166 cm, rautias KRJ-I, YLA2 |
||
e. Stellar Wind Wolf fwb-tamma, 167 cm, rautias KRJ-I |
ei. Nameas Obsidian DC trak-ori, 172 cm, kimo |
eii. Nameas Orkan trak-ori, 157 cm, kimo |
eie. Roxette | ||
ee. Solar Storm LM fwb-tamma, 164 cm, ruunikko KRJ-I |
eei. Raven Voices fwb-ori, 168 cm, rautias KRJ-I |
|
eee. Quick Sun Star fwb-tamma, 165 cm, musta KRJ-II |
Stella kilpailee tavallisissa kilpailuissa!
Sijoituksia yhteensä 45
Sydäntäni riipaisi kun rapsutin Stellaa vielä viimeisin kerran ennen kuin tamma asteli varsin tyynesti traileriin. Olimme nimittäin sopineet Kultahuiskun omistajan Sonja P.:n kanssa siitä, että tämä liisaisi Stellan yhden varsan ajaksi ja nyt oli koittanut aika, jolloin Stella muutti hetkellisesti Kultahuiskuun. Tuleva varsa jännitti minua kovasti, sillä kyseessä oli vasta Stellan ensimmäinen varsa. Vaikka Kultahuiskun Sonja olikin minulle tuttu kasvattaja ja tiesin, että tamma saisi Kultahuiskussa nauttia vähintään yhtä hyvästä hoidosta kuin kotonaankin, pieni huoli kaihersi mieltäni, sillä Stella oli minulle hyvin tärkeä kasvatti. Olimme sopineet Sonjan kanssa, että Stella muuttaisi Kultahuiskuun jo hyvissä ajoin, että tamma ehtisi kotiutua, eikä vieraan paikan aiheuttama stressi vaikeuttaisi varsan saantia. Stella kun suhtautui varsin epäluuloisesti uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Niinpä sainkin hyvästellä Stellan varsinkin pitkäksi aikaa.
Isäksi Stellan ensimmäiselle varsalle valikoitui komea oldenburg-ori Oldfinion D. Damion ja toiveita oli, että varsasta saataisiin tulevaisuudessa kelpo kouluratsu, sillä ainakin suku varsan takana oli varsin menestyksekästä. Koko Stellan tiineyden ajan Sonja piti minut hyvin ajantasalla ja varsinkin loppuaikoina puhelimeni piippasi vähintään päivittäin tamman kuulumisia. Kaikki sujui onneksi hyvin, eikä minkäänlaisia komplikaatioita tullut missään vaiheessa matkan varrella. Kun varsomisen aika vihdoin koitti, sain vihdoin huokaista helpotuksesta. Stella nimittäin varsoi kauniin ruunikon tammavarsan, joka oli jaloillaan ja voimissaan pian syntymän jälkeen.
Tänään olin pyytänyt ystävääni Sallaa ratsastamaan Stellalla. Salla oli ratsastajana todella kokenut ja rauhallinen, joten luovutin Stellan ohjat tälle oikein hyvillä mielin. Tallissa Stella oli käyttäytynyt varsin mallikkaasti, vaikka se aina suhtautuikin vieraisiin hieman epäluuloisesti, joten odotin ratsastustuokiota varsin rauhallisin mielin. Annettuani vielä viimehetken vinkin: ”Älä anna sen liikaa jäädä kyttäilemään”, siirryin seuraamaan maneesin katsomoon, kuinka Salla kapusi reippaasti Stellan selkään. ”Aloita ihan rauhassa käynnissä, mutta vaadi sitä kuitenkin kuuntelemaan, että se keskittyy suhun”, ohjeistin ja sain vastaukseksi jotain "joojookyllämätiedän" tyylistä mutinaa ja päätin olla hiljaa. En todellakaan ollut nimittäin lupautunut pitämään Sallalle ratsastustuntia, vaan olin luvannut, että tämä saisi ratsastaa aivan itsenäisesti. Salla vaikutti määrätietoiselta ja varmalta aloittaessaan työskentelyn Stellan kanssa. Verryttelyjen jälkeen ratsukko näytti toimivan hyvin yhdessä, eikä minulla ollutkaan paljoa sanottavaa. ”Miltä se Stella tuntuu?”, kysyin, kun Salla otti pienen huilin hetken laukkatyöskentelyn jälkeen. ”Tää on tosi ihana. Ihan superherkkä”, Salla vastasi haltioituneena. ”Varmaan onkin verrattuna niihin sun puuteihin”, tokaisin viitateen kahteen entiseen suomenhevosravuriin, jotka Salla omisti. Vaikutti siltä, että että Salla nautti todella Stellalla ratsastamisesta, mutta olin melko varma, ettei tämä saisi naista vaihtamaan suomenhevosiaan puoliverisiksi. ”Maltatko tulla alas sieltä?”, virnistin Sallalle, kun oli aika lopettaa. Salla näytti todella tyytyväiseltä laskeutuessaan alas Stellan selästä. Lupasin että voisimme sopia seuraavan ratsastuskerran heti, kunhan olimme vieneet Stellan talliin ja hoitaneet tamman kuntoon.